1979-1982Edit
Ozzy Osbourne sai potkut Black Sabbathista 27. huhtikuuta 1979 lähinnä alkoholi- ja huumeongelmiensa vuoksi. Tämän jälkeen laulaja harjoitteli erilaisten muusikoiden kanssa yrittäessään muodostaa omaa yhtyettään, mukaan lukien Thin Lizzyn kitaristit Gary Moore ja George Lynch Dokkenista, basisti Dana Strum sekä rumpalit Dixie Lee Lone Starista ja Dave Potts Praying Mantisista. Marraskuuhun 1979 mennessä hän oli päätynyt superyhtyeen kokoonpanoon, johon kuuluivat entinen Quiet Riot -kitaristi Randy Rhoads, entinen Rainbow-basisti ja taustalaulaja Bob Daisley sekä entinen Uriah Heep -rumpali Lee Kerslake.
Uusi yhtye julkaisi syyskuussa 1980 debyyttialbuminsa nimeltä Blizzard of Ozz, jossa oli mukana myös Don Aireyn osuudet kosketinsoittimissa. Albumin promootiokiertueella tätä roolia hoiti Lindsay Bridgwater. Diary of a Madman -levyn nauhoitusten jälkeen, jolla Johnny Cook soitti ilman krediittiä koskettimia, sekä Daisley että Kerslake saivat potkut; Osbourne on syyttänyt kaksikon irtisanomista luovista erimielisyyksistä, kun taas hänen vaimonsa Sharon on vedonnut taloudellisiin riitoihin. Heidän tilalleen tulivat Rudy Sarzo (entinen Quiet Riot -yhtyeen jäsen Rhoadsin kanssa) ja Tommy Aldridge, jotka molemmat mainittiin Diary of a Madman -albumin hihassa, vaikka he eivät esiintyneet siinä. Blizzard of Ozz -kiertueen päätyttyä Diary of a Madman julkaistiin marraskuussa 1981.
Joulukuussa alkoi Diary of a Madman -kiertue, jossa Bridgwaterin tilalla koskettimissa oli Don Airey. Maaliskuun 19. päivänä 1982 kiertue kuitenkin pysähtyi äkillisesti, kun Rhoads kuoli lento-onnettomuudessa Leesburgissa, Floridassa. Tapaus sattui, kun kiertuebussin kuljettaja Andrew Aycock vei koneen huviajelulle ja lensi toistuvasti bussin lähelle, lopulta leikaten sitä ja törmäten rakennukseen. Kahden viikon tauon jälkeen Rhoadsin korvaajaksi valittiin Sarzon veli Robert, vaikka Osbournen levy-yhtiö Jet Records oli jo luvannut paikan Bernie Tormélle, joka liittyi bändiin sen jälkeen.
Tormé debytoi yhtyeen kanssa 1. huhtikuuta 1982 Bethlehemissä, Pennsylvaniassa. Vain seitsemän keikan jälkeen hän oli kuitenkin lähtenyt jälleen, osittain keskittyäkseen soolouraansa, mutta myös Rhoadsin kuoleman jälkeen vallinneen ”hirveän … huonon ilmapiirin” vuoksi. Huhtikuun 13. päivänä Night Ranger -kitaristi Brad Gillis tuli Tormén tilalle ja jäi kiertueen loppuajaksi. CBS Records velvoitti Osbournen sopimuksen mukaan tuottamaan livealbumin ennen vuoden loppua, ja se tuli Speak of the Devilin muodossa, joka oli kokoelma Black Sabbath -covereita. Kiertueen päätyttyä syyskuussa Sarzo jätti Osbournen yhtyeen.
1982-1992Edit
Speak of the Devil -kiertueen ensimmäisellä etapilla joulukuussa 1982 Osbourne yhtyeineen esiintyi UFO-basisti Pete Wayn kanssa. Gillisin lähdettyä takaisin Night Rangeriin, kitaristin paikan täytti vuoden lopulla Jake E. Lee, entinen Rattin ja Rough Cuttin jäsen. George Lynch, joka oli aiemmin koe-esiintynyt bändiin vuonna 1979, sai aluksi Osbournen tehtävään, mutta sai sitten heti potkut, kun Lee otettiin mukaan. Don Costa tuli Wayn tilalle kiertueen loppuajaksi, ennen kuin Bob Daisley palasi ajoissa esiintymään Yhdysvaltain festivaaleilla toukokuussa. Bark at the Moon -levyn nauhoitusten jälkeen Tommy Aldridge korvattiin Carmine Appicella, vaikka alkuvuodesta 1984 hän olikin palannut takaisin Osbournen ja uuden rumpalin välisten henkilökohtaisten erimielisyyksien ja jännitteiden vuoksi. Bark at the Moon -kiertueen päättyessä tammikuussa 1985 Aldridge oli päättänyt jälleen jättää yhtyeen, koska hän ei ollut nauttinut roolista täysin Rhoadsin kuoleman jälkeen.
Lee ja Daisley aloittivat seuraavan Ozzy Osbourne -albumin The Ultimate Sin työstämisen ilman samannimistä vokalistia, joka oli päässyt huume- ja alkoholikuntoutuskeskukseen. Rummuista vastasi aluksi Fred Coury ja myöhemmin Jimmy DeGrasso, mutta sessiot hylättiin myöhemmin ja sekä Daisley että DeGrasso jättivät yhtyeen. Kun nauhoitukset kesällä aloitettiin uudelleen, ryhmään kuuluivat Osbourne, Lee, basisti Phil Soussan ja Lita Fordin entinen rumpali Randy Castillo. Levyn koskettimia soitti Mike Moran. Sitä seuranneen promootiokiertueen ajaksi John Sinclair otti paikan bändin varakosketinsoittajana.
Osbournen ja Leen tiet erosivat The Ultimate Sin -kiertueen päätyttyä, tiettävästi ”ystävällisin” ehdoin. Kun eri kitaristit olivat lähettäneet demonauhoja ja koe-esiintyneet vapautuneeseen rooliin, Zakk Wylde (silloin nimimerkillä ”Zack Wylant”) valittiin Leen korvaajaksi, joka debytoi yksityisellä keikalla Wormwood Scrubsin vankilassa heinäkuussa. Soussan lähti pian tämän jälkeen erimielisyyksien vuoksi biisinkirjoituskrediiteistä, ja Bob Daisley palasi levyttämään bassoa No Rest for the Wickedille. Toukokuussa 1988 ilmoitettiin, että entinen Black Sabbathin basisti Geezer Butler liittyisi Osbournen kokoonpanoon No Rest for the Wicked -kiertueelle myöhemmin samana vuonna.
Kiertueen jälkeen yhtye alkoi työstää uutta materiaalia basisti Terry Nailsin kanssa, joskin ennen vuoden 1989 loppua hänet korvattiin Mike Inezillä. Uusi basisti korvattiin kuitenkin myöhemmin äänityksiä varten Bob Daisleyllä, joka väitti, että Inezin osuudet eivät ”kuulostaneet ja tuntuneet siltä, miltä Ozzy halusi”. Inez pysyi yhtyeen virallisena basistina, ja tuloksena syntyneen No More Tears -albumin kanteen merkittiin ”bassoa ja musiikki-inspiraatiota”. Seuraavalla Theatre of Madness -kiertueella Kevin Jones tuli Sinclairin tilalle, joka oli tuolloin kiertueella Cultin kanssa. Myöhemmin Osbourne ilmoitti aikovansa jäädä eläkkeelle musiikista ja lähti No More Tours -kiertueelle vuonna 1992. Viimeiset keikat pidettiin marraskuussa, ja ne sisälsivät jälleennäkemisiä entisten Black Sabbath -yhtyetovereiden Tony Iommin, Geezer Butlerin ja Bill Wardin kanssa.
1994-2003Edit
Huolimatta siitä, että Osbourne kuvasi eläkkeelle jäämistään ”ehdottoman tosissaan”, hän palasi musiikkiuransa pariin vain kahta vuotta myöhemmin väittäen, että ”Eläkkeelle jääminen on syvältä. Ei kestänyt kauaa, ennen kuin aloin taas hermostua ja kirjoittaa kappaleita”. Sillä välin Inez oli liittynyt Alice in Chainsiin ja Wylde oli perustanut Pride & Gloryn, joten laulajan oli rekrytoitava uusi bändi – vuonna 1994 hän alkoi harjoitella Bob Daisleyn, entisen David Lee Rothin ja Whitesnake-kitaristi Steve Vain sekä entisen Hardline-rumpali Deen Castronovon kanssa. Tämä kokoonpano hajosi seuraavan vuoden alussa, ja Zakk Wylde ja Geezer Butler otettiin mukaan korvaamaan Vai ja Daisley Ozzmosis-albumilla.
Osbournen ensimmäinen keikka paluun jälkeen pidettiin Nottinghamissa, Englannissa kesäkuussa 1995, ja mukana kokoonpanossa oli entinen Testament-kitaristi Alex Skolnick. Muutamaa viikkoa myöhemmin hänelle kuitenkin ilmoitettiin, ettei hän liittyisi yhtyeeseen. Rooli annettiin sen sijaan Joe Holmesille, toiselle entiselle David Lee Rothin yhtyeen jäsenelle, joka aloitti harjoitukset yhtyeen kanssa heinäkuussa. Retirement Sucks -kiertue alkoi elokuussa Etelä-Amerikan keikoilla osana Monsters of Rock -kiertuetta, jonka jälkeen Castronovo sai potkut erimielisyyksien vuoksi Osbournen kanssa, ja tilalle tuli palaava Randy Castillo. Toinen henkilöstömuutos tapahtui tammikuussa 1996, kun Butler jätti kiertueen koti-ikävän takia, ja Osbourne värväsi entisen basistin Mike Inezin hänen tilalleen lopuille keikoille.
Maaliskuuhun 1996 mennessä Inezin ja Castillon tilalle tulivat Robert Trujillo (entinen Suicidal Tendencies- ja Infectious Grooves -yhtyeistä) ja Mike Bordin (Faith No More -yhtyeistä). Seuraavan vuoden Ozzfest-kiertueen valmistelujen aikana kerrottiin, että Holmes oli jättänyt Osbournen bändin tultuaan ”uudestisyntyneeksi katolilaiseksi”. Reilua kuukautta myöhemmin raportit kuitenkin päivitettiin ja todettiin, että kitaristi oli palannut. Alkuvuodesta 1998 Osbourne yhdisti väliaikaisesti entiset jäsenet Zakk Wylden, Mike Inezin ja Randy Castillon The Ozzman Cometh -kiertueelle Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Japanissa. Holmes, Trujillo ja Bordin pysyivät kuitenkin bändin virallisina jäseninä ja aloittivat ensimmäisen yhteisen albuminsa työstämisen vuonna 1999. Bordin vietti suuren osan vuodesta 2000 Kornin loukkaantuneen David Silverian tuuraajana.
Kun Bordin ei ollut käytettävissä, rumpuja hoitivat Roy Mayorga ja myöhemmin Brian Tichy. Holmes jäi vuoden 2000 Ozzfest-kiertueen päätyttyä työskentelemään Osbournen seuraavan albumin parissa ja oli mukana kirjoittamassa kolmea kappaletta, mutta alkuvuodesta 2001 hänen tilalleen oli tullut palannut Zakk Wylde. Down to Earth julkaistiin myöhemmin samana vuonna, ja sen koskettimia soittivat Michael Railo ja tuottaja Tim Palmer. Yhtyeen kokoonpano pysyi vakaana Merry Mayhem- ja Down to Earth -kiertueilla, ennen kuin Trujillo lähti liittyäkseen Metallicaan helmikuussa 2003 useiden koe-esiintymisten jälkeen. Viimeisen keikkansa jälkeen 14. maaliskuuta hänet korvasi Osbournen bändissä hänen edeltäjänsä Metallicassa, Jason Newsted. Uusi basisti kiersi yhtyeen kanssa koko vuoden, mutta joulukuuhun mennessä hänet oli korvattu Rob ”Blasko” Nicholsonilla.
2003 lähtienEdit
Päiviä sen jälkeen, kun oli ilmoitettu Nicholsonin lisäämisestä yhtyeeseen, Osbourne loukkaantui mönkijäonnettomuudessa ja joutui perumaan monet vuoden 2004 kiertuepäivistään. Hän palasi Ozzfest-kiertueelle kesällä. Keikoilla debytoi myös uusi kosketinsoittaja ja rytmikitaristi Adam Wakeman, jota oli alun perin pyydetty mukaan edellisenä vuonna ennen Osbournen onnettomuutta. Samoihin aikoihin laulaja äänitti cover-versioita sisältävän Under Cover -albumin Alice in Chains -kitaristi Jerry Cantrellin, entisen Cult-basistin Chris Wysen ja vakiorumpali Mike Bordinin kanssa. Vakituinen kokoonpano säilyi vuonna 2007 julkaistulla Black Rain -levyllä. Heinäkuussa 2009 Osbourne erosi pitkäaikaisen kitaristin Zakk Wylden kanssa vitsaillen, että hänen musiikkinsa ”alkoi kuulostaa Black Label Societyn musiikilta”. Wylde korvattiin Firewind-kitaristi Gus G:llä, joka palkattiin heti koe-esiintymisen jälkeen.
Gus G:n koe-esiintymisen ja ensimmäisten keikkojen aikana Rob Zombie -rumpali Tommy Clufetos pyydettiin tuuraamaan Bordinia, joka oli hiljattain uudistanut Faith No Moren. Tämä johti siihen, että hänestä tuli yhtyeen kokopäiväinen jäsen, ja hän debytoi seuraavan vuoden studioalbumilla Scream, jolla myös Wakeman debytoi yhtyeen virallisena jäsenenä. Yhtye pysyi toimimattomana suurimman osan seuraavista vuosista, sillä Osbourne ja Clufetos esiintyivät osana uudelleenyhdistettyä Black Sabbathia heidän viimeisellä konserttikiertueellaan, joka päättyi 4. helmikuuta 2017. Vajaat kolme kuukautta kiertueen päättymisen jälkeen Osbourne ilmoitti yhdistyvänsä uudelleen Zakk Wylden kanssa tulevalla kiertueella, jolla juhlistetaan heidän työsuhteensa 30-vuotispäivää. Tämä laajeni myöhemmin laulajan viimeiseksi maailmanlaajuiseksi kiertueeksi tituleeratuksi No More Tours II:ksi, jonka on määrä kestää vuoteen 2020.