Loteprednol etabonaatti: kliininen potentiaali silmätulehduksen hoidossa

Loteprednol etabonaatti on kortikosteroidi, joka on ”pehmeän lääkesuunnittelun” tuote (sellaisen yhdisteen synteesi, joka metaboloituu ennakoitavissa olevin tavoin inaktiivisiksi aineenvaihduntatuotteiksi sen jälkeen, kun lääkkeen terapeuttiset vaikutukset ovat ilmaantuneet levityskohdassa tai sen läheisyydessä). Se on kehitetty silmätulehduksen paikallishoitoon. Loteprednolietabonaatti on suunniteltu siten, että se muuntuu nopeasti inaktiivisiksi ja myrkyttömiksi aineenvaihduntatuotteiksi, mikä minimoi systeemiset haittavaikutukset. Lääkeaineen pitoisuus plasmassa 10 terveellä vapaaehtoisella, jotka saivat okulaarista loteprednolietabonaattia terapeuttisina tai supraterapeuttisina annoksina, oli alle toteamisrajan. Kahdessa lumekontrolloidussa kaksoispeitetutkimuksessa loteprednolietabonaatti 0,5 % 4 kertaa vuorokaudessa (1 tippa/silmä) 2 viikon ajan oli lumelääkettä tehokkaampi lievittämään keskivaikeaa tai vaikeaa postoperatiivista silmätulehdusta kaihileikkauksen jälkeen. Sama hoito oli myös tehokas, kun sitä annettiin enintään 6 viikon ajan kolmessa lumekontrolloidussa kaksoispeitetutkimuksessa potilailla, joilla oli keskivaikea tai vaikea piilolinssien aiheuttama jättiläispapillaarinen konjunktiviitti. Tiedot kahdesta lumekontrolloidusta kaksoismaksututkimuksesta osoittavat, että loteprednolietabonaatti 0,2 % (1 tippa/silmä 4 kertaa päivässä 2 viikon ajan) on tehokas potilailla, joilla on keskivaikea tai vaikea kausiluonteinen allerginen sidekalvotulehdus. Lisäksi yksi plasebokontrolloitu tutkimus on osoittanut, että loteprednol etabonaatti 0,5 %:lla on profylaktista tehoa potilailla, joilla on aiemmin ollut kausiluonteinen allerginen sidekalvotulehdus. Silmän loteprednolietabonaatti oli hyvin siedetty sekä paikallisesti että systeemisesti tähän mennessä raportoiduissa kliinisissä tutkimuksissa. Silmänsisäisen paineen (IOP) kohoaminen on mahdollista lääkkeen okulaarisen annostelun jälkeen, mutta se on kaiken kaikkiaan harvinaista: vain 1,7 %:lla 901 potilaasta tai vapaaehtoisesta, jotka saivat loteprednolia 0,2 tai 0,5 %:n annostelussa >tai=28 päivän ajan, ilmeni kliinisesti merkitsevä IOP:n kohoaminen (>tai=10 mmHg). Toisin kuin prednisoloniasetaatti, loteprednolietabonaatti ei merkittävästi lisännyt IOP:tä lähtötilanteesta pienessä satunnaistetussa ristikkäistutkimuksessa, joka tehtiin tunnetuilla steroidireagoijilla. Kliinisissä tutkimuksissa loteprednolietabonaattia saaneilla potilailla ei esiintynyt vakavia tai odottamattomia hoitoon liittyviä silmän haittavaikutuksia. Kaihin muodostumisen tai glaukooman mahdollisuutta pitkäaikaishoidon jälkeen ei tunneta. Loteprednolietabonaatti voi siis vähentää kaihileikkauksen, kausiluonteisen allergisen sidekalvotulehduksen tai piilolinssien käytön aiheuttamaa silmätulehdusta. Loteprednolietabonaatin hyvänlaatuinen siedettävyysprofiili, erityisesti sen vähäinen taipumus aiheuttaa kohonnutta silmänpaineen nousua (lyhyellä aikavälillä käytettynä), on houkutteleva ominaisuus. Loteprednol etabonaatin asemaa kliinisessä käytännössä ei kuitenkaan voida arvioida kunnolla ennen kuin on saatavilla suoria tehokkuusvertailuja muiden aktiivisten hoitojen kanssa.