Perry Farrell visioi sen ”yhdeksi jättimäiseksi juhlaksi.”
Mutta selvästikin jopa mies, joka on vastuussa tästä Lollapalooza-nimellä tunnetusta pedosta, aliarvioi sen todellisen voiman.
Vuosi sen jälkeen, kun entisen Jane’s Addiction -yhtyeen keulakuvan mielikuvituksesta on loihdittu Lollapalooza ’92, se rynnistää lauantaina Miamin kaksisataavuotisjuhlaviikolla sijaitsevaan puistoon paljon muuna kuin vain juhlimisena.
Lollapaloozana tunnettu kestävyystesti moukaroi tiensä Etelä-Floridaan yhtä lailla sirkusta, mutanttien sivusirkusta ja karnevaalia.
Ja tietysti musiikkia on luvassa.
Toisin kuin aiemmat festivaalit, jotka ovat koonneet yhden tappavan pääesiintyjän ja joukon lähes keskinkertaisia avaajia, Lollapalooza tarjoaa seitsemän kuuminta ja lupaavinta vaihtoehtoista esiintyjää (esiintymisjärjestyksessä): Lush, Pearl Jam, Jesus and Mary Chain, Soundgarden, Ice Cube, Ministry ja Red Hot Chili Peppers.
Bicentennial Parkin portit avataan kello 11. Musiikki alkaa kello 14, kun Lush astuu lavalle. Viimeinen esiintyjä, Chili Peppers, jatkaa noin kello 20.00.
Seitsemän pääesiintyjää esiintyy kiertueen päälavalla. Settien välissä paikalliset bändit esiintyvät toisella lavalla nimeltä Stage 2,000. (Katso tästä lisää Sandra Schulmanin Paikallisen musiikin kolumnista sivulla 19.)
Vaikka Lollapalooza ’92:n pääpaino on ollut musiikissa – musiikissa, joka on vetänyt puoleensa jopa 30 000 katsojaa – myös festivaalitunnelma ja erilaisilla nähtävyyksillä ylpeilevä keskitie ovat saaneet huomiota ja mainetta.
”Sanotaan, että tämä ei todellakaan ole samanlainen kuin mikään muu kiertue, jolla olemme olleet”, sanoi Jesus and Mary Chainin kitaristi-laulaja Jim Reid.
Vain. Lollapalooza ’92:ssa on muun muassa outouksien ja kuriositeettien halli (tulennielijät ja miekkanielijät mukaan lukien), yhteiskunnallisia ja poliittisia kojuja, etnistä ruokaa ja Jim Rose Circus Sideshow. Tarjolla on myös onnenpelejä (The Wheel of Safe Sex, Wake Up, Mr. President, What About The Homeless), joiden tuotot menevät paikallisille hyväntekeväisyysjärjestöille.
”Olen käynyt joillakin oheisnäytöksillä ja kojuilla, mutta siellä on varmaan paljon muutakin nähtävää”, Reid sanoi hiljattain McLeanissa, Vaasassa sijaitsevasta hotellista. ”Paljon tapahtuu. Mikään ei ole ällistyttänyt tai räjäyttänyt minua, mutta olin luultavasti liian humalassa huomatakseen.”
Yksi asia, joka on huomattu, on Lollapaloozan artistien esittämä musiikki. Viimeisimmässä Billboardin 200 parhaan albumin listalla Pearl Jamin Ten oli sijalla 5, Red Hot Chili Peppersin Blood Sugar Sex Magik sijalla 11, industrial-akti Ministryn Psalm 69 sijalla 45 ja Soundgardenin Badmotorfinger sijalla 80. The Jesus and Mary Chainin Honey’s Dead oli Heatseekerin listalla.
Jos Lollapaloozaa haukuttiin aikoinaan vaihtoehtomusiikin keikaksi, näyttää siltä, että tästä underground-soundista on tulossa paljon enemmän valtavirtaa ja helpommin lähestyttävää. Tämä tosiasia ei jäänyt huomaamatta Reidiltä tai Ministryn Paul Barkerilta, kun he päättivät lähteä mukaan kiertueelle.
”On mukavaa soittaa sellaisten ihmisten edessä, jotka eivät välttämättä tiedä, miltä kuulostat”, Ministryn basisti ja ohjelmoija Barker sanoi Philadelphian kiertuepysäkiltä. ”Se on yksi niistä syistä, miksi lupasimme soittaa. Kun lähtee kiertueelle yksin, yleensä saarnaa käännynnäisille. Lollapaloozassa soitat suuremmille ihmisjoukoille.”
Reid yhtyi tunteeseen.
”Oletan, että suurin osa ihmisistä ei ole koskaan kuullutkaan tästä musiikista”, hän sanoi. ”Jotkut eivät ole kiinnostuneita. Mutta me haluamme saada Mary Chainin musiikkia mahdollisimman monelle ihmiselle.”
The Jesus and Mary Chainille, joka melkein osallistui viime vuonna Lollapaloozan avajaisiin yhdessä Siouxsie And The Bansheesin, Living Colourin, Ice-T:n ja Butthole Surfersin kanssa, ei kiertueeseen osallistuminen ollut oikeastaan mikään kysymys. Sen sijaan, että Lollapalooza soittaisi 1 500 fanille illassa, se tarjoaisi 15 000 hengen yleisön. Laajempi yleisö voi myös johtaa radiosoittoon ja videoon. Mukavaa vaihtelua, Reid sanoi seitsemän vuotta Mary Chainin debyyttialbumin Psychocandy jälkeen.
”Joskus asiat ovat minusta hyvin raivostuttavia”, Reid sanoi. ”Meitä ei soiteta radiossa, varsinkaan Britannian päiväradiossa. Mielestäni jos ihmiset ostavat levyjäsi, he ansaitsevat kuulla sinua radiossa. Siitä on myös viisi vuotta, kun viimeksi teimme videon. Huomaan, että se ärsyttää (kirosana) minua joskus.”
Al Jourgensenin 10 vuotta sitten synnyttämälle Ministrylle oli useita kysymyksiä pohdittavana Lollapaloozan kanssa tien päälle lähtemisestä. Ministryn toimittama armoton, lähes hardcorea lähentelevä soundi on Chicago Trax -studioilla masteroitu tekninen hyökkäys. Sen edellinen albumi, Rape and Honey, valmistui kaksi vuotta.
Barker ja Jourgensen ovat myös tehneet asiat hyvin pitkälti omalla tavallaan, olipa kyse sitten levy-yhtiöiden valinnasta tai kiertueista.
”Luulen, että mitä meihin tulee, heiluri on heilahtamassa meidän suuntaamme, mitä tulee yleiseen mielipiteeseen”, Barker sanoi. ”Ainoa kompromissimme on oikeastaan ollut lähteä tälle kiertueelle. Emme halunneet sekaantua mihinkään poliittiseen näkökulmaan, koska teemme kaiken itse.”
”Tämä on ensimmäinen kerta, kun soitamme ulkona, ja se tavallaan rajoittaa sitä, mitä lavalla voi tehdä. Mitä tulee asian (Lollapaloozan) promoamiseen, sinulla ei ole sananvaltaa siihen, kenen kanssa työskentelet. Joidenkin promoottoreiden kanssa se on klassista ”(kirosanoja) sinulle”. Et tee enää koskaan yhteistyötä kanssamme. Mutta kun olet osa pakettia, kaikki järjestyy tavallaan puolestasi.”
Kompromisseista huolimatta sekä Barker että Reid sanoivat, että Lollapalooza ’92 on sujunut hyvin.
”Joillakin keikoilla yleisö on ollut innoissaan, joillakin ei”, Reid sanoi. ”Mutta asiat ovat menneet hyvin. Yleensä bändit asuvat samassa hotellissa. Välillä on ollut kitkaa, mutta kaikki tuntuvat tulevan toimeen keskenään.”
”On ollut hienoa tutustua muihin bändin jäseniin ja nähdä, millaisia muut kaverit ovat”, Barker sanoi. ”Olen yrittänyt nähdä niin monta keikkaa kuin olen voinut. Esiinnymme ennen Peppersiä, ja jos jää heidän keikalleen, kestää ikuisuuden päästä ulos salista, koska he ovat viimeinen esiintyjä. Mutta olen yrittänyt nähdä kaikki bändit ja antaa niille ainakin kolme tai neljä tilaisuutta, koska kaikki bändit eivät ole hyviä joka ilta.”
Ja kuka on yllättänyt Barkerin eniten? Ministryn industrial-studiomies nauraa.
”Tällä hetkellä suosikkibändini taitaa olla Lush”, Barker sanoi dream-pop-yhtyeestä. ”Täytyy sanoa, että heidän live-esityksensä on todella yllättänyt minut.”