Lira, musiikissa päärynänmuotoinen jousisoitin, jossa on kolmesta viiteen jousta. Lira on läheistä sukua keskiaikaiselle rebecille ja rebecin tavoin keskiaikaisen viulun edeltäjä, ja se on säilynyt olennaisesti muuttumattomana useissa Balkanin kansansoittimissa, muun muassa bulgarialaisessa gadulkassa, Egeanmeren lirassa ja balkanilaisessa slaavilaisessa guslassa. Sen viritys ja soittoalue vaihtelevat.
Sana lira, joka on väärinkäytös sanasta lyra, muinaiskreikkalaisesta lyyrasta, jota soitettiin plektralla, oli esiintynyt jo 900-luvulla arabialaisen rabābin bysanttilaiselle muodolle, joka oli kaikkien eurooppalaisten jousisoittimien esi-isä. Bysantin lira levisi länteen Eurooppaan, jossa sen tarkka kehitys on epäselvä. 1100- ja 1100-luvun kirjoittajat käyttivät usein sanoja viulu ja lira vaihdellen. Toisin kuin rabābissa ja rebecissä, mutta kuten keskiaikaisessa viulussa, lirassa on takavireiset viritystapit, jotka on asetettu litteään kiekkoon. Lira tai lira da braccio, viulun italialainen edeltäjä, oli 1400-luvun viulu, jossa oli kolmesta viiteen melodiajouset ja kaksi sormilaudan ulkopuolella olevaa rumpujousia. Sen bassoversio oli lira da gamba eli lirone.