Jos olet ollut vapaana elävien kanojen tai kalkkunoiden parissa, olet ehkä nähnyt lintujen seksiä omakohtaisesti ja tiedät, että näissä lajeissa uroksilla on sukupuolielimet. Tämä ei kuitenkaan ole lintujen keskuudessa tyypillistä. Useimmilta linnuilta puuttuvat kokonaan ulkoiset sukupuolielimet – myös uroksilta. Tyypillisessä lintuseksissä urokset tuovat siittiöitä naaraan kehoon painamalla sukupuoliaukkonsa naaraan sukupuoliaukkoa vasten suudelmaisittain. Tyypillisesti tämä tapahtuu siten, että uros on naaraan päällä, horjuu ja räpyttelee siipiään estääkseen naaraan liukumisen. Joutsenet ja pääskyset parittelevat ilmassa.
Parittelun jälkeen naaraan sisällä siittiöt uivat munanjohtimeksi kutsuttua putkea pitkin, jonka päässä on munasolu, jonka sisällä sijaitsee naaraan sukusolu. Jos munasolu on kypsä, siinä on jo keltuainen, tulevan munasolun keltainen osa. Siittiöt voivat nyt hedelmöittää munasolun tunkeutumalla siihen ja yhdistämällä kahden sukupuolisolun geneettisen materiaalin. Hedelmöityminen ei välttämättä tapahdu pian parittelun jälkeen; kotieläiminä pidetyt kanat ja kalkkunat voivat tuottaa hedelmällisiä munia seitsemänkymmenen päivän kuluttua parittelusta.
Lannoituksen jälkeen munasolu keltuaisineen aloittaa oman, noin 24 tuntia kestävän matkansa munanjohtimessa. Ensimmäisten kolmen tai neljän tunnin aikana munasolun ja sen keltuaisen ympärille kertyy valkuaista (munanvalkuaista), joka liikkuu noin 2,3 mm:n (kymmenesosa tuuman) nopeudella minuutissa. Keltainen keltuainen toimii ravintoaineena kehittyvälle poikaselle; valkuainen pääasiassa estää keltuaista kuivumasta ja antaa keltuaiselle fyysisen tuen. Nyt tuleva munasolu hidastuu noin 40 prosenttiin aiemmasta nopeudestaan, ja keltuaisen ja valkuaisen ympärille lisätään kalvoja. Lopuksi kuori asetetaan paikalleen, mikä kestää 19-20 tuntia. Kuori koostuu suurimmaksi osaksi kalsiumkarbonaatti-nimisestä mineraalista, jolla on sama kemiallinen kaava kuin kalkkikivellä. Ei ihme, että munankuoret ovat niin kovia ja hauraita!
Teknisesti ottaen kananmunat ovat yksittäisiä soluja, vaikka yleensä ajattelemme, että solut ovat liian pieniä nähdäksemme niitä paljain silmin. Itse asiassa munat ovat eläinkunnan suurimpia tunnettuja soluja. Niiden koko vaihtelee kolibrin tuottamista pikkuruisista (0,006 unssia eli 0,2 grammaa) aina lähes kaksikymmentä kiloa (9 kg) painaviin muniin, joita munii nykyään sukupuuttoon kuollut, mutta alkukantaisten ihmisten tuntema madagaskarilainen norsulintu. Alla näet puolikkaan munankuoresta, jonka rubiinikolibri hylkäsi pian poikasen kuoriutumisen jälkeen. Sen yläpuolella oleva kolikko on 10 sentin kolikko, joka on Yhdysvaltain pienin kolikko.