Articles

Läntisen sivilisaation historia II

admin0

19.4.5: Jean-Jacques Rousseau

Jean-Jacques Rousseau oli ranskankielinen geneveläinen filosofi ja kirjailija, jonka yhteiskuntasopimuksen käsitteellistäminen, teoria luonnollisesta ihmisestä ja kasvatusopilliset teokset vaikuttivat suuresti länsimaiseen politiikkaan, filosofiaan ja yhteiskuntaoppiin.

Oppimistavoite

Tunnista Rousseaun filosofian osatekijät, erityisesti ajatus yleisestä tahdosta

Keskeiset kohdat

  • Jean-Jacques Rousseau oli ranskankielinen geneveläinen filosofi, kirjailija ja säveltäjä. Hänen poliittinen filosofiansa vaikutti valistuksen aikaan Ranskassa ja koko Euroopassa. Sillä oli merkitystä myös Ranskan vallankumoukselle ja modernin poliittisen ja kasvatusajattelun kokonaiskehitykselle.
  • Kuten muutkin aikansa filosofit, Rousseau katsoi normatiivisena ohjenuorana hypoteettista luonnontilaa. Diskurssissa The Discourse on the Origins of Inequality Among Men hän väitti, että ”villeiksi” kutsumiinsa ihmisiin liittyvä ihmisen kehitysvaihe oli paras tai optimaalisin ihmisen kehityksessä.
  • Keskustelussaan Diskurssi taiteiden ja tieteiden moraalisista vaikutuksista Rousseau väitti vastoin valistusajattelijoiden vallitsevaa kantaa, että taiteet ja tieteet turmelevat ihmisen moraalin.
  • Yhteiskuntasopimuksessa hahmotellaan legitiimin poliittisen järjestyksen perusta klassisen tasavaltalaisuuden piirissä. Vuonna 1762 julkaistusta teoksesta tuli yksi länsimaisen perinteen vaikutusvaltaisimmista poliittisen filosofian teoksista.
  • Rousseaun kasvatusfilosofiassa on kyse oppilaiden luonteen ja moraalitajun kehittämisestä, jotta he oppisivat harjoittamaan itsehillintää ja pysyisivät hyveellisinä myös siinä luonnottomassa ja epätäydellisessä yhteiskunnassa, jossa heidän on elettävä.
  • Rousseau uskoi antiikin Rooman mallin mukaisen patriarkaalisen perheen moraaliseen paremmuuteen. Hänen mielestään ihanteellinen nainen kasvatetaan miehensä hallitsemaksi, kun taas ihanteellinen mies kasvatetaan itsehallinnolliseksi.

Avaintermit

yleinen tahto 1700-luvulla kehitetty ja popularisoitu filosofinen ja poliittinen käsite, joka tarkoitti koko kansan tahtoa. Sillä nimitettiin oikeusperinteeseen sisältyvää yhteistä etua, joka eroaa ihmisten yksityisistä ja erityisistä eduista kullakin hetkellä ja on niiden yläpuolella. Yhteiskuntasopimus Jean-Jacques Rousseaun vuonna 1762 kirjoittama tutkielma, jossa hän esitti teoriansa parhaasta tavasta perustaa poliittinen yhteisö kaupallisen yhteiskunnan ongelmien edessä. Teos auttoi innoittamaan poliittisia uudistuksia ja vallankumouksia Euroopassa. Siinä vastustettiin ajatusta, jonka mukaan monarkit olivat jumalallisesti valtuutettuja säätämään lakeja. Rousseau väittää, että vain kansalla, joka on suvereeni, on tämä kaikkivaltias oikeus. Diskurssi taiteiden ja tieteiden moraalisista vaikutuksista Jean-Jacques Rousseaun vuonna 1750 kirjoittama tutkielma, jonka mukaan taiteet ja tieteet turmelevat ihmisen moraalin. Se oli Rousseaun ensimmäinen ilmaus hänen vaikutusvaltaisista näkemyksistään luonnon ja yhteiskunnan välisestä suhteesta, joille hän omisti suurimman osan älyllisestä elämästään. luonnontila Käsite, jota käytetään moraalisessa ja poliittisessa filosofiassa, uskonnossa, yhteiskuntasopimusteorioissa ja kansainvälisessä oikeudessa tarkoittamaan hypoteettisia olosuhteita, joissa ihmisten elämä olisi voinut olla ennen yhteiskuntien syntymistä. Joissakin yhteiskuntasopimusteorian versioissa luonnontilassa ei ole oikeuksia, ainoastaan vapauksia, ja vasta sopimus luo oikeuksia ja velvollisuuksia. Toisissa versioissa asia on päinvastoin – sopimus asettaa yksilöille rajoituksia, jotka rajoittavat heidän luonnollisia oikeuksiaan. Diskurssi ihmisten epätasa-arvon alkuperästä Filosofi Jean-Jacques Rousseaun teos, joka paljastaa ensimmäisenä hänen käsityksensä ihmisen luonnontilasta ja ihmisen täydellisyydestä, joka on varhainen ajatus edistyksestä. Siinä Rousseau selittää, miten ihmiset ovat hänen mukaansa voineet perustaa kansalaisyhteiskunnan, mikä saa hänet esittämään yksityisomistuksen kaiken eriarvoisuuden alkuperäisenä lähteenä ja perustana. ”jalo villi” Kirjallisuuden varastohahmo, joka ruumiillistaa idealisoidun alkuperäisasukkaan, ulkopuolisen tai ”toisen” käsitteen, jota sivilisaatio ei ole ”turmellut” ja joka näin ollen symboloi ihmiskunnan synnynnäistä hyvyyttä. Englannin kielessä ilmaisu esiintyi ensimmäisen kerran 1600-luvulla John Drydenin sankarinäytelmässä The Conquest of Granada (1672).

Esittely: Jean-Jacques Rousseau

Jean-Jacques Rousseau oli ranskankielinen geneveläinen filosofi, kirjailija ja säveltäjä. Hänen poliittinen filosofiansa vaikutti valistuksen aikaan Ranskassa ja koko Euroopassa. Sillä oli merkitystä myös Ranskan vallankumoukselle ja modernin poliittisen ja kasvatusajattelun kokonaiskehitykselle.

Rousseau syntyi vuonna 1712 Genevessä, joka oli tuohon aikaan kaupunkivaltio ja protestanttinen liittolainen Sveitsin valaliitossa. Hänen äitinsä kuoli muutama päivä hänen syntymänsä jälkeen, ja kun hänen isänsä muutamaa vuotta myöhemmin meni uudelleen naimisiin, Jean-Jacques jäi äidin enolleen, joka pakitti hänet oman poikansa kanssa kahdeksi vuodeksi kalvinistisen papin luokse kylään Geneven ulkopuolella sijaitsevaan kylään. Täällä pojat oppivat matematiikan ja piirtämisen alkeet. Kun isä ja setä olivat enemmän tai vähemmän hylänneet hänet, teini-ikäinen Rousseau elätti itsensä jonkin aikaa palvelijana, sihteerinä ja kotiopettajana vaeltaen Italiassa ja Ranskassa. Hän oli ollut välinpitämätön oppilas, mutta parikymppisenä, jota leimasivat pitkät hypokondriakohtaukset, hän paneutui filosofian, matematiikan ja musiikin opiskeluun. Rousseau vietti aikuisikänsä lukuisissa hallinnollisissa tehtävissä ja muuttaen ympäri Eurooppaa, usein paetakseen radikaalien kirjoitustensa aiheuttamaa kiistaa. Hänen suhteensa eri naisiin vaikuttivat merkittävästi hänen elämänvalintoihinsa (esim. väliaikainen kääntyminen katolilaisuuteen) ja inspiroivat monia hänen kirjoituksiaan. Hänen päätöksensä sijoittaa viisi lastaan (jotka olivat syntyneet pitkäaikaisesta parisuhteesta Thérèse Levasseurin kanssa) hylättyjen lasten turvakotiin herätti laajaa kritiikkiä hänen aikalaistensa ja tulevien sukupolvien keskuudessa, erityisesti hänen edistyksellisten kasvatusta koskevien teostensa valossa. Rousseau kuoli vuonna 1778.

Jean-Jacques Rousseau, Maurice Quentin de La Tourin muotokuva, noin 1753 Ranskan vallankumouksen aikana Rousseau oli filosofeista suosituin jakobiinikerhon jäsenten keskuudessa. Rousseau haudattiin kansallissankarina Pariisin Panthéoniin vuonna 1794, 16 vuotta kuolemansa jälkeen.

Teoria luonnollisesta ihmisestä

Yhtä lailla kuin muutkin aikansa filosofit Rousseau katsoi normatiiviseksi ohjenuoraksi hypoteettista luonnon tilaa. Toisin kuin Thomas Hobbesin näkemykset, Rousseau katsoo, että ”luonnontilassa” vallitsee ”turmeltumaton moraali”. Diskurssissa The Discourse on the Origins of Inequality Among Men (1754) Rousseau väitti, että luonnontilassa ihminen oli ollut yksinäinen, apinan kaltainen olento, joka ei ollut méchant (paha), kuten Hobbes oli väittänyt, mutta jolla (kuten joillakin muillakin eläimillä) oli ”synnynnäinen vastenmielisyys nähdä muiden kaltaistensa kärsivän”.”Hän väitti, että ihmisen kehitysvaihe, joka liittyi hänen ”villeiksi” kutsumiinsa ihmisiin, oli paras tai optimaalisin ihmisen kehityksessä, toisaalta raakojen eläinten vähemmän kuin optimaalisen ääripään ja toisaalta rappiollisen sivilisaation ääripään välissä. Kannattaessaan uskoa, että kaikki rappeutuu ihmisten käsissä, Rousseau opetti, että ihmiset olisivat luonnontilassa vapaita, viisaita ja hyviä ja että vaistot ja tunteet, kun niitä ei vääristetä sivilisaation luonnottomilla rajoituksilla, ovat luonnon ääniä ja ohjeita hyvään elämään. Rousseaun ”jalo villi” on suorassa vastakohdassa sivistyneen ihmisen kanssa (vaikka Rousseau käsitteestä puhuukin, hän ei kuitenkaan koskaan käytä sanontaa, joka esiintyy muiden kirjailijoiden aikakauden kirjoituksissa). Kirjassaan Diskurssi taiteiden ja tieteiden moraalisista vaikutuksista (1750) Rousseau väitti vastoin valistusajattelijoiden vallitsevaa kantaa, että taiteet ja tieteet turmelevat ihmisen moraalin.

Yhteiskuntasopimus

Yhteiskuntasopimuksessa hahmotellaan legitiimin poliittisen järjestyksen perusta klassisen tasavaltalaisuuden puitteissa. Vuonna 1762 julkaistusta teoksesta tuli yksi länsimaisen perinteen vaikutusvaltaisimmista poliittisen filosofian teoksista. Rousseau väitti, että luonnontila oli alkukantainen tila ilman lakia ja moraalia, jonka ihmiset jättivät yhteistyön hyötyjen ja välttämättömyyden vuoksi. Yhteiskunnan kehittyessä työnjako ja yksityisomistus edellyttivät, että ihmiskunta omaksui oikeusinstituutioita. Rousseaun mukaan yksilöt voivat sekä säilyttää itsensä että pysyä vapaina yhdistymällä kansalaisyhteiskunnaksi yhteiskuntasopimuksen avulla ja luopumalla luonnonoikeuteen liittyvistä vaatimuksistaan. Tämä johtuu siitä, että alistuminen koko kansan yleisen tahdon auktoriteettiin takaa yksilöille sen, ettei heitä alisteta toisten tahtoon, ja varmistaa myös sen, että he tottelevat itseään, koska he ovat kollektiivisesti lain laatijoita. Ajatus yleisestä tahdosta tarkoitti koko kansan tahtoa. Sen tarkoituksena oli nimetä oikeudelliseen traditioon sisältyvä yhteinen etu, joka eroaa ihmisten yksityisistä ja erityisistä eduista kullakin hetkellä ja ylittää ne.

Vaikka Rousseau väittää, että suvereniteetin (tai vallan säätää lakeja) pitäisi olla kansan käsissä, hän tekee myös jyrkän eron suvereenin ja hallituksen välille. Hän esittää, että yhteiskunnan poliittiset näkökohdat olisi jaettava kahteen osaan. Ensinnäkin on oltava koko väestöstä, myös naisista, koostuva suvereeni, joka edustaa yleistä tahtoa ja on valtiossa lainsäädäntövalta. Toinen jako on hallitus, joka eroaa suvereenista. Tämä jako on välttämätön, koska suvereeni ei voi käsitellä erityisiä asioita, kuten lain soveltamista. Se heikentäisi sen yleispätevyyttä ja vahingoittaisi siten sen legitimiteettiä. Näin ollen hallituksen on pysyttävä suvereenista erillisenä instituutiona. Kun hallitus ylittää kansan asettamat rajat, kansan tehtävänä on lakkauttaa tällainen hallitus ja aloittaa alusta.

Kasvatuksen teoria

Rousseaun kasvatusfilosofia, jota hän kehitti vuonna 1762 ilmestyneessä teoksessaan Emile eli Kasvatuksesta, koskee oppilaiden luonteen ja moraalitajun kehittämistä, jotta he oppisivat harjoittelemaan itsemääräämisoikeuttaan ja pysyisivät hyveellisinä myös epäluonnonmukaisessa ja epätäydellisessä yhteiskunnassa, jossa he joutuvat elämään. Hypoteettinen poika Émile kasvatetaan maaseudulla, joka on Rousseaun mielestä kaupunkia luonnollisempi ja terveellisempi ympäristö, kotiopettajan holhouksen alaisena, joka opastaa häntä erilaisten kotiopettajan järjestämien oppimiskokemusten kautta. Rousseaun mielestä lapset oppivat oikean ja väärän pikemminkin kokemalla tekojensa seuraukset kuin fyysisen rangaistuksen kautta. Opettaja huolehtii siitä, ettei Émilelle aiheudu vahinkoa hänen oppimiskokemustensa kautta. Rousseausta tuli varhain kehityksen mukaisen kasvatuksen puolestapuhuja.

Vaikka monet Rousseaun ajatukset ennakoivat monin tavoin nykyaikaisia ajatuksia, eräässä suhteessa ne eivät: Rousseau uskoi antiikin Rooman mallin mukaisen patriarkaalisen perheen moraaliseen paremmuuteen. Sophie, nuori nainen, jonka Émilen on määrä mennä naimisiin, kasvatetaan ihanteellisen naiseuden edustajana aviomiehensä hallitsemaan, kun taas Émile, ihanteellisen miehen edustaja, kasvatetaan itsehallinnolliseksi. Tämä on olennainen piirre Rousseaun kasvatusfilosofiassa ja poliittisessa filosofiassa, ja se on erityisen tärkeä yksityisten, henkilökohtaisten suhteiden ja poliittisten suhteiden julkisen maailman välisen eron kannalta. Rousseaun kuvittelema yksityinen sfääri on riippuvainen naisten alistamisesta, jotta sekä yksityinen sfääri että julkinen poliittinen sfääri (josta se on riippuvainen) voivat toimia niin kuin Rousseau kuvittelee sen voivan ja pitävän toimia. Rousseau ennakoi modernia ajatusta porvarillisesta ydinperheestä, jossa kotona oleva äiti ottaa vastuun kotitaloudesta, lastenhoidosta ja varhaiskasvatuksesta.

Attribuutiot

  • Jean-Jacques Rousseau
      • ”Luonnonvaltio”. https://en.wikipedia.org/wiki/State_of_nature. Wikipedia CC BY-SA 3.0.
      • ”Emile eli kasvatuksesta”. https://en.wikipedia.org/wiki/Emile,_or_On_Education. Wikipedia CC BY-SA 3.0.
      • ”Yhteiskuntasopimus.” https://en.wikipedia.org/wiki/The_Social_Contract. Wikipedia CC BY-SA 3.0.
      • ”Discourse on the Arts and Sciences”. https://en.wikipedia.org/wiki/Discourse_on_the_Arts_and_Sciences. Wikipedia CC BY-SA 3.0.
      • ”Jean-Jacques Rousseau”. https://en.wikipedia.org/wiki/Jean-Jacques_Rousseau. Wikipedia CC BY-SA 3.0.
      • ”Yleinen tahto.” https://en.wikipedia.org/wiki/General_will. Wikipedia CC BY-SA 3.0.
      • ”Diskurssi eriarvoisuudesta”. https://en.wikipedia.org/wiki/Discourse_on_Inequality. Wikipedia CC BY-SA 3.0.
      • ”800px-Jean-Jacques_Rousseau_painted_portrait.jpg”. https://en.wikipedia.org/wiki/Jean-Jacques_Rousseau#/media/File:Jean-Jacques_Rousseau_(maalattu_muotokuva).jpg. Wikipedia CC BY-SA 3.0.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.