Kymmenen tietoa muinaisesta Mesopotamiasta

Mesopotamia on muinaiskreikkalainen nimi (joka tarkoittaa ”kahden joen, Tigrisjoen ja Eufratin, välistä maata”) alueelle, joka vastaa nykyistä Irakia ja osia Iranista, Syyriasta ja Turkista. Sitä pidetään ”sivilisaation kehtona” niiden monien keksintöjen ja innovaatioiden vuoksi, jotka ilmaantuivat siellä ensimmäisen kerran noin 10 000 eaa. ja 7. vuosisadan välisenä aikana. Esikeraamisen neoliittisen kauden aikana ihmiset siirtyivät vähitellen metsästäjä-keräilijä-ajattelusta maanviljelyyn ja loivat kausiluonteisia yhteisöjä, jotka muuttuivat pysyviksi keramiikka-neoliittisella kaudella (n. 7000 eaa.) ja toimivat perustana kaupunkien kehittymiselle kuparikaudella (5900-3200 eaa.). Viimeksi mainittuun aikakauteen kuuluu Ubaid-kausi (n. 5000-4100 eaa.), jolloin rakennettiin ensimmäiset temppelit (ziggurateiksi kutsutut porrastetut tornit, joiden huipulla oli pyhäkkö) ja luotiin monimutkaista taidetta, keramiikkaa ja kuparityökalujen valmistusta.

Tämän kauden ja myöhemmän varhaispronssikauden (3000-2119 eaa.) päällekkäinen ajanjakso oli Urukin kausi (4100-2900 eaa.), jonka aikana kehkeytyi kaupunkeja, kaupankäyntiä, hallintoa ja yksityisen maanomistuksen käsite. Alue ei koskaan ollut yhtenäinen, yhtenäinen poliittinen kokonaisuus, vaikka se oli maailman ensimmäisten valtakuntien hallinnassa, ja väestön moninaisuus rohkaisi mielikuvitusta innovaatioihin jokaisella jokapäiväisen elämän alalla, kuten maataloudessa, merkantilismissa, poliittisessa teoriassa, sodankäynnissä sekä leivän, oluen ja ”onnea tuovien” loitsujen luomisessa.

Monet jokapäiväisen elämän yleisimmät osa-alueet sekä teologiset paradigmat ja poliittiset järjestelmät kehittyivät ensin Mesopotamiassa. Väestö homogenisoitui suhteellisesti ottaen vasta 7. vuosisadan jKr. jälkeen islamilaisten arabien tekemien valloitusten jälkeen, jotka määräsivät ja säätelivät uskonnollista uskoa ja tapoja. Seuraavassa on kymmenen aluetta koskevaa faktaa, jotka usein jätetään huomiotta tai jotka on esitetty väärin.

Kotimaa Hedelmällinen Puolikuu

Hedelmällinen Puolikuu on muinaisen Mesopotamian neljäsosan muotoinen alue, joka vastaa nykyistä Etelä-Irakia, Syyriaa, Libanonia, Jordaniaa, Israelia ja Pohjois-Egyptiä. Sitä kutsutaan yleisesti ”sivilisaation kehdoksi”, koska siellä on saavutettu kulttuurista ja teknologista edistystä, johon kuuluvat mm:

• viljelytekniikat
• eläinten kotieläintaloudellistaminen
• astrologia ja eläinradan kehitys

.

• aikakäsitys
• tiede ja teknologia
• pyörä
• kirjoittaminen ja kirjallisuus
• uskonto
• matematiikka ja tähtitiede
• pitkät-kaukokauppa
• lääketiede (hammaslääketiede mukaan lukien).

Nimityksen ”hedelmällinen puolikuu” oletetaan usein saaneen alkunsa antiikissa, mutta todellisuudessa sen keksi vuonna 1916 jKr. egyptologi James Henry Breasted suositussa kirjassaan Ancient Times: A History of Early World. Kirjan suosio edisti ilmaisun laajaa käyttöä, kunnes se siirtyi kulttuuritietoisuuteen alueen nimenä.

Keksittiin kirjoitus, pyörä, & kaupunki

Kirjoitus kehittyi itsenäisesti monilla eri alueilla maailmassa Kiinasta Mesoamerikkaan, mutta Mesopotamiaa pidetään ensimmäisenä, sillä se oli luonut ennen n. 3 000 eaa. ajanlaskun alkua kirjoitusjärjestelmän, niin sanotun kiilakirjoituksen. Myös pyörä on peräisin alueelta (noin 3500 eaa.), toisin kuin väitetään, että se olisi keksitty Keski-Aasiassa. Maailman vanhin pyörä, joka on ajoitettu n. 3200 eaa. (tunnetaan nimellä Ljubljanan suopyörä), löydettiin Sloveniasta vuonna 2002 eaa., mikä antaa aihetta väitteelle, että Keski-Aasian ihmiset keksivät pyörän. Mesopotamian pyörä tuli kuitenkin ensin, mistä on osoituksena sen esiintyminen mesopotamialaisessa taiteessa ennen n. 3200 eaa.

Keksintö kaupungin keksimisestä kuuluu mesopotamialaisten merkittävimpiin innovaatioihin – niin hyvässä kuin pahassakin – siinä mielessä, että nykyään niin yleistä käsitettä ei ollut koskaan aiemmin olemassa. Kaupungit kehittyivät Urukin kaudella, kun pienet, kukoistavat maatalousyhteisöt vetivät puoleensa lähialueiden asukkaita, joilla ei ehkä mennyt yhtä hyvin. Mesopotamian kaupungit tarjosivat ihmisille suojaa luonnonilmiöiltä, luonnon petoeläimiltä ja ryöstäjiltä ja avasivat samalla uusia mahdollisuuksia toimeentulon hankkimiseen. Tässä mielessä ne olivat aluksi suuri etu ihmisille. Lopulta kaupunkien tiheä asukasluku ja niiden laajeneminen kuluttivat kuitenkin loppuun niitä ympäröivät luonnonvarat. Monet Mesopotamian kaupungit, joiden arkeologit alun perin arvelivat tuhoutuneen sodissa, olivatkin todellisuudessa hylättyjä, kun resurssit oli käytetty loppuun.

Ensimmäinen kirjattu sota

Ensimmäisiin alueen tärkeimpiin resursseihin kuului vesi, ja tämä oli todennäköisesti syynä ensimmäiseen kirjattuun sotaan. Noin vuonna 2700 eaa. sumerilainen kuningas Enmebaragesi Kishin kaupungista johti kansansa sotaretkelle Elamin aluetta vastaan (joka vastaa osia nykyisestä Iranista), voitti heidät ja vei sotasaalista takaisin Mesopotamiaan. Muuta ei tiedetä sotatoimista, mutta on todennäköistä, että alkuperäinen kiista syntyi vesioikeuksista – veden saannista – ja tapahtuma on merkittävä myös esimerkkinä siitä, että Sumerin kaupunkivaltiot liittoutuivat yhteisen asian puolesta. Kreikan kaupunkivaltioiden tapaan sumerilaiset kaupungit taistelivat usein keskenään, mutta tarpeen vaatiessa ne tekivät yhteistyötä suojellakseen yhteisiä etujaan.

Keksittiin olut

Monien käyttötarkoitusten joukossa, joita mesopotamialaiset löysivät vedelle – viljelykasvien kastelu oli etusijalla -, oli oluen paneminen. Olutta pidettiin ”jumalten juomana”, ja oluen valmistusta johti jumalatar Ninkasi (joka lainaa nimensä nykyiselle Ninkasi Brewing Companylle Eugenessa, Oregonissa, Yhdysvalloissa), joka varmisti oluen puhtauden. Olut oli suosituin juoma muinaisessa Mesopotamiassa, sillä se sisälsi niin paljon merkittäviä ravintoaineita, että sitä pidettiin elintarvikkeena ja sitä käytettiin työläisten palkanmaksuun (kuten myöhemmin Egyptissä). Tutkija Jeremy Black kommentoi:

Oluet olivat Mesopotamiassa ja sen ympäristössä peruselintarvikkeita jo esihistorialliselta ajalta lähtien, sillä käymisprosessi oli tehokas keino tappaa bakteereja ja vesitauteja. Sen valmistus kirjattiin ylös ja sitä valvottiin kirjureiden toimesta jo varhaisimmissa kirjallisissa muistiinpanoissa neljännen vuosituhannen lopulla eaa. Kaikkien yhteiskuntaluokkien ihmiset nauttivat olutta ja tarjosivat sitä jumalille ja kuolleille juomarituaaleissa. (297)

Sumerilaiset säilyttivät oluen valmistuksen reseptin Ninkasin virressä, jonka uskotaan oluenpanijoiden laulaneen tai lauleskelleen työskennellessään.

Ensimmäisten ensikertalaisten koti

Vanhaan Mesopotamiaan, erityisesti Sumeriin, liittyy monia ”ensikertalaisia”, ja tutkija Samuel Noah Kramer luettelee ja käsittelee 39:ää näistä vaikutusvaltaisessa teoksessaan Historiaa alkaa Sumerissa. Alla olevat 39 ”ensimmäistä” ovat vain ne, joita Kramer on valinnut käsiteltävikseen, mutta niitä on paljon muitakin:

• Ensimmäiset koulut
• Ensimmäinen tapaus ”omenan kiillottamisesta”
• Ensimmäinen tapaus nuorisorikollisuudesta
• Ensimmäinen ”hermosota”
• Ensimmäinen kaksikamarinen kongressi
• Ensimmäinen Historioitsija
• Ensimmäinen veronalennustapaus
• Ensimmäinen ’Mooses’
• Ensimmäinen oikeudellinen ennakkotapaus
• Ensimmäinen farmakopea
• Ensimmäinen ’Farmer’s Almanac’
• Ensimmäinen varjostuskokeilu…Ihmisen ensimmäinen kosmogonia ja kosmologia
• Ensimmäiset moraaliset ihanteet
• Ensimmäinen ’Job’
• Ensimmäiset sananlaskut ja lausahdukset
• Ensimmäinen Eläinsadut
• Ensimmäiset kirjalliset väittelyt
• Ensimmäiset raamatulliset rinnastukset
• Ensimmäinen ’Nooa’
• Ensimmäinen kertomus ylösnousemuksesta
• Ensimmäinen ’St. George’
• Ensimmäinen tapaus kirjallisesta lainaamisesta
• Ihmisen ensimmäinen sankarikausi
• Ensimmäinen rakkauslaulu
• Ensimmäinen kirjastoluettelo
• Ensimmäinen kirjastoluettelo
• Ihmisen ensimmäinen kulta-aika
• Ensimmäinen ’sairaiden’ yhteiskunta
• Ensimmäiset liturgiset valituslaulut
• Ensimmäiset messiaanit
• Ensimmäinen pitkä-Kaukomestari
• Ensimmäinen kirjallinen kuvasto
• Ensimmäinen sukupuolisymboliikka
• Ensimmäinen Mater Dolorosa
• Ensimmäinen kehtolaulu
• Ensimmäinen kirjallinen Muotokuva
• Ensimmäiset elegiat
• Laboratorion ensimmäinen voitto
• Ensimmäinen akvaario

Luetteloon kuulumattomista ”ensikertalaisista” mainittakoon ensimmäinen koiran kaulapanta ja hihna, joita esitetään varhaisessa mesopotamialaisessa taiteessa. Varhaiset koirapannat näyttävät olleen vain köysiä tai nahkanauhoja, jotka oli sidottu koiran kaulan ympärille, mutta ne muuttuivat sivilisaation kehittyessä vähitellen koristeellisemmiksi. Koiran kaulapanta taiteena toteutui täydellisesti egyptiläisillä Uuden valtakunnan aikana (n. 1570 – n. 1069 eaa.), jolloin koiran kaulapanta koristeltiin koiran ja omistajan nimellä, mutta itse kaulapannan käsite kehitettiin ensimmäisen kerran Mesopotamiassa.

Ensimmäinen monikansallinen valtakunta

Toinen Mesopotamian ”ensimmäisistä” on maailman ensimmäinen monikansallinen valtakunta, Akkadian valtakunta (2334 – n. 2083 eaa.), jonka perusti Sargon Akkadilainen (Suuri, r. 2334-2279 eaa.). Akkadin tarkkaa sijaintia ei tiedetä, mutta Sargonin kirjoitusten perusteella hänen valtakuntansa ulottui Persianlahdelta nykyisen Kuwaitin, Irakin, Jordanian, Syyrian ja todennäköisesti Levantin kautta Persianlahdelle ja Vähän-Aasian kautta Kyproksen saarelle. Sargon piti valtakuntansa koskemattomana sijoittamalla luotettavia henkilöitä – sekä miehiä että naisia – poliittisiin valta-asemiin eri puolille aluetta. Myöhemmissä babylonialaisissa teksteissä näihin virkamiehiin viitattiin nimellä ”Akkadin kansalaiset”, ja he toimivat kuvernööreinä, ylipappina tai papittarena tai korkean tason hallintovirkamiehinä yli 65 eri kaupungissa. Yksi näistä luotetuista virkamiehistä oli hänen tyttärensä Enheduanna (l. 2285-2250 eaa.), Inannan ylipapitar Urin kaupungissa. Vaikka Sargon huolehti tiukasta valvonnasta sortamatta kansaa, kapinoita syntyi silti. Valtakunta säilytti yhtenäisyytensä suurimpaan kuninkaaseensa, Sargonin pojanpoikaan Naram-Siniin (r. 2261-2224 eaa.) asti, mutta heikkeni hänen poikansa ja seuraajansa Shar-Kali-Sharrin (r. 2223-2198 eaa.) aikana ja kaatui lopulta guutalaisille noin vuonna 2083 eaa.

Ensimmäinen tuntemansa tekijä Name

Enheduanna ei ollut vain ylipapitar, joka auttoi ylläpitämään isänsä valtakuntaa Sumerissa, vaan myös taitava runoilija ja maailmanhistorian ensimmäinen nimeltä tunnettu kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten kolmesta suuresta hymnistään jumalattarelle Inannalle: Suurisydäminen emäntä, Inannan ylistys ja Pelottavien voimien jumalatar, mutta hän kirjoitti myös 42 runoa, jotka kertovat hänen henkilökohtaisista tuntemuksistaan monista eri aiheista. Tutkija Stephen Bertman kommentoi:

Hymnit antavat meille mesopotamialaisten palvomien tärkeimpien jumaluuksien nimet ja kertovat, missä heidän päätemppelinsä sijaitsivat juuri rukoukset opettavat meille ihmisyydestä, sillä rukouksissa kohtaamme kuolevaisten arkipäivän toiveet ja pelot. (172)

Hänen runonsa ja virtensä olivat erittäin suosittuja, ja ne vaikuttivat myöhempiin virsiin, lauluihin, runoihin ja psalmeihin, erityisesti Raamatun Vanhan testamentin virsiin. Raamatullinen Laulujen laulu on saanut vaikutteita Enheduannan säkeistöstä, ja hänen teoksiaan luetaan ja arvostetaan laajalti vielä nykyäänkin.

Keksitty kirjallisuus

Mesopotamialaiset vaikuttivat paitsi pyhien liturgisten tekstien myöhempään kehitykseen myös keksivät kirjallisuutta alkaen Gilgamesh-eepoksesta (kirjoitettu n. 2150-1400 eaa.), joka kertoo kuuluisan tarinan puolimyyttisestä Urukin kuninkaasta Gilgameshista ja hänen elämänsä tarkoituksen etsimisestä väistämättömän kuoleman edessä. Teos siirtyi alun perin suullisesti eteenpäin, kunnes se saatettiin kirjalliseen muotoon. Ennen Enheduannan teoksen löytymistä maailman ensimmäiseksi nimeltä tunnetuksi kirjoittajaksi luultiin babylonialaista kirjuria Shin-Leqi-Unninnia (toiminut 1300-1000 eaa.), joka kirjoitti tarinan babylonialaisen version. Gilgamesh-eepos on fiktiivinen tarina, joka perustuu todelliseen kuninkaaseen, ja se edustaa lajityyppiä, jonka nykytiedemiehet tuntevat Mesopotamian Naru-kirjallisuudeksi ja joka ilmestyi ensimmäisen kerran noin 2. vuosituhannella eaa. Näissä tarinoissa kuuluisa henkilö (yleensä kuningas) esitti fiktiivisen tarinan, jonka aiheena oli yleensä henkilön suhde jumaliin, mutta se saattoi käsitellä mitä tahansa aihetta. Kaksi tunnetuinta esimerkkiä Mesopotamian Naru-kirjallisuudesta Gilgameshin ohella ovat Sargonin legenda – joka kertoo Sargon Suuren vaatimattomasta syntymästä ja noususta valtaan – ja Agaden kirous – joka käsittelee Naram-Siniä. Nämä tarinat olivat varsin suosittuja koko Mesopotamiassa, ja ne vaikuttivat myöhempiin kirjoittajiin, mahdollisesti myös kirjoittajiin, jotka kirjoittivat Jeesuksen Kristuksen elämästä ja toiminnasta kertovat raamatulliset kertomukset, jotka muodostavat Uuden testamentin evankeliumit.

Myytit tulivat raamatullisiksi kertomuksiksi

Sitä, vaikuttiko mesopotamialainen naru-kirjallisuus suoraan evankeliumien säveltämiseen, kiistellään – vaikka sävellysten muoto on sikäli samankaltainen, että evankeliumeissa on myös on hyvin tunnettu keskushenkilö, joka on sijoitettu tilanteisiin, jotka saattoivat tapahtua tai olla tapahtumatta – mutta on varmaa, että mesopotamialaiset myytit vaikuttivat Raamatun kertomuksiin syntiinlankeemuksesta ja suuresta vedenpaisumuksesta sekä Jobin kirjaan. Nämä tarinat on kaikki muokattu mesopotamialaisista teoksista The Myth of Adapa, The Eridu Genesis, The Atrahasis ja Ludlul-Bel-Nimeqi, joista jälkimmäinen käsittelee hyvän miehen valitusta epäonnestaan ja hänen kysymyksiään jumalien oikeudenmukaisuudesta. Ennen 1800-luvun puoliväliä, jolloin eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset instituutiot rahoittivat tutkimusmatkoja Mesopotamiaan löytääkseen fyysisiä todisteita Raamatun kertomusten tueksi, Raamattua pidettiin maailman vanhimpana kirjana, joka sisälsi täysin alkuperäisiä teoksia; sen jälkeen näiden teosten katsottiin olevan mesopotamialaisten teosten innoittamia tai niistä muokattuja.

Ensimmäiset lakikoodeksit

Vaikka Babylonian kuninkaan Hammurabin (r. 1792-1750 eaa.) lakikoodeksi tunnetaan hyvin, se ei ollut ensimmäinen lakikoodi maailmassa eikä edes ensimmäinen Mesopotamiassa. Varhaisin lakikoodi oli Urukaginan lakikoodi 24. vuosisadalla eaa. ja toinen oli Ur-Nammun (r. 2047-2030 eaa.), Sumerissa sijaitsevan Urin kolmannen dynastian perustajan, joka aloitti Ur III -kauden (2047-1750 eaa.), lakikoodi. On mahdollista, että Ur-Nammun säännöstön kirjoitti itse asiassa hänen poikansa ja seuraajansa Urin Shulgi (r. 2029-1982 eaa.), mutta jos näin on, se todennäköisesti joko perustui hänen isänsä säännöstöön tai kirjoitettiin hänen isänsä ohjeiden mukaisesti. Tutkija Paul Kriwaczek kommentoi:

Vaikka se ei olekaan varsinainen lakikoodeksi, sillä se on kaukana kattavasta, eikä, kuten jotkut sanovat, edes Ur-Nammun vaan hänen poikansa Shulgin käyttöön ottama, koodeksi tai ei, vaikka meillä on vain katkelmia, ne riittävät osoittamaan, että lait kattoivat sekä siviili- että rikosoikeudelliset asiat. Rikosoikeudellisista säännöksistä siinä täsmennetään, mitkä olivat kuolemanrangaistavia rikoksia: murha, ryöstö, toisen miehen neitsyen vaimon sieppaaminen ja aviorikos, kun sen teki nainen. Muista rikkomuksista rangaistuksena oli hopeasakko… toisin kuin Hammurabin kuuluisammissa laeissa, jotka laadittiin noin kolme vuosisataa myöhemmin ja joissa säädettiin raa’asti ”silmä silmästä, hammas hampaasta”. (148-149)

Ur-Nammun säännöstö tulisi vaikuttamaan myöhempään Hammurabin säännöstöön tekemällä selväksi rangaistukset rikkomuksista ja legitimoimalla itsensä jumalallisesta lähteestä peräisin olevaksi. Hammurabin säännöstö oli väistämättä ankarampi, koska hän hallitsi moninaisempaa väestöä, joka ei jakanut samaa teologista näkemystä jumalista ja niiden oikeuden jakamisesta.

Loppupäätelmä

Ylläolevat ovat vain osa mesopotamialaisten kontribuutioista maailmankulttuuriin. He olivat myös kartografian edelläkävijöitä kehittäessään karttoja vuosina 2360-2180 eaa. He vaikuttivat kreikkalaiseen filosofiaan esisokraattisen filosofin Thales Miletolaisen (l. n. 585 eaa.) kautta, joka opiskeli Babyloniassa ja väitti siellä oppimansa perusteella veden olevan olemassaolon ensimmäinen periaate. Kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen käsitteet kehittyivät myös Mesopotamiassa, jossa kaupallinen alue erotettiin asuinalueista ja kaupungin kadut suunniteltiin matkustamisen helpottamiseksi. Assyrian valtakunta (n. 1307-612 eaa.) oli siihen asti antiikin maailman suurin, ja assyrialainen jumalakäsitys vaikutti myöhempiin monoteistisiin näkemyksiin jumalallisesta.

Mesopotamia jatkoi monimuotoisena ja innovatiivisena alueena aina 7. vuosisadalle eaa. asti, jolloin arabimuslimien valloittajat valloittivat sen ja määräsivät sen jälkeen uskonnon ja kulttuuriperinteet. Kuten muinaisessa Persiassa, alkuperäiset uskomusjärjestelmät ja perinteet kiellettiin aluksi, mutta myöhemmin ne sulautettiin valloittajien kulttuuriin. Niille, jotka tuntevat Mesopotamian historian, alue nauttii korkeinta kunnioitusta monien maailman kulttuurin kestävimpien piirteiden lähteenä.