Yksi asia, jonka kaikki tietävät – tai luulevat tietävänsä – Ludwig van Beethovenista, on se, että hän sävelsi joitain musiikin suurimmista mestariteoksista ollessaan täysin kuuro. Niin kiehtovalta kuin tämä kuulostaakin, tarinassa on yksi vika: se ei välttämättä ole totta. Johtavan Beethoven-asiantuntijan mukaan säveltäjällä oli vielä kuulo vasemmassa korvassaan juuri ennen kuolemaansa vuonna 1827.
”Tämä saa kaikki kiirehtimään tarkistamaan Beethovenia koskevia elämäkerrallisia käsityksiä”, Ohiossa sijaitsevan ohiolaisen Kentin osavaltionyliopiston musiikkitieteen professori Theodore Albrecht kertoi Observerille. Albrecht, joka on löytänyt ratkaisevia todisteita aikalaiskertomuksista, uskoo, että vaikka Beethovenin kuulo heikkeni pahasti, hän ei menettänyt sitä ”niin syvälle” kuin musiikkitieteilijät ovat olettaneet.
”Beethoven ei ollut täysin kuuro yhdeksännen sinfoniansa ensiesityksessä toukokuussa 1824, vaan hän pystyi kuulemaan, vaikkakin yhä heikommin, vielä ainakin kaksi vuotta sen jälkeen, luultavasti viimeiseen hänen valvomaansa ensiesitykseen, jousikvartettoonsa B-duuri op 130 maaliskuussa 1826 asti”, Albrecht sanoi.
Beethoven alkoi menettää kuulonsa vuonna 1798. ”Jos kuuluisin johonkin muuhun ammattiin, se olisi helpompaa”, hän kertoi ystävälleen, ”mutta minun ammatissani se on pelottava tila”. Vuosina 1812-1816 hän kokeili korvatorvia, mutta huonolla menestyksellä. Vuodesta 1818 lähtien hänellä oli mukanaan tyhjiä ”keskustelukirjoja”, joihin ystävät ja tuttavat merkitsivät kommentteja, joihin hän vastasi ääneen.
Eräässä vuodelta 1823 peräisin olevassa kertomuksessa kerrotaan säveltäjän käyneen lempikahvilassaan, jossa eräs tuntematon mies lähestyi häntä ja pyysi neuvoja oman heikkenevän kuulonsa vuoksi. Beethoven kirjasi ylös tämän neuvon: ”Kylpylässä maalaisilma voisi parantaa monia asioita. Älkää vain käyttäkö mekaanisia laitteita liian aikaisin; pidättäytymällä niiden käytöstä olen tällä tavoin säilyttänyt vasemman korvani melko hyvin.”
Hän lisäsi: ”Kun mahdollista, kirjoittamisen kautta on parempi; kuulo säästyy.” Toisessa kertomuksessa vuodelta 1824 eräs muusikko käy Beethovenin luona ja kertoo hänelle: ”Voitte jo nyt johtaa alkusoiton kokonaan yksin … Koko konsertin johtaminen rasittaisi kuuloanne liikaa; siksi neuvoisin teitä olemaan tekemättä sitä.”
”Keskustelukirjat tulevat mullistamaan pelin”, Albrecht sanoi. Säilyneistä kappaleista – kaksi säveltäjän synnyinpaikassa, Beethoven-Haus-museossa Bonnissa ja 137 Berliinin valtion kirjastossa – hän on tähän mennessä löytänyt 23 suoraa viittausta kuuloaiheeseen ja arvioi, että useat kymmenet lisää osoittavat, että ”hän pystyi vielä kuulemaan jotain”.
Joidenkin musiikkitieteilijöiden mukaan Beethoven suosi kuulonsa huonontuessa sävellyksissään matalampia ja keskikorkeampia säveliä ja alkoi käyttää korkeita säveliä uudelleen vasta täysin kuurouduttuaan, tukeutuen muistiin ja mielikuvitukseen. Tarkasteltaessa viimeisessä täydellisessä sinfoniassa käytettyjä sävelkorkeuksia Albrecht kuitenkin hylkää tämän teorian: ”En usko, että se pitää paikkansa. Mitä muuten tekisit yhdeksännessä sinfoniassa piccololla, joka on tuolla ylhäällä, ja kontrabassoilla, jotka ovat alhaalla? Kaikki rekisterit ovat siellä. Hän pystyi kuulemaan ne sisäkorvallaan. Hän oli uskomaton.”
Albrecht on nyt muokkaamassa ”keskustelukirjan” tilejä ja kääntämässä niitä saksasta ensimmäistä kertaa englanniksi, mammuttimainen julkaisuprojekti, joka käsittää lopulta 12 nidettä.
Britannialainen Boydell & Brewer julkaisee Beethovenin keskustelukirjojen 3. niteen toukokuussa (45 puntaa) sen jälkeen, kun osa uusista tutkimuksista on julkaistu The Beethoven Journal -lehdessä tässä kuussa ja (saksankielisessä) Vienna Oboe Journal -lehdessä maaliskuussa julkaistussa artikkelissa ”The Hearing Beethoven”.
Kirjojen aiheet kattavat ajanjakson vuodesta 1818 säveltäjän kuolemaan, ja ne vaihtelevat musiikista ja politiikasta ostoslistoihin ja asioihin. Albrecht sanoi, että vaikka tieteellinen saksankielinen painos aloitettiin vuonna 1968, sen muoto teki siitä vaikealukuisen ja sen sisältöä oli tulkittu väärin. Tämän teoksen englanninkielisessä käännöksessä on jokaisella sivulla laajat alaviitteet, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään todistusaineistoa.
Hän lisäsi, että näiden ”kiehtovien keskustelujen” ansiosta englanninkieliset musiikin ystävät voivat vihdoin kuulla, mistä Beethoven ja hänen ystävänsä keskustelivat.
Todisteet, jotka todistavat, että Beethoven pystyi yhä kuulemaan, ”eivät poista sitä tosiasiaa, että tämä mies teki sen, mitä hän teki ylivoimaisten vaikeuksien edessä”, hän totesi.
2020 tulee kuluneeksi 250 vuotta siitä, kun yksi kaikkien aikojen suurimmista säveltäjistä syntyi. Tapahtumaa juhlistetaan festivaaleilla ja ohjelmilla eri puolilla maailmaa.
- Jaa Facebookissa
- Jaa Twitterissä
- Jaa sähköpostitse
- Jaa LinkedInissä
- Jaa Pinterestissä
- Jaa WhatsAppissa
- Jaa Messengerissä