Ensimmäinen ristiside (ACL) on tärkeä polvinivelen vakauden ylläpitäjänä erityisesti toiminnoissa, joihin liittyy kutomista, kääntymistä tai potkimista. ACL-vammat ovat suhteellisen yleisiä polvivammoja urheilijoiden keskuudessa, joita esiintyy yleisesti jalkapallon, hiihdon ja voimistelun kaltaisia lajeja harrastavilla. Vammat voivat vaihdella lievistä (kuten pienet repeämät tai nyrjähdykset) vakaviin (kun nivelside on revennyt kokonaan). Yleisin vammamekanismi on kontaktiton eli leikkaus & kasvin liike. Naisilla on myös 3 kertaa suurempi todennäköisyys vahingoittaa ACL:ää kuin miehillä. Jos haluat oppia syitä, miksi varmista, että luet Physiopedia-sivun.
Explore and Understand The Evidence Online with Expert Luke O’Brien
After sustaining (ACL) on kaksi vaihtoehtoa, leikkaus tai konservatiivinen hoito, molemmissa on etuja & haittoja ja molemmat vaativat laajaa kuntoutusta. Tyypillisesti kuitenkin operatiivisen hoidon ennustetaan olevan suotuisampi lopputulos kuin konservatiivisen hoidon niillä, jotka ovat alle 35-vuotiaita, jotka ovat fyysisesti aktiivisia, joilla on parempi koulutus ja joilla on lisäksi pehmytkudosvammoja. On paljon vähemmän näyttöä siitä, mitkä tekijät merkitsisivät suotuisampaa lopputulosta konservatiivisessa hoidossa. Tämän Grinden ym. pyrkivät selvittämään Delaware-Oslo ACL Study -tutkimuksessa.
Tavoitteet: Tunnistaa varhaiset ennustetekijät, jotka ennustavat onnistunutta 2 vuoden lopputulosta ei-kirurgisesti hoidetuilla potilailla, joilla on ACL-vamma. Toissijaisena tavoitteena oli arvioida, eroavatko ennustemallit toisistaan ennen 5 viikon kuntoutusohjelmaa ja sen jälkeen.
Tutkimukseen osallistui 300 osallistujaa, joille ei tehty ACL-rekonstruktiota, ja 182 osallistujaa, joille tehtiin. Kaikilla osallistujilla oli magneettikuvauksella diagnosoitu yksipuolinen ACL-repeämä, osallistujat olivat 13-60-vuotiaita ja osallistuivat säännölliseen liikuntaan. Osallistujat suljettiin pois, jos heille oli aiheutunut ylimääräisiä pehmytkudosvammoja repeämän aikana tai jos heillä oli aiempia traumaattisia vammoja polvessa.
Kaikki osallistujat kävivät aluksi läpi lyhyen kuntoutussuunnitelman, jolla pyrittiin poistamaan effuusio ja ROM-vaje riippumatta siitä, oliko kyseessä rekonstruktioleikkaus vai ei. Tämän jälkeen kaikille osallistujille tehtiin viiden viikon kuntoutusohjelma, jonka tavoitteena oli palauttaa lihasvoima ja asianmukaiset neuromuskulaariset vasteet.
Viiden viikon kuntoutusohjelman jälkeen testaus toistettiin ja päätettiin kirurgisesta tai ei-kirurgisesta hoidosta. Jos osallistuja koki instabiliteettia tai halusi palata urheilulajeihin, joihin liittyi hyppäämistä, leikkaamista tai kääntymistä, suositeltiin kirurgista rekonstruktiota riippumatta lopputulosmittareiden etenemisestä.
Mikä oli ohjelma?
Kuntoutusohjelma koostui yhden ja useamman nivelen harjoitteista, avoimen ja suljetun kineettisen ketjun harjoitteista sekä konsentrisista, eksentrisistä ja isometrisistä harjoitteista, joissa tehtiin 3-4 sarjaa ja 6-8 toistoa harjoitusta kohti. Plyometrisiä harjoituksia lisättiin asteittain. Näissä harjoituksissa keskityttiin liikkeen laatuun, ja ne räätälöitiin potilaskohtaisesti potilaan erityistavoitteiden perusteella. Perturbaatioharjoittelu suoritettiin tutkimusprotokollan mukaisesti, ja se koostui dynaamisista stabiliteettiharjoituksista rullalaudalla, keinulaudalla ja alustalla. Jos haluat nähdä suunnitelman yksityiskohdat, napsauta alla olevia painikkeita.
Kardiovaskulaarinen & Voimaharjoittelusuunnitelma
Perturbaatioharjoitteluprotokolla
Tulokset
300:sta potilaasta 118 (39,3 %) pysyi leikkauksettomana 6 kuukautta vamman jälkeen. Keski-ikä lähtötilanteessa oli 28,6 ± 10,5 vuotta, ja oli hieman todennäköisempää, että he olivat naisia.
Kliinisiä näkökohtia
Keskeisesti ei-kirurgista hoitoa olisi pidettävä varmana valintana urheilijoilla, jotka ovat naisia, iäkkäitä ja joiden polven toiminta on hyvä varhain ACL-vamman jälkeen. Tässä tutkimuksessa käytetyillä yksinkertaisilla mittareilla voidaan laatia kahden vuoden ennusteet, ja niitä tulisi käyttää varhaisessa päätöksenteossa.
Tämä on brielf-tiivistelmä tutkimuksesta. Jos haluat lisätietoja siitä, mitä lopputulosmittareita käytettiin ennen & toimenpiteen jälkeisissä vaiheissa, niin lue tutkimus kokonaisuudessaan alla olevan linkin kautta.
Konservatiivinen ACL-kuntoutus – Kuka hyötyy?
Huomiossa postoperatiivisten komplikaatioiden mahdollisuus, pieni prosenttiosuus potilaista, joilla on ACL-vammoja, saattaa soveltua ei-operatiiviseen hoitoon. Näyttöön perustuvat seulontatestit voivat auttaa meitä tunnistamaan tämän ryhmän. Kuntoutuskonseptit ovat samanlaisia sekä ACL-vammojen operatiivisessa että ei-operatiivisessa hoidossa. Ei-operatiivinen hoito on kuitenkin erilaista, ja siinä painotetaan enemmän neuromuskulaarista harjoittelua nivelen stabiliteetin palauttamiseksi.
Oppikaa verkossa asiantuntija Luke O’Brienin kanssa