- Michael Harris liittyi Bounty Hunters -nimellä tunnettuun Blood-sarjaan.
- Hän alkoi myydä kokaiinia nuoremman veljensä Davidin kanssa.
- Kaksikon toimitti tiettävästi Kolumbian kansalainen ja Calin huumekartellin korkea-arvoiseksi väitetty jäsen Mario Ernesto Villabona-Alvarado.
- Michael ”Harry-O” Harris oli 26-vuotiaana miljonääri.
- Michael ”Harry O” Harris antoi Suge Knightille 1,5 miljoonaa dollaria Death Row Recordsin perustamiseen
- Harrisia syytettiin huumausaineiden levittämisestä ja murhayrityksestä.
Michael ”Harry-O” Harris syntyi 20. syyskuuta 1960 West 46th Streetillä Los Angelesin eteläisessä keskiosassa, naapurustossa, joka tunnetaan paikallisesti nimellä ”Low Bottoms”. Hänet kasvatti yksinhuoltajataloudessa ahkera äiti. Äidillä oli kaksi työtä, joten hänellä oli hyvin vähän aikaa vahtia poikaansa. Michaelin isä, jota hän kuvaili ”varakkaaksi liikemieheksi, jolla oli kolme perhettä”, lähti, kun Michael oli vain viisivuotias. Hänen äitinsä yritti kovasti varmistaa, että Michaelilla oli jonkinlainen normaali perhe-elämä ja vaihtoehto sille, mitä eteläisen keskustan yhä vaarallisemmiksi käyvät kadut tarjosivat. Hän auttoi lähettämään pojan Länsi-Los Angelesin kansalaisopistoon.
Ensimmäinen kokaiinikuningas Michael ’Harry O’ Harris vapautuu vankilasta 31 vuoden jälkeen kaltereiden takana
Suge Knight on velkaa 107 miljoonaa dollaria entisen liikekumppaninsa Michael ’Harry O’ Harrisin ex-vaimolle
Hänen näkemyksensä ei valitettavasti toteutunut. Elettiin myrskyisää 1960-lukua. Meneillään oli jo juonitteluja, jotka vaikuttaisivat Michaelin nuoreen aikuisuuteen. Rotu- ja talousjännitteet muokkasivat yleistä tietoisuutta. Kansalaisoikeusliike oli hyvässä vauhdissa, ja mustan vallan liike seurasi sitä pian. Oaklandin mustassa työläiskaupungissa syntyi Black Panther Party for Self Defense. Puolueella oli suuri vaikutus mustiin nuoriin koko maassa, erityisesti länsirannikon kaupungeissa. Se sai monet ghettonuoret politisoitumaan ja järjestäytymään. Kuusikymmenluvun siirtyessä seitsemänkymmentäluvulle Pantterit heikkenivät sisäisten taistelujen ja eri valtion virastojen hyökkäysten vuoksi.
Monenlaiset Los Angelesin katujengit, jotka olivat aikoinaan saaneet inspiraationsa Panttereista, alkoivat astua jäljelle jääneeseen tyhjiöön. Niistä tuli entistä militaristisempia ja järjestäytyneempiä, ja niiden riidat muuttuivat runsaammiksi ja verisemmiksi. Pian lähes jokainen L.A:n musta jengi väitti kuuluvansa joko Bloodsiin tai Cripsiin. Kun he olivat näiden lippujen alla, he samaistuivat alkuperäiseen asuinalueeseensa ja jakautuivat eri ryhmiin tai ”ryhmittymiin”. Michael Harris liittyi Blood-joukkoon, joka tunnettiin nimellä Bounty Hunters. He solmivat myös merkittäviä yhteyksiä Rolling 60s Crips -katujengin jäseniin. Kun heidän voittonsa kasvoivat, he avasivat useita crack-taloja kotiseudullaan South-Centralissa, Los Angelesissa ja läheisessä Long Beachissa, Kaliforniassa. Lopulta kaksikko loi jakeluverkoston, joka ulottui Arizonaan, Teksasiin, Louisianaan, Michiganiin, Indianaan, Iowaan, Illinoisiin, Floridaan ja New Yorkiin.
Kaksikko lähetti rutiininomaisesti 200-kiloisia kokaiinilähetyksiä Shreveportin ja Chicagon kaltaisiin kaupunkeihin. Yhden tällaisen Detroitiin suuntautuneen lähetyksen jälkeen lainvalvontaviranomaiset onnistuivat takavarikoimaan 1 miljoonan dollarin käteismaksun, joka oli matkalla takaisin Los Angelesiin. Kaksikon toimittajana toimi tiettävästi Kolumbian kansalainen ja Cali-huumekartellin korkea-arvoiseksi väitetty jäsen Mario Ernesto Villabona-Alvarado.
Machinot vaikuttaisivat Michaelin nuoreen aikuisuuteen. 1980-luvulla crackiksi kutsuttu halvempi, savukäyttöön soveltuva versio teki huumeesta köyhempien luokkien ulottuvilla olevan huumeen. South Central oli crackin räjähdysmäisen leviämisen nollapiste, ja Michael Harris pääsi hyödyntämään sitä. Hän alkoi myydä kokaiinia nuoremman veljensä Davidin kanssa ja hänestä tuli se, mitä veritoverit saattoivat kutsua ”balleriksi” eli jengitoveriksi, joka rikastuu huumekaupalla.
Kuusimetrinen, 240-kiloinen Harris sovelsi bisnesälykkyyttään myös lailliseen yritystoimintaan, kuten limusiinifirmaan, herkutteluravintolaan, sähköurakointiliikkeeseen ja kampaamoyrittäjäksi Beverly Hillsissä.
Vuonna 1985 hän tapasi Lydia Robinsonin, jonka kanssa hän lopulta meni naimisiin, ollessaan yökerhossa Houstonissa, Teksasissa.
Tässä mitä Harry O:n vauvan äiti Kim Lee sanoi
Harris hallitsi huumeimperiumia, joka toimitti kokaiinia moniin osavaltioihin eri puolilla Yhdysvaltoja, mukaan lukien Los Angeles, Texas ja New York. Hän oli niin taitava liikuttamaan tuotetta, että kolumbialaisia tavarantoimittajia rohkaistiin asioimaan suoraan hänen kanssaan. 26-vuotiaana Michael ”Harry-O” Harris oli miljonääri.
Tässä vaiheessa Harris päätti, että oli aika jättää huumebisnes taakseen ja tavoitella laillisempia tavoitteita. Hän alkoi sijoittaa kiinteistöihin ja erilaisiin yrityksiin. Hän omisti 20 kaluston limusiinipalvelun, kampaamoita, eksoottisten autojen jälleenmyynnin ja rakennusyrityksen. Harris näytti myös olevan kiinnostunut viihdeteollisuudesta. Hän tuotti Stepping into Tomorrow -nimisen näytelmän, jossa esiintyivät surmattujen mustien johtajien Martin Luther Kingin ja Malcolm X:n tyttäret sekä Harry Bellafonten ja Sidney Poitierin tyttäret. Hän tuotti myös Broadway-näytelmän nimeltä Checkmates, jossa esiintyivät Ruby Dee, Paul Winnfield ja nouseva tähti nimeltä Denzel Washington.
Washington, joka oli kotoisin Mount Vernonista, New Yorkista, oli jo kehittänyt melkoisen ansioluettelon siihen mennessä, kun Checkmates tuli Broadwaylle ensi-iltaan. Hänet tunnettiin tohtori Phillip Chandlerin roolista ylistetyssä sairaaladraamassa St. Elsewhere. Hän oli ollut ehdolla parhaan näyttelijän Oscar-palkinnon saajaksi elokuvasta Cry Freedom. Checkmates oli hänen Broadway-debyyttinsä, joka täydensi jo alkanutta loistavaa uraansa.
Checkmates oli merkkipaalu myös aivan toisessa mielessä. Michael Harris, jengiläinen ja kokaiinikuningas, oli ensimmäinen afroamerikkalainen, joka tuotti Broadway-näytelmän. Tätä virstanpylvästä olisi ehkä juhlittu enemmän, ellei hänen aiempi ammattinsa olisi ollut kyseessä. Asiaa ei ainakaan helpottanut se, että hänet pidätettiin, kun Checkmates sai Broadwayn ensi-iltansa.
Harris sai syytteen huumausaineiden levittämisestä ja murhayrityksestä. Hänet tuomittiin murhayrityssyytteestä (joka on sittemmin kumottu) vuonna 1987, ja hän on siitä lähtien istunut 28 vuoden tuomiota San Quintonin huipputurvavankilassa. Hänen yrittäjähenkensä ei kuollut vankilassa. Itse asiassa yleisö tuntee hänet luultavasti paremmin miehenä, joka sijoitti 1,5 miljoonaa dollaria siemenrahaa aloittelevalle Death Row Records -nimiselle gangsteriräp-levy-yhtiölle. Death Row’sta tuli yksi musiikkihistorian maineikkaimmista ja pahamaineisimmista levy-yhtiöistä. Vaikka Harris ei päässytkään osalliseksi saaliista, hänen vaimonsa voitti 106 miljoonan dollarin oikeusjutun levy-yhtiötä vastaan vuonna 2005, jolloin se ajautui konkurssiin.
Denzel Washington on nykyään tietysti yksi elokuvahistorian suosituimmista ja arvostetuimmista näyttelijöistä. Hän on tehnyt uransa rooleissa, jotka esittävät positiivisia ja voimakkaita kuvia mustasta miehisyydestä (hänen Oscar-palkittu roolinsa elokuvassa Training Day on harvinainen poikkeus tästä säännöstä). Hän tapasi Michael Harrisin tämän omistaman limusiiniyrityksen kautta, ja näin hän päätyi saamaan roolin elokuvassa Checkmates. Ei olisi kohtuutonta päätellä, että Denzelillä ei tuolloin ollut aavistustakaan Michaelin todellisesta ammatista, sillä ei varmasti olisi ollut hänen etujensa mukaista mainostaa asemaansa suurena kokaiinikauppiaana.
Jos Michael Harrisin olisi annettu viedä loppuun siirtyminen viihdebisneksessä, ei voi tietää, mitä hän olisi voinut saavuttaa. Ehkä Washingtonin tähdittämiä tuotantoja olisi ollut enemmän. Valitettavasti huumepeli ei tunnetusti salli helppoa poistumista. Harris todennäköisesti tiesi sen aloittaessaan. Hän on päässyt ehdonalaiseen vapauteen ja odottaa parhaillaan vapautumista. Samaan aikaan Denzel Washington on todennäköisesti kiinnittymässä rooliin toisessa menestyselokuvassa ja tekemässä tilaa hyllyssään uudelle palkinnolle.
Vuonna 1987 Harrisin huhutaan auttaneen Rap-A-Lot Recordsin perustamisessa 200 000 dollarin sijoituksella. Perustaja James ”Lil’ J” Smith on sittemmin kiistänyt Harrisin osallisuuden levy-yhtiössä. Harrisin itsensä mukaan heidän tiensä erosivat vuonna 1994 riidan jälkeen, joka koski brooklyniläisen räppärin Dana Danen musiikin omistusoikeutta.
Hänen kerrottiin palkanneen maineikkaan kalifornialaisen asianajajan David Kennerin valvomaan hänen valitustaan tuomion jälkeen.
Syyskuussa 1987 David maksoi 150 000 dollaria 37-jalkaisesta pikaveneestä. Hän sai surmansa, kun vene upposi Long Beachin satamassa 29. toukokuuta 1988.
Elokuun 26. päivänä 1988 DEA takavarikoi Harrisin 1,1 miljoonan dollarin arvoisen kukkulalla sijaitsevan kartanon, joka sijaitsi San Fernandon laakson julkkiksia vilisevällä Encinon alueella. Vuoden 1984 liittovaltion omaisuuden menettämistä koskevan lain (Federal Asset Forfeiture Act of 1984) ansiosta viranomaiset takavarikoivat lopulta Harrisin omaisuutta 3,2 miljoonan dollarin arvosta, mukaan lukien kaksi muuta taloa naapurikaupungissa Tarzanassa sekä viisi luksusautoa, mukaan lukien vuoden 1981 Mercedes-Benz ja vuoden 1988 Jaguar.
Michael meni naimisiin Lydia Robinsonin kanssa Tehachapin vankilassa, joka sijaitsee Kalifornian Cummings Valleyssa. Vihkimistä johti sama tuomari, joka tuomitsi ja tuomitsi hänet.
Harris oli lyhyen aikaa sellitoveri Los Angelesin huumekuninkaallisen Rick ”Freeway Ricky” Rossin kanssa, joka oli Harrisin veljen Davidin ystävä. Rossin mukaan headvised Harris käyttää Andre ”Dr. Dre” Youngia tuottamaan kappaleita Lydialle ja oli jopa läsnä, kun Harris ja Knight tapasivat henkilökohtaisesti.
Harris tutustui Youngin silloiseen manageriin Marion ”Suge” Knightiin aluksi puhelimitse, ja nämä kaksi tapasivat henkilökohtaisesti Harrisin ollessa vangittuna Los Angelesin MDC:ssä (Metropolitanin pidätyskeskus, Los Angeles).
Kaksi miestä, jotka tuomittiin keskeisistä rooleista kansainvälisessä ringissä, joka yhdisti kolumbialaisia huumepomoja Los Angelesin katujengeihin, tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen.
Yhdysvaltion piirituomari William J. Rea langetti Los Angelesissa tuomiot Brian (Waterhead Bo) Bennettille, 25, joka on kotoisin Los Angelesin eteläisestä keskiosasta, ja kolumbialaissyntyiselle Mario Ernesto Villabona-Alvaradolle, 29, joka oli tiettävästi korkea-arvoinen jäsen Calin, Kolumbian, kokaiinikartellissa.
Bennett ja Villabona saivat tuomionsa jatkuvasta rikollisesta toiminnasta. Kukin kuudesta syytetystä tuomittiin myös salaliitosta, jonka tarkoituksena oli pitää hallussaan tuhansia kiloja kokaiinia levittämistarkoituksessa, sekä lähes 1 000 kilon kokaiinin hallussapidosta kukin. Lisäksi tuomittiin Maria Cecilia Fatima Barona, Luz Janneth Martinez, Michael ”Harry O” Harris ja Michael DuBarry McCarver, kaikki Los Angelesista.
Jutuissa esitettyjen todisteiden mukaan Rayful Edmond osti yli tonnin kokaiinia Villabonalta ja Bennettiltä Los Angelesin huumeiden ”välittäjän” Melvin R. Butlerin kautta.
Edmond, 25, tuomittiin joulukuussa jatkuvasta rikollisesta toiminnasta ja hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen. Myös yli 30 muuta henkilöä on tuomittu Washington D.C:ssä Edmondin toimintaan liittyen.
Kalifornian tapauksen yhteydessä takavarikoidut asiakirjat osoittivat, että Rayful Edmond oli yksi Mario Villabonan parhaista asiakkaista ja että Edmond lensi säännöllisesti Los Angelesiin juuri sen jälkeen, kun Villabona oli saanut suuria kokaiinilähetyksiä Kolumbiasta Meksikon ja Panaman kautta.
”Tämä on Yhdysvaltain historian merkittävin yksittäinen kumppanuus, joka on solmittu merkittävän eteläisen keskusta-alueen (Los Angelesin) huumekauppiaan ja kolumbialaisten välille”, Yhdysvaltain syyttäjä Robert C. Bonner sanoi tuomion antamisen yhteydessä.
Harrisia syytettiin huumausaineiden levittämisestä ja murhayrityksestä. Hänet tuomittiin murhayrityssyytteestä (joka on sittemmin kumottu) vuonna 1987, ja hän on siitä lähtien istunut 28 vuoden tuomiota San Quintonin korkeimman turvallisuuden vankilassa. Hänen yrittäjähenkensä ei kuollut vankilassa. Itse asiassa yleisö tuntee hänet luultavasti paremmin miehenä, joka laittoi 1,5 miljoonaa dollaria siemenrahaa aloittelevalle gangsterirap-levy-yhtiölle nimeltä Death Row Records.
Michael ”Harry O” Harris – I Gave Suge Knight $1.5 Million To Start Death Row Records
Vankilassa ollessaan Harris teki lokakuussa 1991 esittelyn Marion ”Suge” Knight, Jr:n ja David Kennerin välillä edistääkseen vaimonsa Lydian laulu-uraa. Knight vieraili Harrisin luona Tehachapin vankilassa useita kertoja Death Row’n ensimmäisen tuotoksen tuotannon ja julkaisun aikana: Knightin liikekumppanin Andre ”Dr. Dre” Youngin soolodebyyttialbumi The Chronic.
On syytä huomata, että Kalifornian osavaltion vankilajärjestelmän vangeilla on lakisääteinen kielto harjoittaa liiketoimintaa. Lydia Harris on kuitenkin 1990-luvulta alkaen yhdistänyt useita kuusinumeroisia sopimuksia ääniteollisuuden jättiläisten kanssa. Vaikka sekä aviomies että vaimo ovat myöntäneet, että Michael on ollut mukana näissä keskusteluissa, he kiistävät, että hän olisi toiminut toimitusjohtajana.
Toukokuussa 1992 Harrisin vaimo Lydia ja Suge Knightin oikeudellinen neuvonantaja ja Harrisin entinen asianajaja David Kenner jättivät yhtiöittämispaperit yritykselle Godfather Entertainment (GFE, Inc.), josta tuli Death Row Recordsin emoyhtiö.
Knight jopa asensi Death Row’n äänitysstudioon mustan puhelimen, jota oli tarkoitus käyttää vain vastapuheluiden vastaanottamiseen vankilassa olevalta Harrikselta. Kaikille Death Row’n henkilökunnan jäsenille ja studiolla vieraileville ilmoitettiin, etteivät he koskaan saisi katkaista linjaa.
Vuonna 1993 Lydia sai 150 000 dollarin tuotantosopimuksen Motown Recordsin tytäryhtiön PolyGram Recordsin kanssa. Hän sai myös 250 000 dollarin sopimuksen Sonyn tytäryhtiön Relativity Recordsin kanssa Pittsburgh-räppäri Blak Czerin vuoden 1994 albumista Tales From Da Blak Side, joka julkaistiin hänen Lifestyle Recordsinsa kautta.
Samana vuonna Lydia allekirjoitti 200 000 dollarin kustannussopimuksen Viacomin tytäryhtiön Famous Musicin kanssa legendaarisen Long Beachin, Kalifornian tuottajan Kevin ”DJ Battlecat” Gilliamin puolesta, joka sävelsi useita kappaleita Lifestyleille. Vuonna 1994 tehtiin myös kahden miljoonan dollarin sopimus Time Warnerin tytäryhtiön, nykyään jo edesmenneen Maverick Recordsin kanssa, jonka perusti ja omisti 1980- ja 90-luvun popin supertähti Madonna. Sopimus johti McLeesen kolmannen ja viimeisen studioalbumin, vuoden 1995 Rollin’ Wit Dana Dane -levyn julkaisemiseen, jonka tuotannosta vastasi suurelta osin Gilliam. Samana vuonna Maverick Records kuitenkin purki suhteensa Lifestyleen. Maverickin toinen perustaja Frederick DeMann vieraili Michael Harrisin vankilassa useita kertoja Maverick-Lifestyle-yhteistyön aikana. DeMannin ansioluetteloon kuuluu myös toimiminen Madonnan, Michael Jacksonin, Lionel Richien, Billy Idolin ja Shakiran managerina.
Vuoden 1995 lopulla/alkuvuodesta 1996 Harris lähetti Death Row Recordsin jakelijalle Interscope Recordsille kirjeen, jossa hän uhkasi nostaa kanteen, jos hänelle ei maksettaisi korvausta vuoden 1991 lopulla tehdystä alkusijoituksestaan levy-yhtiötä varten, joka oli suuruudeltaan 1,5 miljoonaa dollaria. Kanteita ei nostettu, ja Death Row’n jakelija Interscope Records maksoi Harrisin vaimolle 300 000 dollaria.
Vuonna 1996 Harris kieltäytyi hallituksen tarjoamasta sopimuksesta, jonka mukaan hän olisi päässyt ennenaikaisesti vapaaksi vastineeksi todistajanlausunnosta Knightia vastaan.
Toukokuussa 1997, Death Row Recordsin lippulaiva Tupac Shakurin paljon julkisuutta saaneen kuoleman ja levy-yhtiön johtajan Suge Knightin vangitsemisen jälkeen ehdonalaisrikkomuksesta, joka otettiin kameran kuvaan, liittovaltion agentit, jotka edustivat FBI:tä, IRS:ää ja ATF:ää, pyrkivät selvittämään, oliko Death Row:n, Harrisin ja Patrick Johnsonin, tuomitun PCP-kiihottajan ja Kennerin entisen asiakkaan, välillä yhteyttä, jos sellaista oli.
Harris siirrettiin MDC Los Angelesiin (Metropolitan Detention Center, Los Angeles) haastemääräyksellä pian sen jälkeen, kun tutkinta oli aloitettu.
Knight kielsi saaneensa Harrisilta starttirahaa, vaikka sekä hän että Kenner kiittivät Harrisia puheissa, joita he pitivät 22. helmikuuta 1992 Godfather Entertainmentin juhlissa, joita isännöitiin nykyään jo lakkautetussa Beverly Hillsin ravintolassa Chasen’sissa. Puheet tallentuivat videonauhalle, jonka FBI sittemmin takavarikoi.
Samana vuonna Lydia perusti toisen musiikkiyhtiön, New Image Entertainmentin. Yhtiön ensimmäinen albumi, Life After Evolution: Reality Check, julkaistiin elokuussa 1997.
Maaliskuussa 2005 Lydia Harris sai 107 miljoonaa dollaria vuonna 2002 Knightia ja Death Row’ta vastaan nostamansa oikeusjutun, joka ei koskaan edennyt oikeuskäsittelyyn, tuloksena, sillä hän väitti, että Lydia Harris oli velkaa hänelle maksamattomia voittoja levy-yhtiöltä, johtuen hänen roolistaan perustajana. Harris sai 60 miljoonaa dollaria rangaistusluonteisia vahingonkorvauksia, 45 miljoonaa dollaria taloudellisia vahingonkorvauksia ja 2 miljoonaa dollaria ei-taloudellisia vahingonkorvauksia.
Tämän vuoden kesäkuussa Michaelin asianajaja Steven Goldberg jätti päämiehensä puolesta avioerohakemuksen Lydia Harrisista. Menettelyn aikana Michael, joka suoritti tuomiotaan Kalifornian Soledadin osavaltion vankilassa, vaati Knightilta puolta yhdeksännumeroisesta tuomiosta yhteisomaisuutena. Hänet tuotiin Montereyn piirikunnan oikeustaloon, jossa oikeudenkäynti käytiin, käsiraudoissa ja SWAT-joukkojen saattamana. Avioero-oikeudenkäynnin aikana molemmat todistivat, että Lydia haastoi Knightin oikeuteen Michaelin puolesta. Michaelia lainattiin toteamaan: ”Minä tein kaikki tärkeät asiakaspäätökset aviovarallisuuden puolesta, vaikka Lydia oli teknisesti nimetty kantajaksi asiassa. Lydia yksinkertaisesti hyväksyi kaikki päätökset, jotka teimme yhdessä.”
Samana vuonna Harris pääsi ehdonalaiseen vapauteen. Lopulta hän katkaisi suhteet Kenneriin ja palkkasi asianajajakseen yhden ”O.J.-oikeudenkäynnin” syyttäjistä, Christopher Dardenin.
Harris on tällä hetkellä vangittuna FCI Lompocissa (Federal Correctional Institution, Lompoc), joka on matalan turvatason liittovaltion vankila, joka sijaitsee 175 mailia Los Angelesista luoteeseen.
Suge Knight on velkaa entisen liikekumppaninsa Michael ”Harry O” Harrisin ex-vaimolle 107 miljoonaa dollaria