Viikonloppuna noin 90 000 ihmisen odotetaan juhlivan Granny Smith -omenan 150-vuotispäivää Australiassa. Mutta kuka oli se englantilainen siirtolainen, joka antoi nimensä kuuluisalle hedelmälle?
1860-luvulla Eastwoodin maanviljelijäyhdyskunnassa, noin 10 mailia Sydneystä pohjoiseen, näkyi epätavallinen omenapuu, joka kasvoi puron rannalla.
Omenapuun hedelmä erottui suuresta koostaan, vaaleanvihreästä kuorestaan ja siitä, että se soveltui sekä ruuanlaittoon että raakana syömiseen. Puu kasvoi niin runsaaksi, että myöhemmin väitettiin, että sen oksia oli tuettu, jotta ne eivät katkeaisi.
Miten se oli saanut alkunsa, ei tiedetä varmuudella. Mutta legendan mukaan puu kasvoi maanviljelijän vaimon – erään Maria Ann Smithin – keittiön ikkunasta ulos heittämästä rapu-omenan poisheitetystä ytimestä.
Tiede tukee jossain määrin tätä legendaa. Täysin uusi omenalajike, kuten Granny Smith, voisi kasvaa vain omenan sisällä risteytyneistä siemenistä, sanoo Amanda Karlstrom brittiläisestä puutarhatutkimusyrityksestä NIAB EMR:stä.
Granny Smithin syntyperän uskotaan olevan mahdollisesti risteytymä viljellyn omenan ja rapu-omenan, malus sylvestris, välillä.
”Granny Smith on siis mitä todennäköisimmin kahden olemassa olevan lajikkeen ja/tai lajin sattumanvarainen risteymä”, Karlstrom selitti.
”Nokkela teko, jonka neiti Smith teki, oli se, että hän tunnisti nuoren kasvinsa potentiaalin, kasvatti taimea ja lisäsi sitä laajempaa omenatuotantoa varten.
”Tämä ei todellakaan ollut mikään ihmeellinen saavutus, sillä useimmat ihmiset eivät koskaan saa nuoria taimiaan hedelmää tuottaviksi.”
Voisiko aito Granny Smith olla tuonut tämän tiedon mukanaan Australiaan maailman toiselta puolelta?
Vuonna 1838 Lady Nugent oli purjehtinut Sydneyhin, ja sen kyydissä oli lähes 50 siirtolaisperhettä, joiden joukossa oli myös Smithin perhe – Maria aviomiehensä Tuomaksensa ja viisi elossa olevaa lastaan.
Takaisin Englannissa Smithit olivat asuneet Beckleyn kylässä Sussexissa, Wealdin hedelmätarhojen ympäröimänä.
Sussexin yliopiston professori Brian Shortin mukaan näyttää todennäköiseltä, että Maria oli viettänyt elämänsä Englannissa hedelmätiloilla.
”Tiedämme ehdottomasti, että Maria oli kotoisin alueelta, jolla oli jonkinlaista erikoistumista omenatuotantoon”
sanoi hän.
”Eikä se ole kaukana Kentistä, joka on omenamaata.”
Tallenteiden mukaan Cherry Gardens, alueella sijaitseva humalaan ja päärynöihin erikoistunut tila, on saattanut olla hänen appensa vuokraama.
Olosuhteet olivat kuitenkin vaikeat Englannissa 1820- ja 30-luvuilla, ja näyttää siltä, että Smithit joutuivat vaikeisiin aikoihin.
Napoleonin sotien päättyminen oli johtanut työvoiman ylitarjontaan ja maataloustyöntekijöiden palkkojen laskuun. Samaan aikaan lisääntynyt koneellistaminen oli vähentänyt maataloustyövoiman kysyntää.
Köyhät, nälkäiset ja yhä vihaisemmat maaseutuperheet ryhtyivät toimiin kesällä 1830, kun Swing-mellakat puhkesivat naapurimaassa Kentissä ja levisivät pian Sussexiin.
- Omenat ovat tärkeä viljelykasvi Uudessa Etelä-Walesissa, eniten viljellään Batlow’ssa ja Orangessa
- Hallituksen tietojen mukaan Granny Smithin alkuperä on ”satunnainen taimi” Marian takapihalla
- Granny Smith -puu on kuvailtu elinvoimaiseksi ja pystykasvuiseksi, ja sen hedelmät ovat korkeita ja kartiomaisia
- Omenalla itsellään sanotaan olevan mehukas ja makea hedelmäliha, jolla on ”erinomainen maku”
- Australiassa korjataan vuosittain noin 60 000 tonnia Granny Smith -omenaa
- Siten se on toiseksi suosituin lajike Pink Lady -omenan, joka tunnetaan myös nimellä Cripps Lady, jälkeen
Lähteet: New South Wales Department of Primary Industries ja Australian Bureau of Statistics
Beckley olisi ollut aivan ”myrskyn silmässä”, sanoi professori Short.
Rye Poor Law Unionin holhoojien mukaan se oli ”yksi piirikunnan köyhimmistä seurakunnista”.
”Olemme suurimmassa mahdollisessa ahdingossa työvoiman puutteen vuoksi Ryen köyhäinhoitoyhdistyksen johtokunnassa”, kirjoitti seurakunnan virkailija Samuel Selmes.
”Eilen meillä oli yli 80 työläistä työttömänä, ja talomme ovat aivan täynnä.”
Virkamiehet päättivät, että ratkaisu oli lähettää ihmisiä ulkomaille.
Marraskuuhun mennessä seurakunta oli maksanut noin 200 ihmiselle, jotka vietiin Australiaan aloittamaan uusi elämä. Maria, Thomas ja heidän viisi lastaan olivat heidän joukossaan.
Mummo Smithin pojanpojan Benjamin Spurwayn vuosikymmeniä myöhemmin kirjoittamassa kirjeessä kuvataan, miten perhe löysi töitä Australiasta, ennen kuin he ottivat itselleen maata ja perustivat hedelmätarhan.
Kirje on vasta hiljattain tullut päivänvaloon sen jälkeen, kun se oli lojunut vuosikymmenien ajan löytymättä.
Kirjoituksessa kirjoitetaan, että maa-aluetta oli raskaasti puustoinen.
”Tarvittiin paljon kovaa työtä, päättäväisyyttä ja rohkeutta, ennen kuin maa oli raivattu, kynnetty ja viljelty ja valmis hedelmätarhaksi, josta he päättivät.”
”Tuli päivä, jolloin heidän kunnianhimoiset toiveensa toteutuivat ja kaunis hedelmätarha otti erämaan paikan.
”Runsaassa maaperässä viljeltiin appelsiineja ja kaikenlaisia tuon ajan hedelmiä.”
Spurway jatkaa kertomalla, kuinka Thomas Smith otti torikojun myydäkseen hedelmiä, mutta palasi pennittömänä pysähdyttyään pubiin. Siinä vaiheessa Maria otti kioskin haltuunsa.
Torilla eräs toinen hedelmänviljelijä antoi hänelle erän rapu-omenoita testatakseen niiden ruoanlaitto-ominaisuuksia.
Lapsenlapsenpojan mukaan hän teki kaksi piirakkaa, pudotti kuoret ja sydämet ikkunasta ulos, ja ensimmäinen Granny Smith -taimi kasvoi.
Suvun mukaan ensimmäinen Granny Smith -omena tuotettiin vuonna 1868, kaksi vuotta ennen hänen kuolemaansa.
Myöhemmin omena kasvatti suosiotaan, ja siitä tuli yksi Australian tärkeimmistä elintarvikeviennistä. Nykyään sitä viljellään ympäri maailmaa.
Eastwoodissa, josta tuli jo kauan sitten Sydneyn esikaupunki, muistetaan yhä runsaita hedelmiä, jotka tekivät alueesta vauraan.
Granny Smith -festivaalia on järjestetty joka vuosi vuodesta 1985 lähtien, ja siihen osallistuu kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Smithin suvusta ei kuitenkaan tullut rikas.
”Hedelmiä ei voi patentoida, ja ajattelen usein, kuinka rikkaita olisimme voineet olla, jos olisi käynyt toisin”, sanoo Sue Butler, joka on Marian isoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoiso.
”Mutta olemme ylpeitä sen historiasta.”