Miten paljon rahaa Yhdysvalloissa on?
Kysymys kuulostaa yksinkertaiselta, mutta vastaus ei ole. Kaikki riippuu siitä, mitä tarkoitat ”rahalla”.
Esitettäisiin esimerkiksi, että kysyisin sinulta: ”Kuinka paljon sinulla on rahaa juuri nyt?”. Avaat lompakkosi ja tarkastat säästöpossusi, ja kun olet laskenut muutaman minuutin ajan kaikki setelit ja kolikot, sinulla on 153 dollaria.
”153 dollaria?” Kysyn sinulta. ”Oletko varma, ettei sinulla ole muuta?”
”No”, vastaat, ”minulla on joitakin pankkitilejä ja CD (talletustodistus). Minulla on myös rahamarkkinatili. Ja sitten on eläkerahastoni ja taloni arvo. Eikö nekin pitäisi laskea mukaan?”
Tällaiset kysymykset paljastavat rahan käsitteen liukuvuuden, ja silti ne ovat tärkeitä finanssipolitiikan suunnittelijoille, joiden on tehtävä laajamittaisia, strategisesti tärkeitä päätöksiä. Esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankille (Federal Reserve, riippumaton keskuspankkimme) työskentelevien ekonomistien on tiedettävä viikoittain, kuinka paljon maassa on rahaa.
Tällaisten arvioiden tekemiseksi ekonomistit jakavat rahan kahteen periaatteelliseen luokkaan, joita kutsutaan M1:ksi ja M2:ksi. Teknisten yksityiskohtien (jotka vaihtelevat maasta riippuen) ohi hyppäämällä, tässä ovat määritelmät.
Yhdysvalloissa M1 koostuu kaiken rahan kokonaismäärästä, joka on tallennettu:
1. Käteinen (setelit ja kolikot)
2. Sekkitilit
3. Muut sekkitalletukset
4. Matkasekit
M2 koostuu M1:stä sekä:
5. Rahasta. Säästötilit
6. Alle 100 000 dollarin CD:t
7. Rahamarkkinarahastot
Konseptuaalisesti M1 mittaa kaikkea sitä rahaa, joka voidaan käyttää välittömästi, käteistä rahaa ja käteisvaroja. M2 on laajempi käsite. Se sisältää kaiken M1:n sekä lyhytaikaisissa sijoituksissa olevan rahan.
Syy M1:n ja M2:n kiinnostavuuteen on se, että käytettävissä olevan rahan määrällä on merkittäviä vaikutuksia talouteen. Jos rahaa on liian vähän, talous pysähtyy. Tällöin rahan määrän lisääminen yleensä piristää taloutta. Liian suuri rahamäärä aiheuttaa kuitenkin ongelmia inflaation, talouskuplien tai molempien muodossa.
Siten suuria päätöksiä tekevien taloustieteilijöiden on tärkeää ymmärtää paitsi sitä, miten taloudella menee, myös sitä, kuinka paljon rahaa on käytettävissä. Tästä syystä Yhdysvaltain keskuspankki mittaa rahan kokonaismäärää Yhdysvalloissa viikoittaisten M1- ja M2-arvioiden muodossa.
Tästä pääsemme takaisin alkuperäiseen kysymykseen: Kuinka paljon rahaa on Yhdysvalloissa? Paras tuntemani vastaus on tarkastella M1:n ja M2:n arvoja.
Federal Reserve julkaisee säännöllisesti näiden mittareiden viimeisimmät arvot, joilla on taipumus nousta ajan myötä. Esimerkkinä tässä ovat luvut syyskuun 2011 alusta:
M1 = 2,1363 biljoonaa dollaria
M2 = 9,5914 biljoonaa dollaria
(Jos haluat katsoa tämänhetkisiä tilastoja, riittää, että teet Internet-haun hakusanalla ”federal reserve money stock measures.”)
Voidaan siis sanoa, että Yhdysvalloissa on rahaa melkein 9,6 biljoonaa dollaria. (Muista, että M2 sisältää M1:n.) Tämä viittaa kahteen muuhun kysymykseen. Ensinnäkin, kuinka paljon todellista käteistä rahaa on?
Tämän luvun saamiseksi voimme jälleen kääntyä Federal Reserven puoleen, joka kätevästi pilkkoo M1:n sen eri osiin. Tällöin löydämme:
Cash = 97979,6 miljardia dollaria
Jakaessamme tämän luvun M2:n arvolla näemme, että varsinainen käteinen raha käsittää hieman yli 10,2 prosenttia koko rahasta. Tämä tarkoittaa, että lähes 89,8 prosenttia Yhdysvaltojen rahasta ei ole käteisenä. (Muistakaa tämä, kun seuraavan kerran kuulette jonkun puhuvan siitä, kuinka hallitus ”painaa lisää rahaa” aina kun haluaa.)
Toinen kysymys, joka saattaa tulla mieleenne, liittyy määritelmiin: Eikö rahaa ole enemmän kuin mitä M2:ssa lasketaan? Entä esimerkiksi suuret likvidit varat – kuten yli 100 000 dollarin pitkäaikaiset talletukset – joita valtiot ja suuret yritykset käyttävät yleisesti?
Itse asiassa ennen oli olemassa laajempi, kattavampi mittari nimeltä M3, mutta sitä ei ole käytetty (Yhdysvalloissa) vuoden 1996 jälkeen. Tässä on syy siihen.
Federal Reserve manipuloi taloutta kohti kahta päätavoitetta: korkeaa työllisyyttä ja matalaa inflaatiota. Käteisvarojen ja lyhytaikaisten talletusten (M1 ja M2) mittaamisella ja manipuloinnilla on paljon suurempi vaikutus talouteen kuin yrittämällä manipuloida suuria, pitkäaikaisia talletuksia (M3). Sama pätee myös kiinteistöjen arvoihin, eläkerahastoihin ja niin edelleen. Lisäksi rahan tarjonnan lisäkomponenttien laskemiseen tarvittavien tietojen kerääminen ja analysointi on sekä kallista että aikaa vievää, ja kuten Mason sanoi Dixonille, jonnekin on vedettävä raja.
Kaikki tämä tuo meidät takaisin sinuun. Oletetaan, että olet perheen grillijuhlissa ja lankosi kysyy sinulta, voisitko lainata hänelle 20 dollaria ensi torstaihin asti. Sanot hänelle: ”Anteeksi, mutta minulla ei ole juuri nyt käteistä.”
”Mutta näin juuri, kun laskit rahasi”, hän sanoo. ”Lompakossasi on 153 dollaria. Se on melkoinen summa.”
”Totta”, vastaat, kun teet päässäsi nopean laskutoimituksen (jaat 153 dollaria 9,5914 biljoonalla dollarilla), ”mutta sinun on asetettava se perspektiiviin. 153 dollaria on itse asiassa alle 0,0000000016 prosenttia koko maan rahamäärästä.”
Lisää suosikkeihin