Kuinka kirjoittaa tietokirja: A Step-by-Step Guide for Authors

Useimmat kirjailijat sanovat, että tietokirjojen kirjoittaminen on helpompaa kuin fiktion kirjoittaminen. Tämä on hyvä uutinen. Vähemmän hyvä uutinen: se ei tarkoita, että tietokirjan kirjoittaminen olisi vähemmän työlästä. Kaunokirjallisuuden kirjoittajat käyttävät usein perussuuntaviivoja ja menevät sitten sinne, minne tarina ja hahmot heitä vievät, mutta tietokirjallisuuden kirjoittaminen vaatii huolellista suunnittelua ennen kuin sitä edes aletaan kirjoittaa. Näissä vaiheissa kerrotaan, miten tietokirjaa kirjoitetaan, jotta pääset alkuun.

Selvitä itsellesi, mitä haluat saavuttaa tietokirjallasi

Ennen kuin aloitat kirjoittajan matkan, sinun on tiedettävä, miksi ylipäätään lähdet tälle matkalle. Mitä haluat lukijasi tietävän? Mitä toivot hänen ajattelevan, tuntevan tai tekevän, kun hän on lukenut kirjasi? Haluatko selittää aiheen, johon suhtaudut intohimoisesti? Vai haluatko kertoa tarinan, joka inspiroi tai opastaa lukijaasi?

Kun tiedät, mitä haluat saavuttaa tietokirjallasi, hämmästyt, kuinka monet muut palapelin palaset loksahtavat paikoilleen.

Tiedä, minkälaista tietokirjallisuuden alalajia aiot kirjoittaa

Kun tiedät, mitä haluat saavuttaa kirjallasi, sinun on selvitettävä, millaisen tietokirjan aiot kirjoittaa. On olemassa erilaisia tietokirjallisuuden alalajeja. Se, minkä niistä valitset, määrittää paitsi sen, mitä aiot kertoa, myös tavan, jolla kerrot sen.

Kerronnallinen tietokirjallisuus on tietokirjallisuutta, joka kertoo tarinan. Toisin kuin fiktiossa, kertomasi tarina on kuitenkin totta. Myös jotkin muut tietokirjallisuuden alalajit ovat kerronnallisia: esimerkiksi muistelmat, omaelämäkerta ja elämäkerta kertovat myös tarinan. Tämäntyyppisessä kirjoittamisessa kyse on vain kertomisesta.

Kirjallisessa tietokirjallisuudessa ei ole niinkään kyse kertomisesta kuin näyttämisestä. Tässä keskitytään vähemmän kerrontaan ja enemmän aiheen selittämiseen. Oppikirjat, self-help-kirjat ja how-to-kirjat ovat kaikki ekspositorisia.

Valitse kirjasi rakenne

Jos päätavoitteesi on kertoa tarina, sinun on päätettävä, miten haluat kertoa tarinan. Sinun on siis luotava juonirakenne. Esimerkkejä juonirakenteista ovat:

Perinteinen kolmen näytöksen rakenne

Tässä kerrot tarinan kronologisessa järjestyksessä. Aloitat alusta eli aloitusaktista. Pohjustat lähinnä näyttämön: esittelet päähenkilön ja kuvaat tapahtuman, joka panee päähenkilön tarinan liikkeelle. Keskimmäinen osa eli vastakkainasettelu kuvaa päähenkilön matkaa sekä esteitä ja hahmoja, joita hän kohtaa matkan varrella. Tässä osassa voit myös esitellä antagonistin.

Antagonistin ei tarvitse olla varsinainen henkilö, vaan se voi sen sijaan olla suuri haaste: esimerkiksi jokin yhteiskunnallinen uskomus tai prosessi/asia, joka on selvitettävä. Koko vastakkainasettelun ajan rakennat jännitystä. Sitten lopulta päästään loppuosaan eli ratkaisun tekoon. Tässä kohtaa päähenkilö ja vastustaja kohtaavat: se on kliimaksi, jota kohti olet rakentanut. Huipentuman jälkeen sidot irtonaiset päät yhteen ja korostat, mitä haluat lukijasi ottavan tästä kaikesta irti.

Ajan manipulointi

Tässä rakenteessa aloitat tarinasi jostain keskeltä ja kerrot sitten takaumien avulla lukijallesi, miten kaikki alkoi. Voit myös hypätä eteenpäin tuleviin tapahtumiin ja palata sitten aikaisempaan ajankohtaan. Tämä rakenne on erityisen tehokas silloin, kun on olemassa vaara, että lukijasi menettää kiinnostuksensa asetelmaan ja haluaa vain tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ympyrärakenne

Tässä aloitat tarinasi huipentavalla tapahtumalla, joka normaalisti tulisi lopussa. Sen jälkeen palaat alkuun ja keskikohtaan ja kuvailet, mikä johti tähän huipentavaan tapahtumaan. Kirjan lopussa kerrot vielä kerran huipentavan tapahtuman ja sidot irtonaiset päät yhteen.

Rinnakkaisrakenne

Tässä rakenteessa kerrot kaksi tai useampia tarinoita yhtä aikaa. Jokaisella erillisellä tarinalla on oma alku, keskikohta ja loppu. Voit kutoa tarinat yhteen tai kertoa ne erikseen, mutta lopussa ne on sidottava yhteen.

Valaisevassa tietokirjallisuudessa voi olla järkevämpää jakaa kirja osiin tai lukuihin aiheen mukaan. Sanotaan esimerkiksi, että kirjoitat liiketoimintakirjaa, jossa kuvataan seitsemän vaihetta tai periaatetta. Tämä onnistuu parhaiten käsittelemällä jokaista vaihetta tai periaatetta erikseen. Voit kuitenkin silti rakentaa kattavan kerronnan antamalla yhden vaiheen tai periaatteen johtaa seuraavaan.

Luonnosta hahmotelma

Nyt on aika laatia hahmotelma. Tämä on tärkeää, sillä sen avulla voit varmistaa, että käsittelet kaiken, mitä haluat sanoa. Helppo tapa hahmotelman laatimiseen on noudattaa seuraavia vaiheita:

• Kirjoita ylös kirjasi rakenteen pääkohdat. Jos käytät kerrontatyyliä, nämä ovat alku-, keski- ja loppuosa siinä järjestyksessä, jossa päätät kertoa ne. Jos kyseessä on selostava tietokirjallisuus, kirjoitat ylös eri pääaiheet, joita aiot käsitellä.
• Harkitse nyt jokaista osaa erikseen. Kirjoita ylös kaikki kohdat, jotka haluat käsitellä kyseisessä osassa.
• Katsele kaikkia näitä alakohtia ja katso, mitä voit yhdistää, mitä sinun on erotettava eri kohdiksi, mitkä kohdat voivat olla toisten alakohtia ja niin edelleen.
• Päättele, missä järjestyksessä haluat käsitellä kutakin alakohtaa. Niissä voi olla päällekkäisyyksiä, joten sinun on päätettävä, missä kohdin haluat käsitellä alakohtaa syvällisemmin ja missä kohdin haluat vain käsitellä sitä.
• Päättele, kuinka paljon tilaa haluat antaa kullekin alakohdalle. Tämä auttaa sinua välttämään rönsyilemisen jostain sellaisesta, joka ei ole niin tärkeää kokonaisuuden kannalta.

Muista, että hahmotelmaasi ei ole kiveen hakattu. Saatat esimerkiksi tutkimuksen aikana törmätä johonkin asiaan, jota et ole ajatellut aiemmin ja jota haluaisit myös käsitellä. Kirjoitusprosessin aikana voit edelleen pilkkoa ja muuttaa asioita tarpeen mukaan.

Valitse tyylioppaasi

Tyyliopas on joukko ohjeita, jotka auttavat sinua olemaan johdonmukainen kirjoittaessasi. Se voi kattaa mitä tahansa siitä, käytätkö ensimmäistä vai toista persoonaa, aina pieniin yksityiskohtiin, kuten siihen, kirjoitatko numerot ulos vai et. Ei ole ehdottoman välttämätöntä valita tyyliopasta ennen kirjoittamisen aloittamista, mutta se helpottaa prosessia huomattavasti. Kirjoittaminen yhtenäisellä tyylillä heti alusta alkaen säästää myöhemmin aikaa.

Kirjoita, kirjoita, kirjoita

Kun sinulla on hahmotelma, olet itse asiassa tehnyt suurimman osan vaikeasta työstä. Kun tyyliopas auttaa sinua huolehtimaan pienistä yksityiskohdista, nyt on enää kyse siitä, että saat ideasi paperille – tai tietokoneelle. Kaada siis itsellesi jotain juotavaa, hankkiudu eroon häiriötekijöistä, istu alas ja ala kirjoittaa.

Nonfiction Writing Techniques: Kuinka kirjoittaa informatiivista (ja jännittävää!) tietokirjallisuutta

Jotkut lukijat välttelevät tietokirjallisuutta, koska he luulevat sen olevan vain kokoelma tylsiä vanhoja faktoja, joissa ei tapahdu mitään jännittävää. Tämä johtuu oikeastaan vain siitä, että he eivät ole vielä lukeneet hyvää tietokirjaa. Tietokirjallisuus voi olla yhtä jännittävää luettavaa kuin kaunokirjallisuuskin: ehkä jopa jännittävämpää, koska tiedät, että se, mistä luet, on todella tapahtunut.

Miten siis tietokirjailijana saat ajatuksesi perille niin, että kirjasi nousee kaikkien suosikkikirjojen listalle?

Muista tarina

Monet Hollywoodin suosituimmat menestyselokuvat ovat itse asiassa perustuneet tietokirjoihin. Jopa teinielokuva Mean Girls perustui itseapukirjaan, Rosalind Wisemanin Queen Bees and Wannabes. Se, että se ei ole mielikuvituksen tuotetta, ei tarkoita, että sen pitäisi olla kuivaa. Hyvä tietokirja kertoo silti tarinan, vaikka se käsittelisi esimerkiksi liike-elämän tai luonnontieteiden kaltaista aihetta.

Sinulle tietokirjailijana haasteena ei ole vain tarinan valitseminen, vaan myös sellaisen tarinan valitseminen, jota lukijasi pitävät kiehtovana. Se, mikä sinusta saattaa olla kiinnostavaa, ei välttämättä ole sellaista, joka vetoaa lukijoihin. Sinun on siis ajateltava tarinaa objektiivisesti. Kiinnostaako se sinua sen takia, kuka olet, vai onko se kiinnostava tarinan takia?

Set the scene

Jokainen tarina – vaikka se olisikin totta ja vaikka se ei sinänsä olisikaan kovinkaan kiehtova – muuttuu välittömästi kiehtovammaksi, jos asetat tapahtumapaikan. Haluat vetää lukijasi mukaan ja saada heidät tuntemaan, että he ovat kanssasi. He eivät tunne paljoakaan, jos vain kerrot, että kävit tapaamassa pankinjohtajaa. He tuntevat kuitenkin olevansa osa toimintaa, kun kuvailet pankinjohtajan toimistoa: seinien ja huonekalujen tylsiä värejä, tietokoneen häikäisyä, mahonkisen työpöydän sileyttä, siivoojien käyttämien tuotteiden tuoksua, liikenteen ääniä ulkona, kuivaa makua suussasi. Kun kuvailet tapahtumapaikkaa, muista olla keskittymättä vain siihen, miltä asiat näyttävät. Hyödynnä kaikkia viittä aistia.

Hahmojesi herättäminen henkiin

Yksi kaikkien hyvien tarinoiden yhteiseksi tekijäksi muodostuvat elävät hahmot, jotka asuttavat sitä. Jokainen, josta kirjassasi puhut, on hahmo. Lukijasi haluavat tietää jokaisesta näistä hahmoista. Miltä he näyttävät? Mitä heillä on yllään? Miltä he kuulostavat? Mitkä ovat heidän omituisuutensa? Se pankinjohtaja, josta puhut kirjassasi, kuulostaa enemmän oikealta henkilöltä, jos kuvailet hänen järkevää hiustenleikkaustaan, tärkättyjä valkoisia paitojaan ja raitista solmiotaan, hänen muodollista puhetapaansa, tapaa, jolla hän käyttää jatkuvasti keskisormeaan työntääkseen silmälasejaan takaisin paikoilleen.

Varoittelen TMI:tä

TMI: liikaa tietoa. Kun Tolstoi paasaa ja paasaa niityllä juoksevasta koirasta, tuntee helpotusta, kun Anna Karenina lopulta heittäytyy vastaantulevan junan tielle. Vaikka on tärkeää luoda tapahtumapaikka ja kuvata hahmoja, se voi myös heikentää tarinaa, jos annat liikaa epäolennaista tietoa. Se on yksi nopeimmista tavoista menettää lukijansa. Mieti siis kriittisesti, mitä sisällytät kuvaukseen. Sen on lisättävä tunnelmaa, mutta jos tarvitset siihen yli kappaleen tai kaksi, se on liikaa.

Muista dialogi

Ajattele tuntemaasi henkilöä, joka kertoo parhaat anekdootit. Kertooko hän koko tarinan epäsuoralla puheella vai käyttääkö hän suoria lainauksia äänineen? Dialogi on loistava keino saada kohtaus heräämään eloon.

Kirjoittaessasi tietokirjallisuutta saatat olla vastahakoinen käyttämään dialogia. Täytyyhän sinun pitäytyä totuudessa. On kuitenkin olemassa keinoja sisällyttää vuoropuhelua menettämättä uskottavuutta. Voit löytää lainauksia haastatteluista, pöytäkirjoista, oikeudenkäyntiasiakirjoista ja vastaavista. Muuten voit käyttää edustavaa dialogia, jossa et lainaa sitä, mitä henkilö itse asiassa sanoi, vaan luot dialogin siitä, mitä hän on saattanut sanoa. Kun käytät edustavaa dialogia, sinun on kuitenkin saatava se kuulostamaan aidolta. Ota huomioon henkilön puhetavat, aksentti, fraasit, joita hänen tiedetään käyttävän, ja asiayhteys, jossa hän puhuu. Pankinjohtaja ei luultavasti kutsu asiakkaitaan ”hemmoiksi”. Kun hän kuitenkin puhuu surffauskavereilleen, hän käyttää aivan erilaista kieltä.

Käyttäkää selkokieltä

Vaikka sinulla saattaa olla houkutus esitellä upeaa sanavarastoasi, sinun on muistettava, että ennen kaikkea yrität viestiä tehokkaasti. Jos kukaan ei ymmärrä käyttämiäsi sanoja, miten he ymmärtävät viestisi? Yksinkertaistamalla kieltäsi saat viestin tehokkaammin perille. Se tekee tekstistä myös keskustelevamman, ikään kuin puhuisit suoraan lukijallesi – ja se estää kirjaasi muuttumasta tylsäksi.

Selkokielen käyttäminen ei tarkoita, että typistät viestisi. Voit silti selittää monimutkaisia käsitteitä. Nyt teet sen kuitenkin tavalla, jonka lukijasi todennäköisemmin ymmärtävät. Joitakin selkokielen käytön perusasioita kirjoituksessasi ovat:

Käytä aktiiviääntä.

Se on keskustelevampi kuin passiiviääni, ja se on helpompi ymmärtää. Passiiviääni sen sijaan voi saada kirjasi kuulostamaan siltä kuin sen olisi kirjoittanut pieni harmaa mies harmaassa puvussa harmaassa valtion virastossa. On tietysti tilanteita, joissa passiivi on järkevämpi. Jos kuitenkin käytät sitä liian usein, nukutat lukijasi varmasti uneen.

Käytä yksinkertaisempia sanoja.

Muistatko, kuinka englanninopettajasi kehotti sinua kirjoittamaan niin kuin puhut? No, kuinka usein käytät jokapäiväisessä keskustelussa sanoja ja fraaseja kuten ”consequently” sanan ”so” sijasta, ”such as” sanan ”like” sijasta tai ”discombobbulate” sanan ”baffle” sijasta? (Full disclosure: rakastan käyttää sanaa ”discombobulate” 😄)

Vältä jargonia.

Se, että sinä ymmärrät termin merkityksen, ei tarkoita, että lukijasi ymmärtävät sen. Jos termille on olemassa yksinkertaisempi tai yleisempi synonyymi, käytä sitä. Jos et voi välttää jargonia, selitä, mitä termi tarkoittaa. Muista myös, että slangi on eräänlaista jargonia. Kun esimerkiksi sanot jonkin asian olevan ”sairas”, lukijasi saattavat tulkita sen kielteiseksi eikä tarkoittamasi ”hämmästyttävän”.

Käytä lyhyempiä lauseita.

Pidä kiinni pääajatuksesta jokaisessa lauseessa. Monotonisuuden välttämiseksi voit vaihdella lauseiden pituutta. Yritä kuitenkin pitää ne enintään parikymmentä sanaa pitkinä.

Vältä nimityksiä.

Nominalisoinnit ovat niitä substantiiveja, jotka muodostamme verbistä: ”usage” sanasta ”use”, ”formation” sanasta ”form” ja vastaavat. Nominalisoinnit saavat kirjoituksesi kuulostamaan liian muodolliselta. Niitä voi olla myös vaikea ymmärtää.

Muista tutkimuksesi

Vaikka tietokirjallisuus kertoo tarinan, se on viime kädessä tosiasioita. Jos haluat olla uskottava tietokirjailijana, sinun on pystyttävä tukemaan näitä faktoja. Vaikka kirjoittaisitkin muistelmateosta, sinun on kerrottava faktat oikein. Ovatko päivämäärät oikein? Oletko varma tapahtumien aikajanasta? Oliko tuo rakennus siellä, tuolla kadulla, sinä aikana, josta kirjoitat? Googlen aikakaudella ei ole mitään tekosyytä olla tekemättä tutkimusta.

Kaivaudu syvempien totuuksien perään

Tämässä maailmassa mikään ei vain ole. Asioille on aina jokin syy, miksi ne ovat sellaisia kuin ovat. Kun kaivaa tarinaa tarinan takaa, se voi antaa sinulle enemmän tietoa viestistäsi. Ja kun ymmärrät viestin selkeämmin, pystyt paremmin selittämään sen lukijoillesi.

Lisää viimeiset silaukset