Korvamadoksi kutsuttu kappaleen jääminen päähän on kokemus, jonka yli 90 prosenttia meistä kokee säännöllisesti. Noin kymmenen viime vuoden aikana tutkijat ovat alkaneet tutkia tätä ilmiötä ja tutkineet muun muassa sitä, miten korvamatokokemus vaihtelee persoonallisuuspiirteiden mukaan ja miten ei-toivotusta korvamadosta pääsee eroon. Nämä tutkimukset ovat paljastaneet monia tärkeitä tuloksia, mutta yhteen kysymykseen ei ole vieläkään saatu täydellistä vastausta: miten kappaleet ylipäätään pääsevät päähämme?
On olemassa monia syitä siihen, miksi kappaleesta voi tulla korvamato, joilla ei ole juurikaan tekemistä itse musiikin kanssa. Esimerkiksi kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että korvamadot johtuvat yleisesti kappaleen äskettäisestä tai toistuvasta kuulemisesta. Jotkut tähän tutkimukseen osallistuneet kertoivat myös, että korvamatoja laukaisivat muistinomaiset assosiaatiot, kuten sana tai kuva, joka muistutti heitä kappaleen sanoituksesta – minulla on ollut tämä kokemus useita kertoja kuultuani sanan ”sateenvarjo”.
Lisäksi tiedämme, että mielialalla voi olla vaikutusta, sillä jotkut ihmiset kertoivat saavansa aina saman korvamadon, kun he ovat stressaantuneita, tai ihmiset kokevat nopeatempoisen korvamadon ollessaan hyvin valppaalla tuulella. Ja tietysti kappaleen tuttuus on tärkeä tekijä. Kappaleet, joita ei tunne kovin hyvin, tulevat harvemmin esiin korvamatoina, mahdollisesti siksi, että korvamatokappaleet on opeteltava pitkälle, jotta aivot pystyvät toistamaan ne spontaanisti ilman tarkoituksellista ponnistelua.
Entä musiikki?
Tästä musiikin ulkopuolisten tekijöiden moninaisuudesta huolimatta tutkijat eivät olleet vielä käsitelleet yksityiskohtaisesti yleistä anekdoottista uskomusta siitä, että tietyt musiikin ominaisuudet itsessään voisivat tehdä kappaleesta ”tarttuvamman” tai alttiimman jäädä mieleen. Tutkimus, jonka olen hiljattain julkaissut kollegojeni Daniel Müllensiefen, Sebastian Funnelin ja Lauren Stewartin kanssa, on kuitenkin ensimmäinen laajamittainen tutkimus, jossa tutkitaan nimenomaan niitä musiikillisia piirteitä, jotka saattavat lisätä musiikkikappaleen ”korvamadollisuutta”.
Tässä tutkimuksessa teimme kyselytutkimuksen, jossa haastattelimme 3000 ihmistä ja kysyimme heiltä, mitkä kappaleet he kokivat useimmiten korvamatoiksi. Tämän perusteella pystyimme laatimaan luettelon ”eniten korvamatoja aiheuttavista” kappaleista vuosilta 2010-2013 (jolloin kysely suoritettiin). Tässä nimenomaisessa tutkimuksessa keskityttiin yksinomaan popmusiikkiin, vaikka toivommekin tulevaisuudessa voivamme laajentaa tätä työtä koskemaan myös muita genrejä. Luettelo on seuraava:
-
Bad Romance by Lady Gaga
-
Can’t Get You Out Of My Head by Kylie Minogue
-
Don’t Stop Believing by Journey
-
Somebody That I Used To Know by Gotye
-
Moves Like Jagger by Maroon 5
-
California Gurls by Katy Perry
-
Bohemian Rhapsody by Queen
-
Alejandro by Lady Gaga
-
Poker Face by Lady Gaga
-
Single Ladies by Beyoncé / Rolling in the Deep by Adele (tasapisteissä 10. sijalla)
Kerran meillä oli tämä lista parhaista korvamatoista, otimme 100 parasta korvamatokappaletta ja loimme vertailukelpoisen sadan kappaleen joukon, joita kyselyyn osallistujat eivät olleet koskaan nimenneet korvamatoiksi. Varmistimme, että kappaleet, jotka eivät olleet korvamatoja, olivat samankaltaisten artistien säveltämiä ja että ne olivat saavuttaneet samankaltaisen suosion Ison-Britannian musiikkilistoilla mitattuna, sillä tiedämme, että kappaleen viimeaikainen kuuleminen ja siihen tutustuminen voi vaikuttaa siihen, tuleeko siitä korvamato. Niinpä esimerkiksi Lady Gagan Bad Romancea verrattiin Just Danceen – toiseen suosittuun Lady Gagan kappaleeseen, jota kukaan ei maininnut korvamatoksi tutkimuksessa.
Vertailimme sitten korvamato- ja ei-korvamatokappaleita yli 80 ominaisuuden suhteen, mukaan lukien äänenkorkeuden vaihteluväli, intervallien sisältö ja rytminen vaihtelu.
Korvamato-ominaisuudet
Havaitsimme, että kolme melodista piirrettä oli avainasemassa ennustettaessa, oliko kappale nimetty korvamadoksi:
-
Tempo: Korvamatomelodioilla oli taipumus olla nopeampi tempo (nopeus) kuin ei-korvamadoilla. Ajatus siitä, että aivomme tykkäävät heittää meille nopeatempoisia säveliä useammin kuin hitaita, saattaa johtua liikkeen ja korvamatojen välisestä suhteesta – monet ihmiset saavat korvamatoja harrastaessaan säännöllistä liikettä, kuten kävelyä, juoksua tai hampaiden pesua.
-
Generiset melodiset muodot: Korvamato-biiseillä oli taipumus olla yleisempiä yleisiä melodisia ääriviivoja (muotoja) kuin ei-korvamato-biiseillä. Yksi esimerkki hyvin yleisestä melodisesta ääriviivasta on nouseva kuvio, jota seuraa laskeva kuvio, kuten Twinkle, Twinkle Little Starin ja monien muiden lastenlaulujen ensimmäisessä osassa sekä Bad Romance -kappaleen kertosäkeessä. Yleinen melodinen muoto saattaa auttaa aivojamme muistamaan kappaleen helpommin ja harjoittelemaan sitä mielessämme.
-
Epätavalliset intervallikuviot: Korvatunturimelodioissa oli myös taipumus olla joitakin ainutlaatuisia intervalleja, kuten suurempi määrä harppauksia tai satunnaisesti suurempi harppaus kuin ”keskivertopoppikappaleessa” on odotettavissa. Ajatus siitä, että korvamatomelodioiden on oltava melodisen muodon kannalta yleisesti ottaen helposti muistettavia, mutta niiden on myös sisällettävä joitakin ainutlaatuisia intervallikuvioita, saattaa johtua siitä, että aivot etsivät melodiasta eräänlaista ”kultakutri-tasoa” – melodiaa, joka ei ole liian yksinkertainen, mutta ei myöskään liian monimutkainen muistettavaksi.
Miksi meidän pitäisi siis välittää siitä, mikä saa jotkin kappaleet jäämään päähämme enemmän kuin toiset?
Korvamatoja koskevat tutkimukset voivat auttaa meitä saamaan tietoa siitä, miten ja miksi aivomme käyttävät jopa 40 prosenttia päivistämme ajatellen ajatuksia, jotka eivät liity käsillä olevaan tehtävään. Käynnissä olevassa tutkimuksessa selvitetään, voisiko korvamatoilla olla jokin toiminnallinen tarkoitus elämässämme, kuten auttaa meitä muistamaan juuri opittua musiikkia tai säätelemään mielialojamme päivän mittaan.
Korvamatojen syitä ja ”parannuskeinoja” koskevalla tutkimuksella voi olla myös kliinisiä sovelluksia, joiden avulla voidaan auttaa ihmisiä, jotka kärsivät ”musiikillisiksi pakkomielteiksi” tai ”musiikillisiksi hallusinaatioiksi” kutsutuista tiloista, ehkäisemään tai lievittämään erityisen ongelmallisia tapauksia, joissa kuviteltuja säveliä esiintyy.
Ja kenties tulevaisuudessa näistä tekijöistä voisi olla hyötyä aloitteleville biisinkirjoittajille, jotka pyrkivät kehittämään täydellisen korvatuntikappaleen.