FaithsEdit
Käsitys korkeammasta tietoisuudesta on uskontoa läpäisevä. Varhaisin historiallinen maininta on sanskritinkielisissä hinduteksteissä, Upanishadeissa.
SchleiermacherEdit
Friedrich Schleiermacher (1768-1834) teki eron alemman ja korkeamman (itse)tietoisuuden välillä. Schleirmacherin teologiassa itsetietoisuus sisältää ”tunteen, joka viittaa absoluuttisen toisen, Jumalan, läsnäoloon minästä ja sen ’maailmasta’ aktiivisesti riippumattomana”. Schleiermacherille ”kaikki hurskauden erityiset ilmenemismuodot jakavat yhteisen olemuksen, tunteen riippuvuudesta Jumalasta ulkopuolisena ’äärettömänä'”. Riippuvuuden tunne eli ”jumalatietoisuus” on tietoisuuden korkeampi muoto. Tämä tietoisuus ei ole ”Jumala itse”, sillä silloin Jumala ei olisi enää ”ääretön ääretön, vaan äärellinen ääretön, pelkkä tietoisuuden projektio.”
Schleiermacherille alempi tietoisuus on ”ihmisen eläimellinen osa”, johon kuuluvat perusaistimukset, kuten nälkä, jano, kipu ja mielihyvä, sekä perusvietit ja -ihanteet, ja ylempi tietoisuus on ”ihmisen se osa, joka kykenee ylittämään eläimelliset vaistot”, ja se on myös ”kosketuspiste Jumalaan”. Bunge kuvaa tätä ”ihmisenä olemisen olemukseksi”.
Kun tämä tietoisuus on läsnä, ”ihmiset eivät ole vaistojensa vuoksi vieraantuneet Jumalasta”. Alemman ja korkeamman tietoisuuden välinen suhde muistuttaa ”Paavalin mukaan hengen taistelua lihan voittamiseksi” eli ihmisen luonnollisen ja hengellisen puolen välistä eroa.
1800-luvun liikkeetEdit
Ajatus ”laajemmasta minästä, jonka egotietoisuuden tavat ovat muuranneet sisäänsä”, ja ”korkeamman tietoisuuden” etsiminen ilmeni 1800-luvun liikkeissä, kuten teosofiassa Uusi ajatus Kristillinen tiede ja transsendentalismi.
1800-luvun transsendentalistit näkivät koko fyysisen maailman korkeamman henkisen maailman edustuksena. He uskoivat, että ihminen voisi kohottaa itsensä eläimellisten vaistojensa yläpuolelle, saavuttaa korkeamman tietoisuuden ja päästä osalliseksi tästä henkimaailmasta.
Teosofisen liikkeen perustaneen Blavatskyn mukaan,
Tämän korkeamman intuition avulla, jonka teosofia – tai jumalatieto – on saanut aikaan, ja joka vei mielen muodon maailmasta muodottoman hengen maailmaan, ihminen on toisinaan jokaisena aikakautena ja jokaisessa maassa kyennyt hahmottamaan sisäisen tai näkymättömän maailman asioita.
Blavatsky viittaa Fichteen selityksessään teosofiasta:
Teosofia sai sellaiset miehet kuin Hegel, Fichte ja Spinoza tarttumaan vanhojen kreikkalaisten filosofien työhön ja pohdiskelemaan Yhtä Ainoa Substanssia – Jumaluutta, Jumalallisesta Viisaudesta lähtevää Jumalallista Kaikkeutta – käsittämätöntä, tuntematonta ja nimeämätöntä.
Nykyaikainen hengellisyysEdit
Ajatus ”alemmasta” ja ”korkeammasta tietoisuudesta” on saavuttanut suosiota nykyaikaisessa populaarihengellisyydessä. James Beverleyn mukaan se on New Age -liikkeen ytimessä.
Ken Wilber on yrittänyt yhdistää itäisiä ja länsimaisia mielen malleja ”alemman” ja ”korkeamman tietoisuuden” käsitteen avulla. Kirjassaan The Spectrum of Consciousness Wilber kuvaa tietoisuutta spektrinä, jonka toisessa päässä on tavallinen tietoisuus ja korkeammilla tasoilla syvällisempiä tietoisuustyyppejä. Myöhemmissä teoksissaan hän kuvaa tietoisuuden kehittymistä alemmasta tietoisuudesta henkilökohtaisen tietoisuuden kautta korkeampaan transpersoonalliseen tietoisuuteen.