Kompassi on suunnanmääritysväline. Yksinkertainen kompassi on magneettineula, joka on asennettu nivelen eli lyhyen tapin varaan. Neula, joka voi pyöriä vapaasti, osoittaa aina pohjoiseen. Napa on kiinnitetty kompassikorttiin. Kompassikorttiin on merkitty suunnat. Kompassin käyttäminen edellyttää, että henkilö kohdistaa neulan pohjoista osoittavan merkinnän kanssa. Sitten henkilö voi selvittää kaikki muut suunnat.
Kompassi toimii, koska Maa on valtava magneetti. Magneetilla on kaksi päävoimakeskusta, joita kutsutaan navoiksi – yksi kummassakin päässä. Magneettisen voiman linjat yhdistävät nämä navat. Magneetin lähellä olevat metallinpalaset järjestäytyvät aina näitä linjoja pitkin. Kompassineula toimii kuten nämä metallinpalaset. Se osoittaa pohjoiseen, koska se on linjassa Maan magneettisen voiman linjojen kanssa.
Maan magneettiset navat eivät ole samat kuin maantieteelliset pohjois- ja etelänavat. Maantieteelliset navat sijaitsevat aivan maapallon ylä- ja alapuolella. Magneettiset navat ovat lähellä, mutta eivät täsmälleen samoissa paikoissa. Kompassi osoittaa magneettiseen pohjoisnapaan, ei maantieteelliseen pohjoisnapaan. Siksi kompassin käyttäjän on tehtävä säätöjä löytääkseen oikean pohjoisen.
Erikoislaatuinen kompassi, jota kutsutaan gyrokompassiksi, osoittaa oikeaan pohjoiseen. Gyrokompassi käyttää gyroskoopiksi kutsuttua laitetta, joka osoittaa aina samaan suuntaan. Nykyään suurissa laivoissa on sekä magneettikompasseja että hyrräkompasseja.
Kiinassa ja Euroopassa opittiin ensimmäisen kerran valmistamaan magneettikompasseja 1100-luvulla. He havaitsivat, että kun vedessä kelluva magnetoitu rautakappale kellui vedessä, se osoitti pohjoiseen. Purjehtijat alkoivat pian käyttää kompasseja navigointiin eli suunnan löytämiseen merellä.