Kirjahylly

Kliininen merkitys

Kliinisen käytännön osalta BMI:n kasvavat luvut korreloivat suurempaan määrään ylipainoisiksi todettuja potilaita. Tämä ylipainon määritys on (BMI suurempi tai yhtä suuri kuin 25 kg/m2) tai että heillä on vatsan lihavuus (vyötärönympärys suurempi tai yhtä suuri kuin 35 in naisilla tai suurempi tai yhtä suuri kuin 40 in miehillä) on lisääntynyt kokonaisriskitilanne lihavuuteen liittyvien liitännäissairauksien ja lisääntyneen sairastuvuuden ja kuolleisuuden suhteen. Arviointiin kuuluu ylipainon asteen määrittäminen laskemalla BMI ja vatsanseudun lihavuuden (vyötärönympärys), sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden, uniapnean, alkoholittoman rasvamaksasairauden, oireisen nivelrikon ja muiden lihavuuteen liittyvien liitännäissairauksien esiintyminen. Useiden sairauksien, kuten todetun sepelvaltimotaudin, perifeerisen ateroskleroottisen sairauden, tyypin 2 diabetes mellituksen ja uniapnean samanaikainen esiintyminen asettaa lihavat potilaat erittäin korkeaan riskiryhmään myöhempien terveyteen liittyvien ongelmien ja lisääntyneen kuolleisuuden suhteen. Lisäksi potilailla, joiden BMI-luku on kohonnut, on suurempi riski sairastua metaboliseen oireyhtymään. Se edustaa yksilössä samanaikaisesti esiintyvien aineenvaihduntahäiriöiden muodostamaa kokonaisuutta, joka lisää sydän- ja verisuonitautien (CVD) ja tyypin II diabeteksen (T2DM) riskiä.

Mutta metabolisen oireyhtymän diagnoosin saamiseksi yksilön on täytettävä kolme tai useampi seuraavista kriteereistä: 1. Keskeinen lihavuus: Vyötärönympärys on vähintään 102 cm (40,16 tuumaa) miehillä ja vähintään 88 cm (34,65 tuumaa) naisilla. 2. Hypertriglyseridemia: triglyseridiarvot, jotka ovat vähintään 150 mg/dl, tai lääkehoito kohonneisiin triglyserideihin. 3. Matala HDL-kolesteroli: veren taso alle 40 mg/dl miehillä ja alle 50 mg/dl naisilla tai lääkehoito matalan HDL-kolesterolin vuoksi. 4. Verenpainetauti: Verenpaine on vähintään 130 mmHg systolinen tai vähintään 85 mmHg diastolinen (vähintään 130/85); tai lääkehoito kohonneeseen verenpaineeseen 5. Paastoglukoosi: Plasman paastoglukoosipitoisuus (FPG) suurempi tai yhtä suuri kuin 100 mg/dl; tai aiempi T2DM-diagnoosi tai lääkehoito kohonneen verensokerin vuoksi.

Klinikkahoitajan on arvioitava painonnousun etiologia ja siihen liittyvä terveysriski. Monet tekijät voivat vaikuttaa lihavuuden kehittymiseen, ja niihin kuuluvat muun muassa seuraavat:

• Iatrogeeniset syyt reseptilääkkeistä, jotka aiheuttavat painonnousua
• Ruokavaliosta johtuva lihavuus, hypotalamuksen häiriöt
• Hypotyreoosi
• Seuraamuksellinen affektiivinen häiriö
• Cushingin oireyhtymä
• Polykystisten munasarjojen oireyhtymä
• Hypogonadismi
• Kasvuhormonin puutos
• Pseudohypoparatyreoosi
• Syömishäiriöinen elämäntyyli
• Genetiikan aiheuttamat häiriöt
• Sosiaaliset ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät

  • Sosioekonominen asema
  • Etnisyys
  • Psykologinen tekijät
  • Rajoitteiset syöjät
  • Yösyönti-oireyhtymä
  • Syömishäiriöt

Mutta, useimmat lihavuustapaukset liittyvät yksinkertaisesti muutettavissa oleviin käyttäytymismalleihin, kuten liikkumattomaan elämäntapaan ja lisääntyneeseen kalorien saantiin. Lihavuuden sekundaariset syyt ovat harvinaisia; kliinikon tulisi ottaa ne huomioon ja sulkea ne pois. Reseptilääkkeet voivat olla yleinen syy painonnousuun, erityisesti glukokortikoidit, psykoosilääkkeet, insuliini ja sulfonyyliureat.

Ylipainoisen/lihavan potilaan arviointiin on kuuluttava yksityiskohtainen anamneesi, lääkärintarkastus, verenpaineen mittaus, paastoglukoosin tai glykoituneen hemoglobiinin (A1C) tai seerumin triglyseridien pitoisuus, kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH), maksaentsyymit, paastonesteen rasva-arvopaneeli ja uniapnean esiintymisen tutkiminen. Etiologian selvittämiseksi ja tulevien hoitostrategioiden suunnittelemiseksi anamneesissa olisi mainittava: ikä painonnousun alkaessa, painonnousuun liittyvät elämäntapahtumat, aiemmat laihdutusyritykset/-pyrkimykset, mahdolliset muutokset ruokavaliossa, liikuntahistoria ja toimintakyky, mahdolliset nykyiset lääkkeet ja nykyinen tupakointi. Lääkäreiden tulisi huomioida, että fysiologisten tapahtumien ja geneettisen koostumuksen vuoksi naisten kehon rasvaprosentti on suurempi kuin miesten painosta murrosiästä lähtien. Naisilla on myös taipumus lihoa enemmän aikuisiällä kuin miehillä. Lisäksi naisilla saattaa esiintyä pysyvää kehon painon ja rasvan jakautumisen lisääntymistä raskauden jälkeen tai painonnousua vaihdevuosien vuoksi. Fyysisen tutkimuksen löydökset, jotka voivat viitata lihavuuden toissijaiseen syyhyn, ovat muun muassa seuraavat: kaulan struuma, proksimaalinen lihasheikkous, kuukasvoisuus, puhvelin kyttyrä ja/tai violetit juovat (Cushingin oireyhtymä) sekä akne ja/tai hirsutismi aikuisilla naisilla (munasarjojen polykystinen oireyhtymä). Lisätutkimukset voivat olla tarpeen riippuen lääkärin anamneesissa, fyysisessä tutkimuksessa ja alustavissa verikokeissa tekemistä havainnoista.

Ylipainoisen tai lihavan potilaan ja siihen liittyvien liitännäissairauksien arviointi ja hoito on tärkeä osa kliinistä terveydenhuoltoa Yhdysvalloissa. Lisäksi BMI:n ja lisääntyneen terveysriskin todistettu yhteys mahdollistaa sellaisten BMI-luokkien tunnistamisen, joiden avulla voidaan ohjata potilaan painonpudotushoidon valintaa jatkossa.