Ajattele ”Skotlantia” ja luultavasti kuvittelet kolme asiaa: haggis, säkkipillit ja kiltit. Vaikka nämä ovatkin stereotypioita, ne ovat epäilemättä osa kansakunnan identiteettiä ja historiaa. Tunnetuin niistä kaikista? Se on varmasti kiltti – miesten Highland-puvun vakiokappale. ”Todellinen skotti” käyttää kilttiään ylpeänä ja kunniakkaasti, sillä se ilmentää hänen perintöään ja perinteitään. Tätä skotlantilaiseen pukeutumiseen kuuluvaa ikonia käytetään niin häissä, ristiäisissä kuin sotilasparaateissakin, ja se on säilynyt tänäkin päivänä.
Mutta kuinka paljon tiedät kiltin historiasta?
Me Lochcarronilla pidämme itseämme tartanvirtuoosina. Siksi haluamme ajatella tietävämme asiamme, kun kyse on kilteistä.
Niinpä olemme koonneet lyhyen historian tästä ainutlaatuisesta skotlantilaisesta vaatteesta.
Lähde: NewTown Grafitti
Mikä on kiltti?
Alkuperältään Skotlannin ylängön miesten ja poikien perinteinen pukeutuminen 1500-luvulla, nykyaikainen (pieni tai kävelykiltti) on hameen tyyppinen vaate, jossa on laskoksia takana.
1900-luvulta lähtien kiltti on liitetty laajempaan skotlantilaiseen ja gaelilaiseen kulttuuriin.
Kiltit valmistetaan usein tartan-kuvioisesta villakankaasta.
Kilttia käytetään yleensä virallisissa tilaisuuksissa, ja kilpailijat käyttävät tätä skotlantilaista asua myös Highland Games -kisoissa. Näitä raskaita yleisurheilu-, tanssi-, yleisurheilu- ja yleisurheilukilpailuja järjestetään monilla saarilla, kaupungeissa, kylissä ja kaupungeissa eri puolilla maata joka viikonloppu Skotlannin kesällä.
Kiltistä on viime aikoina tehty nykyaikainen muotivaatekappale, mikä korostaa tämän ikivanhan vaatekappaleen monipuolisuutta. 
Lähde: Wikimedia commons
Kiltin alkuperä
Kiltti tunnetaan Skotlannin kansallispukuna, ja se on tunnustettu kaikkialla maailmassa. Ne ovat isänmaallisuuden ja kansallisen identiteetin symboli, ja niillä on syvälle juurtuneet kulttuuriset ja historialliset juuret. Skotlantilaiset ympäri maailmaa kantavat ylpeinä kilttia kunnianosoituksena perinnölleen.
Mutta näin ei ole aina ollut.
Monien vuosien ajan kilttiä pidettiin laajalti villien vaatteena, ja se rajoittui kokonaan Ylämaahan. Alankomaalaiset, jotka muodostavat enemmistön skotlantilaisista, pitivät tätä vaatetusmuotoa barbaarisena. He suhtautuivat kilttiä käyttäviin halveksivasti ja inhottavasti ja leimasivat heidät halventavalla termillä ”redshanks”.
Nykyään kuitenkin jokainen, jolla on pienintäkään skottilaista sukujuurta, käyttää kilttiä ylpeänä.
Kiltti-sanan etymologia juontaa juurensa skottien sanaan ”kilt”, joka tarkoittaa vaatteiden pujottamista vartalon ympärille. Encyclopædia Britannican mukaan skotlantilainen sana on kuitenkin skandinaavista alkuperää ja juontaa juurensa muinaisnorjan kjalta, joka tarkoittaa laskostettua.
Kysymys kuuluu: miten nämä tartan-hameet ovat kehittyneet? Michael Coghlan
Miten kiltti kehittyi?
Kiltti, kuten useimmat vaatekappaleet, on kehittynyt vuosisatojen kuluessa. Nykyisin tuntemamme kiltti (pieni kiltti) sai alkunsa ”suurena kilttinä” ja sen juuret ovat 1600-luvun lopulla.
Kiltin historia ulottuu ainakin vuosisataa aiemmalle ajalle.
Suuri kiltti
1600-luvun lopulla kiltti ilmestyi ensimmäisen kerran vyöllä varustettuna ruudullisena kilttinä (Breacan an Fhéilidh) tai suurena kilttinä (Feileadh Mòr): se oli täyspitkä vaate, jonka ylempää puoliskoa voitiin käyttää olkapäiden ylle vedettävänä viittana tai hupun muodossa päähän puettuna.
Skotlannin ylänköalueiden epäsuotuisaan säähän ja petolliseen maastoon sopeutuneella vyöllä varustetulla ruudulla oli monia etuja. Se oli lämmin, se antoi liikkumisvapauden, yläosa toimi viittana säätä vastaan, se kuivui nopeasti ja se saattoi tarjota riittävän peitteen yön yli. Tämä kiltin varhainen versio on ehkä tuttu palkitusta elokuvasta: Mel Gibsonin ohjaama ja tähdittämä Braveheart, jonka hahmo William Wallace, vankkumaton patriootti ja Skotlannin vapauden puolustaja, pukeutuu ylpeänä vyöllä varustettuun rintakuteeseen osoittaakseen sitoutumistaan Skotlannin asialle.
Tämä kuvaus on kuitenkin karkeasti ottaen epätarkka, sillä suuri kiltti tuli käyttöön vasta noin 300 vuotta Wallacen kuoleman jälkeen.
Se antaa kuitenkin käsityksen siitä, miltä tämä suuri huopamainen kangaskappale näyttää. Wikimedia commons
Pieni tai kävelevä kiltti
Tänään tuntemamme polvipituinen tartankiltti muistuttaa läheisesti pientä kilttiä tai kävelevää kilttiä, joka kehittyi vasta 1700-luvun lopulla tai 1700-luvun alussa.
Pieni kiltti tai kävelykiltti (fèileadh beag), joka on pohjimmiltaan suuren kiltin alaosa, tuli suosituksi Ylämailla ja pohjoisilla alankoalueilla vuoteen 1746 mennessä, vaikka suurta kilttiä (tai vyöllä varustettua ruudullista kilttiä) käytettiin edelleen.
Britannian armeijan Highland-rykmentti otti käyttöön pienen kiltin mallin, minkä jälkeen sotilaskiltti siirtyi siviilikäyttöön, ja se on säilynyt suosittuna siitä lähtien. 
Lähde: Wikimedia commons
Kuka kiltin keksi?
Edinburgh Magazine -lehdessä julkaistun kirjeen mukaan nykyaikaisen kiltin keksimisestä on vastuussa Thomas Rawlinson, Lancashiresta kotoisin oleva kveekari.Rawlinson, englantilainen rautamestari, ”nerokas ja nopeiden osien mies”, palkkasi highlandilaisia työskentelemään uuneihinsa Invernessin lähistöllä.
Alunperin hänen työntekijänsä pukeutuivat suureen kilttiin. Rawlinson katsoi kuitenkin, että vyökilpi oli liian ”kömpelö ja raskas” rautamalmin sulattamiseen ja puuhiilen valmistamiseen. Tehokkuuteen ja käytännöllisyyteen vedoten hän suunnitteli kiltin, joka koostui vyötetyn ruudun alaosasta ja joka toimi erillisenä vaatekappaleena, jossa oli jo valmiiksi ommellut laskokset.
Syntyi pieni kiltti eli kävelykiltti.
Edellä mainitussa kirjeessä kerrotaan, miten Rawlinson:
’ ei pitänyt keksintöä kovin suurena keksintönä lyhentää pukua ja tehdä siitä käytännöllinen ja kätevä työmiehilleen: ja näin ollen hän määräsi, että felieksi tai kiltiksi kutsutun puvun alempi osa palmikoitiin edellä mainitulla tavalla, ja ylempi osa jätettiin sivuun; ja tätä pukua, joka oli mallinnettu entisen puvun pienennykseksi, kutsuttiin gaeliksi nimellä felie-beg… ja se todettiin niin käytännölliseksi ja käteväksi, että sen käyttö yleistyi lyhyessä ajassa kaikissa Ylämaan maissa ja monissa pohjoisissa matalissa maissamme.”.”
Rawlinson ja hänen liikekumppaninsa Ian MacDonnell (Glengarryn MacDonnellien päällikkö) käyttivät itse kilttiä, ja klaanin jäsenet seurasivat päällikön esimerkkiä.
Tartan-hameen kaltaisesta vaatteesta tuli pian muotihitti.
Etenkin Rawlinsonin kiltti on varhaisin dokumentoitu esimerkki pienestä kiltistä, jossa on sisäänommellut laskokset, jotka ovat nykypäivän kiltin tunnusomainen piirre.
Lähde: Wikipedia commons
Monet skotit tietysti kiistävät käsityksen, jonka mukaan englantilainen keksi kiltin. Itse asiassa on todisteita siitä, että kiltti oli käytössä jo ennen Rawlinsonin aikaa. Esimerkiksi Kenneth Sutherlandin, 3. lordi Duffuksen, muotokuva näyttää viittaavan siihen, että kävelykilttiä käytettiin jo aiemmin. Historiantutkijoiden keskuudessa on kuitenkin erimielisyyksiä tästä teoriasta, ja jotkut asiantuntijat ovat eri mieltä nykyaikaisen kiltin alkuperästä.
Lord Dacre (entinen Hugh-Trevor Roper) väittää kirjassaan The Invention of Scotland: Myytti ja historia:
”Minusta näyttää siltä, että Skotlannissa myytillä on ollut paljon tärkeämpi rooli historiassa kuin Englannissa. Itse asiassa uskon, että koko Skotlannin historiaa on värittänyt myytti; ja sitä myyttiä ei Skotlannissa koskaan karkota todellisuus tai järki, vaan se elää, kunnes sen tilalle on löydetty toinen myytti.”
Tälle perustuen lordi Dacre toteaa yksiselitteisesti: ”Kiltin ilmestyminen voidaan itse asiassa ajoittaa muutaman vuoden päähän, sillä se ei kehittynyt, vaan se keksittiin. Sen keksijä oli englantilainen kveekari Thomas Rawlinson Lancashiresta.” ”Kiltin keksijä oli Thomas Rawlinson. Ei ole yllättävää, että tämä lordi Dacren arvio on saanut osakseen terävää kritiikkiä erityisesti skotlantilaisilta tahoilta.
Michael Fry, arvostettu skotlantilainen historioitsija, kumosi lordi Dacren kilttiä koskevat väitteet sanomalla, että ne ”eivät todista yhtään mitään”. Fry väittää, että on olemassa todisteita siitä, että tartania käytettiin keskiajalla – hän myös leimasi lordi Dacren ”ei kovin luotettavaksi Skotlannin historian oppaaksi.”
Kuten mikä tahansa esimerkki historiasta, kertomukset siitä, kuka kiltin keksi, ovat ristiriitaisia.
Kumpaa kertomusta pidät uskottavimpana? Niin tai näin, keskustelu tästä kiistanalaisesta ja isänmaallisesti latautuneesta asiasta jatkuu. Bernhard_Staerck
Pukeutumislaki 1746
Vuonna 1746, ei kauan kiltin keksimisen jälkeen, kaikki ylänköpukeutumisen esineet, mukaan lukien kiltti, kiellettiin pukeutumislailla (Dress Act tai Diskilting Act).
Jakobiittikapinan jälkimainingeissa, jotta vältyttäisiin menneisyyden verisiltä taisteluilta, laki hyväksyttiin pyrkimyksenä tukahduttaa highland-kulttuuri ja saattaa soturiklaanit hallituksen valvontaan. Poikkeuksen tekivät Britannian armeijan Highland-rykmentit, joista jokaiselle annettiin erilaiset tartanit, jotta ne voitaisiin tunnistaa.
Kuka tahansa, joka uhmasi kieltoa, tuomittiin ensimmäisestä rikkomuksesta kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Toisesta rangaistuksesta heidät oli ”kuljetettava johonkin Hänen Majesteettinsa meren takana sijaitsevaan plantaasiin, jossa he saivat olla seitsemän vuotta.”
Kiellon aikana skotlantilaisromanttisten romanttisten keskuudessa tuli muodikkaaksi pukeutua kilteihin vastalauseena.
Lontoolaisen Highland Society of Londonin ponnistelujen ansiosta diskilttilaki kumottiin vuonna 1782. Tuohon aikaan kiltsit ja tartanit eivät enää olleet tavanomaisia highland-vaatteita, mikä tasoitti tietä highland-pukeutumisen uusille tulkinnoille.
Tämän myötä syntyi uusi highlanderin persoona. Heistä ei enää tullut paljasjalkaisia, vaarallisia barbaareja, vaan ihailtavia, kilttiin pukeutuneita versioita ”jalosta villistä”.
Tämä romantisoitu näkemys skotlantilaisista highlandereista oli vastareaktio urbaanille ja teolliselle toiminnalle ja kesyttämättömän erämaan ylistys.
Lähde: FrankWinkler
Kiltin tyypit
Kiltti on meille kaikille tuttu värikkäistä tartan-malleistaan. Mutta historian saatossa kaikilla kilttiä käyttäneillä ei ollut varaa näin koristeellisiin kuvioihin.
Kantajan varallisuudesta riippuen tämän historiallisen skotlantilaisen vaatteen varhaiset muodot olivat joko värillisiä, erilaisilla ruudullisilla tartankuvioilla varustettuja tai pelkkää villaa.
Monilla alkuperäisillä kiltin kantajilla ei ollut varaa ostaa taidokkaita malleja. Loppujen lopuksi tämä skotlantilainen perinnepuku oli pitkälti käytännöllinen vaatetusmuoto (ei seremoniallinen, kuten sitä pidetään nykyään).
Kiltin tyylejä on useita, ja termiä ”kiltti” voidaan käyttää useista eri vaatekappaleista:
- Traditionaalinen vaate, joko historiallisessa muodossaan tai Skotlannissa nykyisin yleisesti tavattavassa modernissa muunnelmassa
- Irlantilaisten putkibändien käyttämä irlantilainen kiltti, joka perustuu perinteiseen skotlantilaiseen kilttiin, mutta yhdellä (yksivärisellä) värillä
- Tyttöjen erilaiset koulupuvut
- Skotlantilaisen kiltin muunnelmia on kehitetty muissa kelttiläiskansoissa, kuten walesilainen kiltti ja cornwallilainen kiltti
Katsotaanpa tarkemmin skotlantilaista kilttiä…
Skotlantilainen kiltti
Suunnittelu
Skotlantilainen kiltti osoittaa suunnittelun, rakentamisen ja konventioiden ainutlaatuisuutta.
Räätälöity vaate, joka kietoutuu käyttäjän vartalon ympärille luonnolliselta vyötäröltä (alimman kylkiluun ja lantion väliltä) alkaen toiselta puolelta (yleensä käyttäjän vasemmalta puolelta), kiertäen etu- ja takapuolelta ja etupuolen poikki jälleen vastakkaiselle puolelle.
Tämän mallin mukaan kiltti on nykyaikainen kilttipuku, jota tavallisesti nähdään pidettävän muodollisissa tilaisuuksissa, sotilaskulkueissa ja Ylämaankielisissä kisoissa.
Lähde: Ian Robertson
Kankaat
Useimmat kiltsit valmistetaan twill-kudotusta pahimmanlaatuisesta villasta, joka luo kankaaseen tunnusomaisen vinokudoskuvion. Tällaista twill-kangasta kutsutaan tartaniksi, kun se on kudottu tiettyä asetelmaa tai värikuviota noudattaen.
Tässä me tulemme mukaan. Tartan-virtuoosina tarjoamme 3 eri painoa, jotka kaikki palvelevat eri tarkoitusta.
Tänä päivänä on monia tapoja käyttää tartania DIY-taiteessa ja -käsityössä.
Setts
Autenttisen skotlantilaisen kiltin ehkä silmiinpistävin piirre on siinä esiintyvä tartan-kuvio, sett. Tiettyjen kuvioiden yhdistäminen yksittäisiin klaaneihin tai sukuihin voidaan jäljittää vuosisatojen taakse.
Tänä päivänä on olemassa erityisiä tartan-kuvioita järjestöille, yhdistyksille, alueille ja maakunnille. Myös yliopistoille, kouluille, urheilutoiminnalle ja yksityishenkilöille on olemassa omia tarttoja.
Aluspuvut: kannattaako vai eikö kannata?
Huhutaan usein, että ”aito skotti” ei käytä kiltin alla mitään.
Craig Murray selittää Independent-lehdessä: ”Syynä on se, että kiltti on hyvin lämmin ja kotoisa kaiken sen puhtaan villan peittämänä. Jos jotain, siellä alhaalla on liian kuuma. Alushousut olisivat vain – noh, tahmeat. Scottish Tartans Authority puolestaan väittää, että käytäntöä voidaan pitää ”lapsellisena ja epähygieenisenä” ja että ”’going commando’ on vastoin säädyllisyyttä”.
Samoin kuin kiltin tulo, näyttää siltä, että valamiehistö ei ole varma tässä asiassa!
Käytetäänkö kilttiä vielä nykyäänkin?
Käytetään, todellakin.
Olet ehkä nähnyt miehiä pukeutumassa kilteihin housujen vaihtoehtona virallisissa tilaisuuksissa, kuten häissä, ristiäisissä ja valmistujaisissa. Naisille on jopa muotiversioita vaatteesta minihameen muodossa.
Kilttia käytetään myös Hogmanayssa (skotlantilainen uusivuosi) ja Highland Gamesissa.
Kiltti on Skotlannin pitkäaikainen ja arvostettu tunnus. Siksi on vain oikein, että kiltin rikas historia muistetaan ja sitä juhlitaan.