Kun selvitin turvatarkastuksen terminaalissa 3, Americanin agentti oli juuri tarkastuspisteen takana huutamassa ”jos olette AA109:llä, jatkakaa välittömästi portille 31”. Kello oli tässä vaiheessa noin 11AM, joten ajattelin, että he olivat viimeisessä boardingissa tai jotain. Muuten ei ole normaalia, että agentti on tarkastuspisteellä ohjaamassa ihmisiä tietylle portille. Sitä vartenhan lähtömonitorit ovat olemassa.
Jätin loungen väliin ja suuntasin kohti porttia 31, josta oli melkoinen vaellus. Päästyäni portille 31 huomasin, ettei portti ollut vielä edes auki. Itse asiassa matkustajat olivat juuri lopettelemassa laskeutumista saapuvalta lennolta, joka oli tullut Dallasista. Olisi ollut 5-10 minuutin kävelymatka takaisin aulaan, joten päätin yksinkertaisesti istua lattialla portin lähellä, jotta voisin tehdä töitä sen sijaan, että kävelisin edestakaisin, varsinkin kun lento oli edelleen aikataulussa. Yksi Heathrow’n harvoista pelastavista ominaisuuksista (sen lisäksi, että se on loistava liikunnan harrastamiseen) on se, että siellä on nopea ja ilmainen Wi-Fi.
Noin 20 minuuttia myöhemmin portti avautui, ja siinä vaiheessa sinne oli varmaan parinsadan ihmisen jono. Jäin siis istumaan aivan porttialueen viereen, ja kun jono laantui, suuntasin ”odotustiloihin.”
Kun menet portille, he tarkistavat passisi ja myös skannaavat maihinnousukorttisi, joten porttialueella ollessasi sinua pidetään ”koneessa”. Ja siellä oli tungosta.
Terminaalin 3 lähtöportti Lontoon Heathrow
Viimein noin klo 11:40 alkoi boarding, aloittaen ensimmäisestä luokasta ja pian sen jälkeen business-luokasta. Odotin innolla, että pääsisin vihdoin 777-300ER:n kyytiin ja pääsisin tekemään töitä, kiitos koneessa olevan Wi-Fi:n.
Koneeseen noustessani suoraan eteeni käveli huoltotakkinen kaveri. Sanoin hänelle ”uh oh, en pidä tuon takin näkemisestä juuri ennen lähtöä”. Hän kommentoi ”voi ei, ei mitään hätää, tämä kone on itse asiassa alle viikon vanha”. Ja siinä tosiaan tuoksui uuden koneen haju!
American 109
Lontoo (LHR) – Los Angeles (LAX)
Tiistai, 3. marraskuuta
Lähtö: 11:35AM
Arrive: 2:50PM
Duration: 11hr15min
Aircraft:
Nousin koneeseen ovesta 2L, josta minut ohjattiin vasemmalle kohti minibisnesluokan matkustamoa.
777-300ER:ssä on 16 istumapaikkaa pääsisäänkäyntioven edessä – kahdeksan ensimmäisen luokan paikkaa ja heti sen takana toiset kahdeksan bisnesluokan paikkaa.
Pääsisäänkäyntioven takana on sitten vielä 44 business-luokan paikkaa, jotka ovat jakautuneet 11 riville.
Lempipaikkani business-luokassa on yksi kolmosrivin ikkunapaikoista, koska se on mukava ja yksityinen. Istuimen edessä on vain ensimmäisen luokan matkustamo, vaikka siellä ei olekaan keittiöitä tai vessoja.
Americanin 777-300ER-koneissa on business-luokassa käänteiset kalanruotoistuimet, jotka ovat ehdottomasti suosikkini business-luokan kovasta tuotteesta. Istuimen muotoilu on virheetön. Olen arvostellut Americanin 777-300ER:n bisnesluokan useita kertoja aiemmin, joten en keskity tässä arvostelussa liikaa istuimeen.
American 777-300ER bisnesluokka, paikka 3J
American 777-300ER bisnesluokka, istuin 3J
American 777-300ER bisnesluokassa & viihdesäätimet
Näkymä istuimelta 3J, American 777-300ER
Penkilläni odottivat jo Bose-kuulokkeet. On mahtavaa, että American tarjoaa näitä, sillä monilla kansainvälisillä huippulentoyhtiöillä on paljon huonompilaatuiset kuulokkeet ensimmäisessä luokassa, saati sitten business-luokassa.
Americanin business-luokassa Bose-kuulokkeet
Penkilläni odotti myös yksi perinnetarvikepakkauksista.
Americanin business-luokassa mukavuuspakkaus
Pakkauksessa oli myös tyyny ja peitto. Vaikka ne eivät olleetkaan yhtä hyvät kuin Westinin Heavenly Bedding -vuodevaatteet, joita löytyy Deltalta, olivat ne kuitenkin mukavia.
Americanin bisnesluokan tyyny & peitto
Parin minuutin kuluttua asettumisesta istumaan yksi ystävällisistä lentoemännistä, jotka työskentelivät käytävälläni, tuli tarjotakseen minulle lähtöä edeltävää juomaa. Valitsin vettä.
Americanin bisnesluokassa lähtöä edeltävä vesi
Muutamaa minuuttia myöhemmin lentoemäntä tuli tuomaan lennon ruokalistat, jotka oli hiljattain uusittu.
American business-luokan ruokalista
Yhdysvaltalaiseksi lentoyhtiöksi boarding-prosessi sujui melko nopeasti, ja hieman puolenpäivän jälkeen kenttäjohtaja tuli kiittämään meitä siitä, että olimme ”nousseet koneeseen 28 minuutissa, mikä on varmaan ennätysaika”. Tämä sai minut nauramaan, sillä lähes kaikki muut kuin yhdysvaltalaiset lentoyhtiöt pystyvät nousemaan A380-koneeseen viimeisessä ajassa.
Ovi sulkeutui noin kello 12:15, jolloin kapteeni tuli kaiuttimiin lisäämään tervetulotoivotuksensa koneeseen ja kertoi meille lentoaikamme olevan 10hr42min, ja että lentäisimme 30 000 jalan korkeudessa.
American A330 London Heathrow
Työnnön aikana alkoi turvavideo. Kun rullasimme kiitotielle, lentoemännät tulivat ottamaan ruokatilauksia lounasta varten. Tällä lennolla he alkoivat ottaa ateriatilauksia vastaan viimeisellä rivillä, eli sain viimeisenä valintani. Sain silti sen, mitä halusin, eli lohta (ainoa vaihtoehto, joka oli heillä loppu, oli kana).
Pyrähdys takaisin Lontoon Heathrow’lle
Rullaus lähtökiitotiellemme oli luonnonkaunis, sillä ohitimme ensin muut koneet terminaalissa 3 ja rullasimme lopulta terminaalin 5 ohi.
Takseeraus Lontoon Heathrowlle
747s Heathrowlle Airport
Taksi lähtökiitotielle Heathrow Airport
Viisitoista minuuttia työnnön jälkeen saimme lähtöluvan. Mielenkiintoista oli, että meillä oli midfield-lähtö, ja Unitedin 767 seisoi kiitoradalla aivan takanamme, koska oletettavasti he olivat seuraavana vuorossa. Harvoin näkee koneen odottavan lentoonlähtöä toisen koneen takana varsinaisella kiitotiellä.
Linjautuminen kiitoradalle Heathrow’n lentoasemalla
Lentoonlähtömme rullaus oli pitkä ja tasainen, ja luonnollisesti katseeni oli liimautuneena ulos ikkunasta koko nousun ajan.
Rullaamme kiitoradalla
Sää oli tyypillinen marraskuiselle Lontoolle (tai Seattlelle), vaikkakin se oli huomattavasti miellyttävämpi, kun pääsimme pilvien yläpuolelle.
Näkymä lentoonlähdön jälkeen Lontoon Heathrow’lta
Näkymä lentoonlähdön jälkeen Lontoon Heathrow’lta
Kiipeämässä ulos
Hyödynsin tilaisuutta selaillakseni lennon aikaisen viihde- ja huvittelutarjonnan tarjontaa, joka oli melko laaja. En usein käytä lennoilla IFE-järjestelmää, mutta lennon Wi-Fi ei ollut vielä käynnistynyt, ja olin käyttänyt iPadin valikoiman loppuun.
Airshow matkalla Los Angelesiin
Airshow matkalla Los Angelesiin
Airshow matkalla Los Angelesiin
Airshow matkalla Los Angelesiin
Noin 20 minuuttia nousun jälkeen lentoemännät nousivat ylös aloittaakseen palvelunsa, jolloin ensimmäisen & bisnesluokan välinen verkkoverho avattiin. Minua on aina ärsyttänyt se, että USA:n lentoyhtiöt eivät käytä ”oikeita” verhoja ”turvallisuussyistä”.
Bisnes- ja ykkösluokan välinen verho
Henkilökunta oli tällä sektorilla varsin ystävällistä ja erittäin tehokasta, mitä arvostan suuresti. Ollaan rehellisiä, bisnesluokan ruokailu yhdysvaltalaisella lentoyhtiöllä ei todellakaan ole mikään ”elämys”, joten parasta mitä voi toivoa, on mielestäni se, että saa tarpeeksi hyvän aterian nopeassa tahdissa.
Lounaslistalla luki seuraavasti:
Ja viini-/juomalista luki seuraavasti:
Tarjoilu alkoi kuumilla pyyhkeillä.
Amerikkalaisessa bisnesluokassa kuuma pyyhe
Sitä seurasivat minuuttia myöhemmin lämpimät pähkinät ja juomat. Minulla oli vain hiilihapotonta vettä juotavaksi. Mielenkiintoista, että käytävälläni työskentelevä lentoemäntä muisti kaikkien ympärilläni olevien etunimet ulkoa. Hän siis puhutteli jokaista nimeltä jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Mikä teki minuun tavallaan vaikutuksen. Samalla, vaikka pidänkin siitä, että minua puhutellaan etunimellä, voin kuvitella, etteivät kaikki arvosta sitä, että miehistö on niin epävirallista.
Amerikkalaisen bisnesluokan lounas – lämpimiä sekoitettuja pähkinöitä
Noin 10 minuuttia sen jälkeen, kun juomat oli tarjoiltu, miehistö palasi takaisin matkustamoon salaatin ja alkuruoan kanssa.
Amerikkalaisen bisnesluokan lounas – salaatti & alkuruoka
Caprese-salaatti oli hyvää, joskin hieman mautonta.
Amerikkalaisen bisnesluokan lounas – caprese-salaatti alkuruoka
Vaikka varsinainen salaatti olisi tuskin voinut olla surullisempi (muistutti vähän sitä ”kausisalaattia”, jonka sain LOT Puolan lennolla Varsovasta talvella).
Americanin bisnesluokan lounas – mixed greens
Valitsin leipäkorista rinkelileipää, jonka täytyy olla yksi suosikeistani Americanin tarjoiluissa.
Amerikkalaisen bisnesluokan lounas – rinkelileipää
Alkusyötävät tyhjennettiin melko nopeasti, ja sen jälkeen pääruoat tuotiin yksittäisillä tarjottimilla sitä mukaa, kun matkustajat olivat valmiita niitä ottamaan.
Odotan aina joutuvani pettymään, kun tilaan kalaa lentokoneessa, mutta tämä ruokalaji oli itse asiassa erittäin hyvä. Kala itsessään oli kosteaa, ja lisukkeet olivat mukavia.
Amerikkalaisen bisnesluokan lounas – aasialaistyylistä lohta
Jälkiruoaksi tilasin jäätelöjäätelön, jossa oli kuumaa kinuskia ja pähkinöitä. Se oli tavalliseen tapaan erinomaista. Otin myös maitokahvin.
Palvelu oli koko aterian ajan ystävällistä ja erittäin tehokasta. Koko ateria oli valmis 1h15min nousun jälkeen.
Amerikkalaisen bisnesluokan lounas – jäätelöjäätelö ja kahvi
Aterian jälkeen jaettiin vesipullot ja pystytin ”kannettavan toimistoni”. American tarjoaa 777-300ER-koneissaan Wi-Fi-yhteyttä, ja 24 tunnin kulkulupa maksaa vain ~20 dollaria ilman datarajoituksia, mikä on erittäin kohtuullista.
Vietin seuraavat tunnit kiinni töissä. Ennen kuin huomasinkaan, olimme Islannin yllä ja pian Kanadan yllä.
Lentonäytös matkalla Los Angelesiin
Yksi Americanin 777-300ER:n vaikuttavista piirteistä (ainakin yhdysvaltalaiseksi lentoyhtiöksi) on se, että heillä on walk-up-baari kahden business-luokan hytin välissä. Tarjolla on melko paljon välipaloja, vaikka en voinut olla huomaamatta, että valikoimaa on karsittu huomattavasti 777-300ER:n ensiesittelyn jälkeen.
American 777-300ER:n bisnesluokan baari
Alhaalla on kuvattu, miltä valikoimaa näytti silloin, kun se oli pystytetty, eli se on vain pieni murto-osa siitä, mitä ennen oli tarjolla.
American 777-300ER:n bisnesluokan baari
American 777-300ER:n bisnesluokan baari
Kun otin kuvaa baarin pystytyksestä, toisella käytävällä työskentelevä lentoemäntä tuli luokseni ja kysyi: ”Otatko kuvia?”.”
Ruh-roh, ajattelin olevani pulassa, koska jotkut amerikkalaiset lentoemännät suuttuvat, jos ottaa kuvan mistä tahansa lentokoneessa. Americanin valokuvauskäytäntö on seuraava, jonka voi tulkita muutamalla eri tavalla:
Filmi- ja videokameroiden, filmi- tai digitaalisten, käyttö on sallittu vain henkilökohtaisten tapahtumien tallentamiseen. Lentoyhtiön henkilökunnan, laitteiden tai toimintatapojen valokuvaaminen tai videokuvaaminen on ehdottomasti kielletty.
Hyvä uutinen on se, että hän ei kysynyt valokuvaamisestani tämän takia. Kun sanoin ”kyllä”, hän sanoi ”hienoa, koska se on hieno asetelma, eikö olekin?”. Mutta sinun olisi pitänyt nähdä se, kun se esiteltiin ensimmäisen kerran, sillä meillä oli paljon enemmän tarjottavaa”.”
Työskenneltyäni noin viisi tuntia ajattelin pitää tauon ja katsoa elokuvan. ”Pitch Perfect 2” oli saatavilla lennon sisäisessä viihdejärjestelmässä, joten ajattelin katsoa sen, ottaen huomioon, kuinka paljon pidin ensimmäisestä elokuvasta. Se ei tuottanut pettymystä.
Leffan katsomisen jälkeen päätin torkahtaa hetkeksi, ja minut herätettiin noin 90 minuutin kuluttua saapumista edeltävään palveluvalikkoon.
Kevyen aterian valikko kuului seuraavasti:
Tilasin lohisalaatin, joka olikin ihan hyvää.
American business-luokan saapumista edeltävä välipala – lohisalaatti
Minulla ei todellakaan ole valittamista tämän lennon ruuasta!
Noin klo 14:45 PT kapteeni tuli kaiuttimeen kertomaan, että aloitamme pian laskeutumisen ja laskeudumme noin klo 15:20.
Noin 10 minuuttia tämän jälkeen hän kertoi, että alueella vallitsevan sään vuoksi meidät laitetaan odotusalueelle. Sää SoCalissa, se on asia?!?!
Upea iltapäivä SoCalin yllä
Plussana oli, että näkymät ylhäältä olivat kauniit. Jatkoimme lentämistä etelään jonkin aikaa, ja sitten kapteeni ilmoitti, että suuntaamme takaisin kohti LA:ta, vaikka joutuisimmekin tekemään vielä yhden odotuslentokierroksen Catalinan saaren ympärillä ennen kuin saisimme laskeutumisluvan.
Upea iltapäivä SoCalin yllä
Viimein käännyimme takaisin kohti LA:ta.
Näkymä lähestyttäessä Los Angelesia
Lähestyimme kohti länttä.
Näkymä lähestyttäessä Los Angelesiin
Näkymä lähestyttäessä Los Angelesiin
Näkymä loppulähestymisessä Los Angelesiin
Laskeuduimme kiitoradalle 25L kello 15:40.
Vähän ennen laskeutumista Los Angelesiin
Ja sää oli tosiaan outo, sillä lentokentän yllä oli jättimäisiä pilviä.
Näkymä laskeuduttaessa LAX:iin
Laskeutumisemme kiitotielle 25L sujui ongelmitta, minkä jälkeen jouduimme odottamaan hetken lyhyesti kiitotiellä 25R, koska muutamat koneet olivat nousemassa. Onneksi meillä oli odottaessamme hieno näkymä Tom Bradleyn kansainväliselle terminaalille, myös rakkaalle Emirates A380:lle.
Tom Bradleyn kansainvälinen terminaali LAX:llä
Pian saimme luvan ylittää kiitotien, ja sieltä oli vain parin minuutin rullaus terminaali 4:ään.
Kiitotien 25R ylitys LAX
Saapumisporttimme vuoksi meidät piti hinata lopulliselle pysäköintipaikalle, joten moottorit sammutettiin kujalla, minkä jälkeen meidät saatiin viiden minuutin päästä kytkettyä hinaukseen ja tuotua portille.
Terminaali 4 LAX
Americanin saapumisportti LAX
En oikeastaan tajunnut, että American käyttää tullin & maahantulotiloja Tom Bradleyn kansainvälisellä lentokentällä, joten jouduimme kulkemaan sinne bussilla, joka oli lyhyt matka.
American 777-300ER LAX
Plussapuolella se tarkoitti hienoja näkymiä upealle 777-300ER:lle.
American 777-300ER LAX
Epäonnekseen se tarkoitti myös bussilla matkustamista.
Bussilla tulliin & maahanmuutto
Bussilla tulliin & maahanmuutto
American 777-300ER bisnesluokan lopputulos
Sikäli kuin olen huolissani käänteiset kalanruoto-istuimet ovat paras bisnesluokassa saatavilla oleva kova tuote. Minulle Wi-Fi on arvokkain yksittäinen mukavuus päivälennolla. Kun nämä kaksi yhdistetään, Americanin 777-300ER:n bisnesluokka on mielestäni fantastinen. Palvelu ja ruoka olivat varsin hyviä myös tällä lennolla.
Kuin paljon valittaisimmekin yhdysvaltalaisista lentoyhtiöistä, otan käänteisen kalanruotoistuimen Wi-Fi:llä varustettuna mieluummin kuin minkä tahansa muun bisnesluokkatuotteen, riippumatta siitä, kuinka paljon parempaa ruokaa, palvelua ja mukavuuksia toisella lentoyhtiöllä on. Toisin sanoen, bisnesluokassa ottaisin Americanin mieluummin kuin British Airwaysin Lontooseen, ja ottaisin Americanin mieluummin kuin Qantasin Sydneyhin, jos kaikki muut asiat olisivat samat.
Onko kukaan samaa mieltä kanssani ja arvostaa käänteisiä kalanruotoistuimia ja Wi-Fi-yhteyttä enemmän kuin kaikkea muuta?