Mitä eroa on karateilla ja karaateilla? Ovatko ne sama asia?
Termit karat ja karaatti ovat molemmat käytössä viittaamaan blingiin korukaupassa ja geologiassa, mutta sanat eivät tarkoita samaa asiaa.
Karaatti on massayksikkö, jota käytetään koruteollisuudessa kuvaamaan timanttien ja muiden jalokivien painoa. Yksi karaatti vastaa 200 milligrammaa tai 0,2 grammaa. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että kilo on 453 grammaa eli 2264 karaattia. Kahden karaatin timantti painaa 400 milligrammaa. Jalokivillä on erilainen tiheys, joten 1 karaatti yhtä kiveä voi olla tilavuudeltaan suurempi tai pienempi kuin 1 karaatti toista materiaalia. Karaatti voidaan jakaa 100 pisteeseen, joista jokaisen massa on 2 milligrammaa. Karattien lyhenne on CT tai ct.
Karaatti on termi, jota käytetään kuvaamaan kullan puhtautta. Karat on 1/24 annosta, joten 24 karaatin kulta on puhdasta kultaa. 14 karaatin kulta on 14 osaa kultaa ja 10 osaa muita metalleja. 18 karaatin kulta on 18/24 osaa kultaa eli 75 % kultaa. Puhdas kulta on hyvin pehmeää, joten sitä yleensä sekoitetaan muiden metallien kanssa seokseksi, joka on kovaa, halvempaa ja joskus eriväristä. Karatin lyhenne on K tai k, kuten ”14 k kultaa”.
Termien karaatti ja karatti historia
Sana karaatti tulee kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa ”johanneksenleivän siementä”. Siemenet olivat pienten esineiden painoyksikköjä, joita mitattiin vaa’alla. Karat tuli käyttöön timanttien painon mittaamiseen 1570-luvulla. Jotkut olettivat, että johanneksenleivän siemeniä käytettiin, koska ne olivat painoltaan yhtenäisiä, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Näiden siementen koko ja massa vaihtelevat suunnilleen yhtä paljon kuin muidenkin lajien. Vuoteen 1907 asti karaatin massa vaihteli maasta toiseen, vaihdellen Kyproksen 187 milligrammasta Livornon 216 milligrammaan. Yksikkö standardoitiin 200 mg:n metriseksi karaatiksi, joka on nykyään kaikkialla maailmassa käytetty yksikkö.
”Karat” on muunnos sanasta ”karaatti”. Ei ole kirjattua mainintaa siitä, että johanneksenleivän siemeniä olisi koskaan käytetty kullan mittaamiseen. Jossain vaiheessa jalokiven massatermi ja kullan puhtaustermi erosivat toisistaan. Vuonna 309 jKr. Rooman keisari Konstantinus I lyötiin kultakolikoita, joiden massa oli 24 siliquaa, jolloin siliqua tai karaatti oli 1/1728 libraa tai puntaa. Tästä on todennäköisesti peräisin 24 osan käyttö karatista. Termiä karat käytetään vain kuvaamaan kullan puhtautta tai hienojakoisuutta. Se on 24 kertaa puhdas massa jaettuna kokonaismassalla:
K = 24 x (Mg/Mm)
joissa K on karat-luokitus, Mg on kullan massa ja Mm on kokonaismassa.
Tiesitkö?
- ”Paragoni” on virheetön timantti, joka painaa vähintään 100 karaattia.
- Ansio-ohjeen ANSI X.12. EDI-standardin mukainen lyhenne karaattiyksikölle on CD.
- Millesimaalinen hienous on toinen yksikkö, jota käytetään kullan puhtauden mittaamiseen. Termiä käytetään myös muista jalometalleista, kuten hopeasta ja platinasta. Termi viittaa osiin tuhannesta, joten 18 karaatin kultaa, joka on 75 % kultaa eli 750 osaa 1000:sta, kutsuttaisiin nimellä ”750”. Yleensä millisimaalinen hienous pyöristetään kolminumeroiseksi, mutta sitä voidaan käyttää kuvaamaan korkeaa puhtausastetta. Esimerkiksi erittäin puhdasta kultaa, jonka puhtausaste on 99,99 prosenttia, kutsutaan nimellä ”9999” tai ”four nines fine”. Hienoin koskaan tuotettu kulta oli kuuden ysin hienoaines (Perthin rahapaja jalosti sen vuonna 1957).