>
Etsikuntatutkija Robert Ripley itse sanoi, että ”totuus on fiktiota tuntemattomampi”. Mitä tulee tarinoihin mytologisista merihirviöistä, tämä on ehdottomasti totta. Muinaiset merenkulkijat näkivät outoja ja ihmeellisiä tosielämän mereneläviä valtamerimatkoillaan, ja mielikuvituksen ja suullisen kerronnan voimalla nämä eläimet saivat elämää suuremmat mittasuhteet.
Tänään tutustumme lähemmin joihinkin fantastisen outoihin merihirviöihin ja niitä inspiroineisiin tosielämän mereneläviin.
Niiden kauniiden sireenien merilehmät…
Legenda sireeneistä tai merenneitoista – puoliksi ihmisistä, puoliksi kaloista ja joissakin tarinaversioissa suloisista laulajattarista, jotka houkuttelevat merimiehiä kohtaloonsa – lienee yksi tunnetuimmista tarinoista mytologisista merenelävistä. Pienestä merenneitosta ”merenneitotukkaan, älä välitä”, merenneitoja ja sireenejä esiintyy kulttuurissamme runsaasti.
Tarinoiden uskotaan saaneen inspiraationsa varsin epätodennäköisestä lähteestä. Manaatit ovat suurimpia vedessä eläviä kasvinsyöjiä. Niitä kutsutaan myös merilehmiksi, ja ne ovat isoja, hitaasti liikkuvia, viiksekkäitä harmaita eläimiä, jotka ovat sukua norsuille. Ne kuuluvat järjestykseen Sirenia, mikä viittaa siihen, että ne olivat luultavasti eläin, joka inspiroi kirjallisia dokumentteja niin sanotuista sireeneistä
Miten siis jättiläismäinen, hitaasti liikkuva merilehmä inspiroi merenneitojen legendaa? Se saattaa liittyä niiden selvästi ihmismäiseen käyttäytymiseen poikastensa kanssa. Naaraspuolisten manaattien tiedetään syleilevän poikasiaan räpylöissään imetyksen aikana. Kun tähän lisätään vielä vakoiluhyppelyksi kutsuttu käyttäytyminen, jossa manaatti nousee pystysuoraan vedestä tarkastelemaan asioita pinnalla, on helppo ymmärtää, miten merimies saattoi luulla tätä kummallista näkyä sireeniksi, varsinkin kuukausien merellä olon jälkeen.
Jopa kuuluisa tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus kertoi nähneensä merenneitoja. Vuonna 1493 hän kirjoitti päiväkirjoihinsa havainneensa kolme merenneitoa laivastonsa kyydistä Amerikkaan. Tämä on yksi varhaisimmista eurooppalaisista merenneitohavainnoista, vaikka siinä tuskin kehuttiin merenneitoja: ne ”eivät ole puoliksikaan niin kauniita kuin ne on maalattu.”
Kraken vai jättiläiskalmarit?
Merenneitojen merihirviöistä vain harvat ovat yhtä pelottavia kuin kraken.
Kraken on pelottava merihirviö, jonka kerrotaan elävän Norjan ja Grönlannin rannikoilla – sitä kuvataan valtavaksi olennoksi, jolla on jättiläismäiset lonkerot, joiden avulla se voi vetää kalastajia tai jopa kokonaisia laivoja täynnä olevia merimiehiä kuolemaan aaltojen alle. Krakenia on vaikea havaita, koska se vaanii veneiden alla veden pimeydessä, mutta sanottiin, että jos kalastajat alkoivat yhtäkkiä pyydystää paljon kalaa, se johtui siitä, että kraken oli pelästyttänyt ne pintaan ja oli valmis hyökkäämään.
Kun kraken vajoaa takaisin pinnan alle, alkavat todelliset ongelmat: sen massiivisen koon sanottiin synnyttävän kolossaalisen pyörteen, joka vie mukanaan kaiken, mikä on vielä pinnalla.
Se on ehdottomasti painajaisten ainesta. Hyvä uutinen on, että krakenia ei ole olemassa. Jättiläiskalmarit ovat kuitenkin todellisia eläimiä, ja ne ovat todennäköisesti olleet näiden varoittavien tarinoiden innoittajina.
Jättiläiskalmarin olemassaolon vahvisti tanskalainen luonnontieteilijä Japetus Steenstrup vuonna 1857; hän nimesi kalmarin Architeuthis duxiksi, joka kääntyy latinaksi ”hallitseva kalmariksi”. Nykyään on vahvistettu 21 jättiläiskalmarilajia. Ne voivat kasvaa jopa 15 metrin pituisiksi lonkerot mukaan lukien. Se on valtava, mutta ei todennäköisesti kaada yhtään laivaa.
Jättiläiskalmarit ovat vaikeasti havaittavia, joten niiden enimmäiskoosta kiistellään yhä kiivaasti. Se elää jopa 1 000 metrin syvyydessä, luultavasti välttääkseen tekemästä maukasta välipalaa suurimmalle saalistajalleen, syvälle sukeltavalle siitosvalaalle.
Leviathan
Valaista puheen ollen…
Purjehduksen alkuaikoina kohtaamiset valaiden kanssa johtivat kummallisiin tarinoihin ja Leviathan-myytin syntyyn, joka näkyi monin eri tavoin. Joillekin Leviathan oli jättiläiskala. Toisille se oli käärme, krokotiili tai merinisäkäs. Joissakin tarun versioissa se oli hirviömäinen valas (jota kutsuttiin paholaisvalaaksi), joka nukkui vedessä ja jota usein luultiin saareksi. Mutta kun merimiehet astuivat laivaan valmistellakseen päivällistä maalla, suuri valas heräsi ja vajosi pinnan alle, jolloin merimiehet ja heidän laivansa veivät mukanaan.
Toisen version, pristerin, kuvailtiin olevan ”kaksisataa kyynärää pitkä ja hyvin julma”. Siinä oli kaksi puhallusaukkoa, joista saattoi ampua laivoihin kuin vesitykeillä. Miten tämä pelottava peto voitettiin? Yritä soittaa trumpettia, jotta se säikähdettäisiin pois. Ilmeisesti.
Nämä tarinat ovat todennäköisesti saaneet innoituksensa tosielämän kohtaamisista valaiden kanssa – sekä elävien että kuolleiden. Siittiövalaan – maailman suurimman hammastetun petoeläimen, joka on jopa 67 jalkaa pitkä – tiedetään rantautuneen matalille rannoille, ja se on todennäköisesti ollut monien merihirviölegendojen lähde. On myös huomattava, että sini- ja suippovalaiden kaltaisilla paaluvalailla on kaksi puhallusaukkoa – nekin näyttävät olleen tämän pelottavan pedon innoittajina.
Merikäärme
Viimeiseksi mikään merihirviöitä koskeva tutkimusmatka ei olisi täydellinen ilman merikäärmeen mainitsemista. Merikäärme tai merilohikäärme oli eri mytologioissa kuvattu lohikäärmetyyppi. Ne kuviteltiin valtaviksi, hammasmaisiksi, käärmemäisiksi hirviöiksi.
Tarinoiden mahdollinen tosielämän innoittaja – airokala – on lähes yhtä fantastinen kuin legendat itse. Ensimmäisen kerran vuonna 1772 kuvattu airokala on pisin (tunnettu) elävä luinen kalalaji, joka on jopa 56 jalkaa pitkä ja painaa jopa 600 kiloa. Jättiläiskalmarin tavoin airokalat ovat syvällä eläviä eläimiä, joiden uskotaan elävän jopa 1 000 metrin syvyydessä, ja havainnot elävistä airokaloista ovat harvinaisia.
Kaurakaloja kutsutaan ”silakoiden kuninkaiksi”, koska ne muistuttavat näitä pienempiä kaloja. Massiivisesta koostaan ja hirviömäisestä ulkonäöstään huolimatta ne eivät ole vaarallisia – ne syövät planktonia ja niillä on pieni ruokatorvi! Silti joskus myrskyt tai voimakkaat virtaukset työntävät airoja pintaan, jossa ne voivat joutua ahdistuneiksi ja kuolla. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi räiskyvää, kiemurtelevaa airoa on saatettu pitää pelottavana merikäärmeenä.
Oletko utelias? Ui akvaariossa vierailemaan Curious Creatures -näyttelyssämme ja opi lisää pinnan alla elävistä oudoista ja kummallisista eläimistä.
Kuvat:
Manaatti www.time.com/4719439/manatees-endangered-species/
Jättiläiskalmarit www.behance.net/gallery/54729185/Giant-Squid
Spermavalas www.hakaimagazine.com/news/sperm-whales-have-eve/
kauriskala www.nbcnews.com/science/weird-science/caught-camera-rare-sighting-oarfish-worlds-largest-bony-fish-n76376
Lähteet:
- ”Kolumbus erehtyy pitämään manaatteja merenneidoista”. History.com, A&E Television Networks, 24.11.2009,
www.history.com/this-day-in-history/columbus-mistakes-manatees-for-mermaids. - Constantino, Grace. ”Viisi ’oikeaa’ merihirviötä, jotka varhaiset luonnontieteilijät herättivät henkiin.” Smithsonian.com, Smithsonian Institution, 27.10.2014,
www.smithsonianmag.com/science-nature/five-real-sea-monsters-brought-life-early-naturalists-180953155/. - Dockett, Eric. ”Colossal Squid vs. Giant Squid: The Real Kraken Sea Monster”. Owlcation, Owlcation, 5.9.2017,
www.owlcation.com/stem/Colossal-Squid-vs-Giant-Squid-the-Real-Kraken-Sea-Monster. - ”Maa – todellisen merikäärmeen mysteeri”. BBC News, BBC, 15.1.2015,
www.bbc.com/earth/story/20150115-mystery-of-the-real-life-sea-serpent. - Fairclough, Caty. ”Smithsonian Ocean.” Ocean Portal | Smithsonian, Smithsonian’s National Museum of Natural History, 14. toukokuuta 2018,
www.ocean.si.edu/ocean-life/marine-mammals/mermaids-manatees-myth-and-reality. - Hogenboom, Melissa. ”Maa – Ovatko massiiviset kalmarit todella legendojen merihirviöitä?” BBC News, BBC, 12.12.2014,
www.bbc.com/earth/story/20141212-quest-for-the-real-life-kraken. - ”Miten manaatit inspiroivat merenneitolegendoja?”. Unexplained Mysteries -keskustelufoorumit,
www.unexplained-mysteries.com/news/275183/how-did-manatees-inspire-mermaid-legends. - Howard, Brian Clark. ”5 yllättävää faktaa rannoille huuhtoutuneesta soutukalasta”. National Geographic, National Geographic Society, 22.10.2013,
www.news.nationalgeographic.com/news/2013/10/131022-giant-oarfish-facts-sea-serpents/ - Kanai, Lang. ”Kuinka manaatista tuli merenneito”. National Geographic, National Geographic Society, 15.3.2016,
www.news.nationalgeographic.com/2014/11/141124-manatee-awareness-month-dugongs-animals-science/