Kammiovärinän esiärsytys (Wolff-Parkinson-White-kuvio)

Louis Wolff, Sir John Parkinson ja Paul Dudley White, jotka löysivät ilmiön, jota myöhemmin kutsuttiin WPW-oireyhtymäksi.

QRS-kompleksin nousujakso on ”hidastunut”, mikä johtaa delta-aaltoon (nuoli).

Johtuminen akkommodaarisen radan kautta johtaa delta-aaltoon.

Akkommodaarisen nipun kautta kulkeva atrioventrikulaaritakykardia. Sähköinen signaali kulkee kammioista akkommodaarisen nipun kautta eteisiin ja palaa AV-solmun kautta kammioihin.

Louis Wolff, Sir John Parkinson ja Paul Dudley White kuvasivat vuonna 1930 11 potilasta, jotka kärsivät takykardiajaksoista. Heidän EKG:ssään havaittiin kaksi poikkeavuutta: lyhyt PQ-aika ja delta-aalto.Siitä lähtien on puhuttu Wolff-Parkinson-Whiten oireyhtymästä potilailla, joilla on valituksia synkopeesta ja/tai takykardiasta ja EKG:ssä esiintyvä pre-eksitaatiokuvio (WPW-oireyhtymä = WPW-kuvio + oireet). Kaikki potilaat, joilla on WPW-kuvio EKG:ssä, eivät oireile. WPW- tai pre-eksitaatiokuvion esiintyvyys on suhteellisen yleistä väestössä (noin 0,15-0,25 %).

Esi-eksitaatiokuvio johtuu eteisten ja kammioiden välisestä ylimääräisestä yhteydestä (akkseptorinen kimppu), joka muodostaa sähköisen ohituskaistan AV-solmulle. Kammion se osa, johon tämä liitännäiskimppu liittyy, depolarisoituu ensimmäisenä. Tämä näkyy EKG:ssä delta-aaltona. QRS-kompleksi on hieman laajentunut (> 0,10 sekuntia). Myös PQ-aika on lyhyempi (< 0,12 sekuntia). Tarkkailemalla delta-aallon mallia eri johtimissa voidaan arvioida akkommodaarisen kimpun sijaintia.

Aksessorisen kimpun riskinä on takykardioiden kehittyminen. Takykardioita on kahta muotoa:

  • Etrioventrikulaarinen takykardia, jossa sähköinen signaali kammioista johdetaan takaisin eteisiin. Nämä nopeat rytmihäiriöt (> 200 lyöntiä minuutissa) voivat pahentua kammiovärinäksi ja äkkikuolemaksi.
  • Supraventrikulaarinen takykardia, jossa on 1:1-johtuminen akkommodaarisen nipun kautta. Tyypillinen esimerkki on eteisvärinä. Eteisvärinä WPW:ssä voi johtaa nopeaan ja epäsäännölliseen takykardiaan: Nopea, laaja & Epäsäännöllinen (FBI). Tähän nopeaan rytmihäiriöön liittyy myös riski pahentua kammiovärinäksi ja äkkikuolemaksi.

Kliinisessä käytännössä on siksi tärkeää erottaa toisistaan hyvänlaatuiset ja pahanlaatuiset liitännäiskimput.

Hyvänlaatuisen liitännäiskimpan tunnusmerkit

  • Väliaikainen WPW-kuvio Holter-rekisteröinnissä
  • Ennalta-ärsytyskuvion äkillinen häviäminen rasituskokeen aikana.
  • Aksessorinen nippu reagoi lääkkeelliseen estoon (erityisesti natriumkanavan salpaajat)

Pahanlaatuisen akessorisen nipun tunnusmerkit

  • Esiintyy hyvin nopeita rytmihäiriöitä spontaanien eteisvärinäkohtausten aikana (> 240 lyöntiä/min).

WPW:tä voidaan hoitaa tuhoamalla akessorinen nippu ablaatiohoidolla. Riippuen esiintyvien rytmihäiriöiden tyypistä rytmihäiriönestohoidolla voi olla merkitystä.

Aksessorisen nipun sijainnin määrittäminen

Havainnoimalla tarkasti delta-aallon muotoa EKG:ssä voidaan usein arvioida akesserorisen kytkennän sijainti. Tähän tarkoitukseen on kehitetty useita algoritmeja.

Apexista katsottuna trikuspidaali- ja mitraaliläppä muodostavat tason, johon nähden liitännäisyhteydet on nimetty.

Suuret erot akkommodaaristen nippujen sijainnin yleisyydessä

Milsteinin algorytmi on suhteellisen suoraviivainen. Mukautettu lähteestä:

Arruda-algoritmi. Mukautettu lähteestä:


Esimerkkejä

  • WPW. 12-johtimisessa EKG:ssä

  • Toinen esimerkki pre-eksitaatio 12-johtimisessa EKG:ssä

  • Toinen esimerkki WPW:n 12-johtiminen EKG

  • Eteisvärinä potilaalla, jolla on WPW: Fast Broad Irregular (FBI)

  • Sama potilas kuin edellä sinusrytmin aikana: ilmeinen delta-aalto

    1. Pappone C, Santinelli V, Manguso F, Augello G, Santinelli O, Vicedomini G, Gulletta S, Mazzone P, Tortoriello V, Pappone A, Dicandia C ja Rosanio S. Satunnaistettu tutkimus profylaktisesta katetriablaatiosta oireettomilla potilailla, joilla on Wolff-Parkinson-Whiten oireyhtymä. N Engl J Med. 2003 Nov 6;349(19):1803-11. DOI:10.1056/NEJMoa035345 | PubMed ID:14602878 | HubMed
    2. Milstein S, Sharma AD, Guiraudon GM ja Klein GJ. Algoritmi Wolff-Parkinson-Whiten oireyhtymässä esiintyvien liitännäisväylien elektrokardiografista lokalisointia varten. Pacing Clin Electrophysiol. 1987 May;10(3 Pt 1):555-63. DOI:10.1111/j.1540-8159.1987.tb04520.x | PubMed ID:2440006 | HubMed
    3. Cosío FG, Anderson RH, Becker A, Borggrefe M, Campbell RW, Gaita F, Guiraudon GM, Haïssaguerre M, Kuck KJ, Rufilanchas JJ, Thiene G, Wellens HJ, Langberg J, Benditt DG, Bharati S, Klein G, Marchlinski F ja Saksena S. Eteis-kammioliitosten elävä anatomia. Opas elektrofysiologiseen kartoitukseen. A Consensus Statement from the Cardiac Nomenclature Study Group, Working Group of Arrythmias, European Society of Cardiology, and the Task Force on Cardiac Nomenclature from NASPE. North American Society of Pacing and Electrophysiology. Eur Heart J. 1999 Aug;20(15):1068-75. DOI:10.1053/euhj.1999.1657 | PubMed ID:10413636 | HubMed
    4. Arruda MS, McClelland JH, Wang X, Beckman KJ, Widman LE, Gonzalez MD, Nakagawa H, Lazzara R ja Jackman WM. EKG-algoritmin kehittäminen ja validointi apuradan ablaatiopaikan tunnistamiseksi Wolff-Parkinson-Whiten oireyhtymässä. J Cardiovasc Electrophysiol. 1998 Jan;9(1):2-12. DOI:10.1111/j.1540-8167.1998.tb00861.x | PubMed ID:9475572 | HubMed

    All Medline abstracts: PubMed | HubMed

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

    Viimeisimmät artikkelit