Kahvila

ItaliaEdit

1700-luvulla perustettiin Italian vanhimmat säilyneet kahvilat: Caffè Florian Venetsiassa, Antico Caffè Greco Roomassa, Caffè Pedrocchi Padovassa, Caffè dell’Ussero Pisassa ja Caffè Fiorio Torinossa.

UnkariEdit

Pestin ensimmäiset tunnetut kahvilat ovat vuodelta 1714, jolloin ostettiin kahvilaksi tarkoitettu talo (Balázs Kávéfőző). Pestin kaupunginvaltuuston pöytäkirjoissa vuodelta 1729 mainitaan Balázsin kahvilan ja Franz Reschfellnerin kahvilan valitukset Francesco Bellienon italialaisperäistä kahvilaa vastaan alihintaisen kahvin myynnistä.

IrlantiEdit

Dublinin kahvilat toimivat 1700-luvulla varhaisina lukukeskuksina, ja liikkeeseenlaskukirjastojen ja tilaajakirjastojen syntyminen tarjosi yleisölle laajemman pääsyn painettuun materiaaliin. Kahvilan ja käytännössä painetun kirjakaupan kaikkien osa-alueiden kytkeytymisestä toisiinsa osoitti se, että tiloissa painettiin, julkaistiin, myytiin ja katseltiin sanomalehtiä, pamfletteja ja kirjoja, erityisesti Richard Puen omistamassa Dick’s Coffee Housessa; näin edistettiin lukemisen kulttuuria ja lukutaidon lisääntymistä. Kahvilat olivat sosiaalinen vetonaula, jossa yhteiskunnan eri kerrokset kokoontuivat keskustelemaan sanomalehtien ja pamflettien käsittelemistä aiheista. Useimmat 1700-luvun kahvilat varustettiin lopulta omalla kirjapainolla tai niihin liitettiin kirjakauppa.

Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kahvila (terävällä aksentilla) voi olla samankaltainen kuin muissa Euroopan maissa, kun taas kahvila (ilman terävää aksenttia ja usein lausutaan ”caff”) on todennäköisemmin brittiläinen kahvilatyylinen ruokapaikka, jossa tarjoillaan tyypillisesti kotiruokaa tai paistettua ruokaa, ja joka tunnetaan toisinaan puhekielessä nimellä ”greasy spoon”.

SveitsiEdit

St. Gallenissa avattiin vuonna 1761 Turm Kaffee, vientitavaroiden kauppa.

SukupuoliEdit

Naisten sulkeminen pois kahviloista ei ollut yleistä, mutta näyttää olleen yleistä Euroopassa. Saksassa naiset kävivät niissä, mutta Englannissa ja Ranskassa ne oli kielletty. Émilie du Châtelet pukeutui tiettävästi ristiin päästäkseen sisään pariisilaiseen kahvilaan.

Tunnetussa kaiverruksessa pariisilaisesta kahvilasta noin vuonna 1700 herrasmiehet ripustavat hattunsa naulakoihin ja istuvat pitkien yhteispöytien ääressä, jotka ovat täynnä papereita ja kirjoitusvälineitä. Kahvipannuja on avotulen ääressä, ja siinä roikkuu kiehuvaa vettä sisältävä kattila. Ainoa paikalla oleva nainen toimii puheenjohtajana erillään katetussa kopissa, josta hän tarjoilee kahvia korkeissa kupeissa.

ContemporaryEdit

Useimmissa Euroopan maissa, kuten Itävallassa, Tanskassa, Saksassa, Norjassa, Norjassa, Ruotsissa, Portugalissa ja muualla, termi kahvila tarkoittaa ravintolaa, jossa tarjoillaan ensisijaisesti kahvia sekä leivonnaisia, kuten kakkuja, torttuja, piirakoita tai pullia. Monet kahvilat tarjoavat myös kevyitä aterioita, kuten voileipiä. Eurooppalaisissa kahviloissa on usein pöytiä sekä jalkakäytävällä että sisätiloissa. Joissakin kahviloissa tarjoillaan myös alkoholijuomia (esim. viiniä), erityisesti Etelä-Euroopassa. Alankomaissa ja Belgiassa kahvila vastaa baaria, ja siellä myydään myös alkoholijuomia. Alankomaissa koffiehuis tarjoilee kahvia, kun taas coffee shop (englanninkielistä termiä käyttäen) myy ”pehmeitä” huumausaineita (kannabista ja hasista), eikä siellä yleensä saa myydä alkoholijuomia. Ranskassa useimmat kahvilat toimivat päivisin lounasravintoloina ja iltaisin baareina. Niissä ei yleensä ole leivonnaisia paitsi aamuisin, jolloin aamiaiskahvin kanssa voi ostaa croissantin tai pain au chocolatin. Italiassa kahvilat ovat samanlaisia kuin Ranskassa, ja niitä kutsutaan baareiksi. Niissä tarjoillaan yleensä erilaisia espressokahveja, kakkuja ja alkoholijuomia. Kaupunkien keskustoissa sijaitsevissa baareissa on yleensä eri hinnat baarissa ja pöydässä nauttimiselle.

YhdysvallatEdit

Ensimmäinen kahvila Amerikassa avautui Bostonin kaupungissa vuonna 1676.

Kahvilat Yhdysvalloissa saivat alkunsa Yhdysvaltojen suurimpien kaupunkien italialaisamerikkalaisten siirtolaisyhteisöjen espresso- ja leivonnaispainotteisista italialaisista kahviloista, erityisesti New Yorkin Little Italiasta ja Greenwich Villagesta, Bostonin North Endistä ja San Franciscon North Beachista. 1950-luvun lopusta lähtien kahviloissa järjestettiin myös viihdettä, useimmiten folk-esiintyjiä amerikkalaisen kansanmusiikin heräämisen aikana. Sekä Greenwich Villagesta että North Beachistä tuli Beatien tärkeimpiä vierailukohteita, ja Beatit samaistuivat vahvasti näihin kahviloihin. Kun 1960-luvun nuorisokulttuuri kehittyi, muut kuin italialaiset kopioivat tietoisesti näitä kahviloita. Koska suuri osa 1960-luvun kansanmusiikista oli poliittista, se sopi luontevasti yhteen kahviloiden ja niiden poliittisen toiminnan kanssa. Monet tunnetut esiintyjät, kuten Joan Baez ja Bob Dylan, aloittivat uransa esiintymällä kahviloissa. Blues-laulaja Lightnin’ Hopkins valitteli vuonna 1969 julkaistussa kappaleessaan ”Coffeehouse Blues” naisensa välinpitämättömyyttä kotitilannettaan kohtaan, joka johtui tämän liiallisesta kahvilaseurustelusta. Vuonna 1967 historiallisen Last Exit on Brooklyn -kahvilan avaamisesta alkaen Seattle tuli tunnetuksi kukoistavasta vastakulttuurisesta kahvilakohtauksestaan; Starbucks-ketju standardisoi ja valtavirtaisti myöhemmin tämän espressobaarimallin.

1960-luvulta 1980-luvun puoliväliin asti seurakunnat ja yksityishenkilöt Yhdysvalloissa käyttivät kahvilakonseptia julistustyössä. Ne olivat usein myymälätiloja, ja niillä oli sellaisia nimiä kuin The Lost Coin (Greenwich Village), The Gathering Place (Riverside, CA), Catacomb Chapel (New York City) ja Jesus For You (Buffalo, NY). Siellä esitettiin kristillistä musiikkia (usein kitarapohjaista), tarjottiin kahvia ja ruokaa ja järjestettiin raamattututkimuksia, kun erilaisista taustoista tulevat ihmiset kokoontuivat rennossa ympäristössä, joka oli tarkoituksella erilainen kuin perinteinen kirkko. David Wilkersonin ministeriön julkaisema, loppuunmyyty kirja A Coffeehouse Manual (Kahvilan käsikirja) toimi kristillisten kahviloiden oppaana ja sisälsi luettelon nimiehdotuksista kahviloille.