Vuoteen 1986 asti, jolloin Pohjois-Amerikan markkinoilla myytävä Toyota Celica siirtyi etuvetoiseksi ja samalle alustalle kuin T150 Corona, tunsimme Celican kohtuuhintaisena, urheilullisen näköisenä koneena, jossa oli sama R-moottori/takaveto -perusrakenne kuin jykevässä Hilux-lava-autossa. Alueilla, jotka eivät juurikaan kärsi ruostehirviön hampaista, jotkut myöhäiset RWD-Celikat ovat pysyneet käytössä niin kauan, että niitä ilmestyy jatkuvasti tutkimilleni isoille itsepalveluautojen hautausmaille. Tässä on vuoden ’83 notchback coupe, jonka matkamittarissa on juuri ja juuri kuusinumeroisia lukemia, kuvattuna San Franciscon lahden alueen itsepalvelupihalla viime syksynä.
Nykyään ei näe montaa 1980-luvun Toyotaa, jonka ajokilometrit ovat näin alhaiset. Epäilen joko rikkinäistä nopeusmittarin vaijeria tai autoa, joka hajosi 25 vuotta sitten ja jäi varastoon viimeiseen hinausautokyytiin asti.
Joku onnekas romuttamon kauppias – luultavasti Hiluxin omistaja – hankki 22R-EC-moottorin matalalla kilometrimäärällä ennen saapumistani. Se on Kalifornian päästölainsäädännön mukainen versio tuhoutumattomasta (kadulla, ei kilparadalla) 2,4-litraisesta 22R-moottorista, joka on maailmanlaajuisen matalan intensiteetin konfliktin maineessa. Vuonna 1983 tämä moottori oli 105-hevosvoimainen – aika hyvää kamaa vuodeksi, jolloin perusmallin Chevy Camarossa oli painajaismaisen traktorimallinen 2,4-litrainen Iron Duke, joka tuotti vain 92 hevosvoimaa.
Tällä autolla ei kuitenkaan olisi ollut paljon hauskempaa ajaa kuin Duked Camarolla, koska siinä on onnellisuutta hukuttava automaattivaihteisto. Plussaa siitä, että 22R-moottorilla varustettu Celica olisi ollut suunnilleen yhtä luotettava kuin mikä tahansa moottoriajoneuvo, jonka amerikkalaiset saattoivat ostaa vuonna 1983.
GT ei ollut yhtään nopeampi kuin tavallinen Celica tuona vuonna, mutta se näytti siistimmältä.
Ei ruostetta lainkaan ja kori näyttää kohtuullisen suoralta. Vuosien 1982-1985 Celicalla ei näytä olevan juurikaan harrastajakuntaa, ja niitä koskee Kalifornian tiukka päästötestausjärjestelmä (vuoden 1975 ja sitä aikaisemmat autot on vapautettu savukaasupäästöistä Kultaisessa osavaltiossa), joten tämänkaltaisella vähänkin kulkevalla autolla ei koskaan ollut suuria mahdollisuuksia pelastua ennen sen lopullista romuttamista.
Vaikka Citroën onnistui saamaan tv-mainoksiinsa lihaa ja verta olevan Grace Jonesin, Toyota joutui tyytymään tähän JDM-Celica-mainokseen, joka näyttää olevan pahvileike Nightclubbing-albumin kannen kuvaussessioista. Savuke sivupeilissä -kuva toimii tässä hyvin.
Japanilaiset autonostajat saivat myös tämän ralli-Celica-mainoksen, joka on täynnä huutavia moottoreita. Maailman superurheilukone!
Tyynenmeren tällä puolen saimme Paul Williamsin ja Dan Gurneyn mainostamaan Celica GT-S Fastbackia. Paul Williamsin tunnet ehkä parhaiten ”Little Enosina” elokuvassa Smokey and the Bandit.
Näyttää siltä, että Toyota USA ajoi Celica Fastback -mallia paljon kovemmin kuin Coupea vuonna 1983.