Ihmiset sanovat hassuja asioita lapselle, joka on menettänyt isänsä. Ainakin minusta ne tuntuivat oudoilta. ”Sinä olet nyt talon mies”, eräs täti sanoi minulle isäni hautajaisissa taputtaen silmiään nenäliinoilla. ”Sinun on huolehdittava äidistäsi ja siskostasi.”
Kolmannen luokan juuri päättäneenä en tiennyt, mitä ajatella tästä. En todellakaan tuntenut itseäni mieheksi. Ja kuvittelin, että tämä kunnia ei saisi paljoa kilometrejä arkielämässä. Äidille ei sanota: ”En syö vihanneksia tänä iltana. Olen nyt talon mies.”
Toinen asia, jota ihmiset sanoivat – kun aloimme käydä kirkossa – oli, että Jumala olisi nyt isäni. He kertoivat meille, että Jumala oli ”isättömien isä”, ”leskien suojelija” (Ps. 68:5). Voisiko mikään muu totuus olla merkityksellisempi perheemme kannalta?
He tarkoittivat hyvää, tiedän sen, mutta tajusin, että sanalla isä, sellaisena kuin se soveltui Jumalaan, ei ollut täsmälleen samaa merkitystä kuin se kieli, jota käytetään kuvaamaan kaveria, joka asuu äidin ja muutaman lapsen kanssa. Kyllä, Jumala oli mahtava Luoja, viisauden, totuuden ja rakkauden lähde – mutta hän ei ollut paikalla auttamassa lasta matematiikan läksyjen kanssa, heittelemässä jalkapalloa tai rakentamassa koirankoppia yhdessä. Lumihiutaleiden ja aurinkokuntien arkkitehti ei ollut käytettävissä viemään 10-vuotiaita poikia aamiaiselle puhumaan siitä, mitä seksi tarkoittaa.
Jumala … isänä? Kuulostaa kivalta. Mutta minä tiesin paremmin. Oikea isä oli kotona – ei valtaistuimella.
Pojan kutsu
On kuitenkin totta, että Jumala esiintyy isänä. Kautta evankeliumien Jeesus viittaa yli 150 kertaa Jumalaan isänä. Tuon ajan juutalaisille tämä oli uusi tapa puhutella Jumalaa. (Ja juutalaisille johtajille oli varmasti yllättävää, että mies saattoi seistä heidän edessään ja väittää olevansa tämän Isän Poika.) Vaikka Vanhan testamentin kirjoittajat kuvailivat Jumalaa joskus käyttämällä maallisten isien ja äitien ominaisuuksia, Jeesus viittasi Jumalaan epävirallisemmalla, intiimimmällä kielellä. Hän kutsuu myös meidät tähän suhteeseen opettamalla meitä puhuttelemaan Jumalaa ”meidän taivaalliseksi Isäksemme” (Matt. 6:9). Vasta Kristuksen ristin työn kautta meidät on adoptoitu tähän perhesuhteeseen (Ef. 1:5).
Joidenkin ihmisten voi olla vaikea suhtautua Jumalaan isänä. Isyys on ajatus, joka on meille kaikille hyvin tuttu, ja saatamme projisoida odotuksemme tai kokemuksemme siitä, millainen isän pitäisi olla tai on ollut, taivaalliseen Isäämme. Pojan, joka kaipaa isää, on vaikea nähdä Jumalan kykenevän täyttämään tuon roolin. Tyttö, joka kokee, että hänen on menestyttävä urheilussa ja koulussa ansaitakseen isänsä hyväksynnän, saattaa nähdä suhteensa Jumalaan samalla tavalla. Toisille sana isä saattaa tuoda mieleen muistoja hyväksikäytöstä tai laiminlyönnistä. Kuinka traagista onkaan, että Jumalan luonteen niin kaunis puoli – se, että hän ei ole kaukainen, persoonaton hallitsija vaan lämmin ja tervetulleeksi toivottava isä – joutuu usein ihmisisien heikkouksien tahraamaksi!
Isänä en halua, että esitykseni isyydestä vahingoittaa lasteni kykyä nähdä Jumala taivaallisena isänään. Mutta ehkä tärkeämpää on, että autamme lapsiamme tunnistamaan tässä olevan perustavanlaatuisen totuuden: että Jumala kaikessa voimassaan ja kirkkaudessaan ymmärretään parhaiten rakastavana, läheisenä Isänä.
Vilkaisuja hänen luonteestaan
Kautta Raamatun Jeesus havainnollistaa Jumalan valtakuntaa usein käyttämällä kuvia, jotka ovat meille tuttuja: siemeniä ja multaa, lampaita ja paimenta. Niille, jotka janosivat totuutta, Jeesuksen vertaukset olivat syvällisiä, mieleenpainuvia ikkunoita Jumalan olemukseen. Kun Jeesus kutsuu Jumalaa isäksi, voisimme ajatella, että kyseessä on toinen metafora: että vaikka Jumala ei olekaan varsinainen ihmisisä, hänellä on joitakin yhtäläisyyksiä maallisten isien kanssa. Mutta kuten pastori Gene Veith kirjoittaa, meidän pitäisi nähdä Jumala todellisena, kirjaimellisena isänä. ”Maanpäällisillä isillä on tiettyjä etäisiä yhtäläisyyksiä Häneen”, Veith sanoo. ”Isyyden ydin löytyy Jumalasta, ei ihmisistä.”
Tyttäreni Mikayla näytti minulle äskettäin joitakin ottamiaan valokuvia. Siellä oli kuvia kukista ja hevosista sekä sarja tilannekuvia, joita voin kuvailla vain ”portaita alas hyppiviksi siskoiksi”. Kun napsautin kuvia läpi, Mikayla puhui siitä, miltä nuo kohtaukset olisivat oikeasti näyttäneet – kuinka kukat ja hevoset olisivat olleet kauniimpia, portaiden hyppääminen vielä hölmömpää – jos hän vain olisi saanut tarkennuksen, valaistuksen ja ajoituksen kohdalleen. Eikö jokainen valokuvaaja, asiantuntemuksen tasosta riippumatta, ole ajatellut jotakin vastaavaa?
Kerron lapsilleni, että aivan kuten valokuva ei voi koskaan vangita jonkin asian täyttä kokemusta, myös kuvia, joita meillä on käytettävissämme Jumalan ymmärtämiseksi, rajoittaa luontainen kyvyttömyytemme tunnistaa Hänen kirkkautensa ja hyvyytensä syvyys. Kuva maallisesta isästä, tapana ymmärtää Jumalaa, on hyvä kuva – ja se kirkastuu sitä paremmin, mitä paremmin isät tekevät työnsä – mutta se on silti vain osittainen välähdys jostakin paljon suuremmasta.
Jumala on todellinen, kirjaimellinen Isä. Jotta lapset ymmärtäisivät tämän, voimme tuoda esiin seuraavat viisi totuutta, jotka piirtävät syvällisen (mutta silti epätäydellisen!) kuvan taivaallisesta Isästämme:
Hän on elämän lähde. Isillä on tärkeä rooli lasten elämän edistämisessä. Kun johdatat lapsiasi, auta heitä tunnistamaan, kuinka heidän taivaallinen Isänsä on kaiken elämän lähde. Käykää yhdessä eläintarhoissa, akvaarioissa ja arboretumissa nauttimassa elämän laajasta kirjosta, jota ei olisi olemassa ilman Luoja-isäämme.
Korostakaa myös sitä, että Jumalan suunnitelman noudattaminen on tie runsaaseen elämään (Joh. 10:10). Ja kun hyväksymme Hänen Poikansa Vapahtajaksemme, meille annetaan uusi elämä – meidät adoptoidaan Isän perheeseen (Room. 6:23).
Hän korjaa meitä rakastavasti. Todellisena Isänä Jumalan kuritus ja korjaaminen tapahtuvat aina rakkaudesta (Hepr. 12:3-11). Auta lapsiasi tunnistamaan, millä tavoin Jumalan Henki korjaa meitä jokapäiväisissä päätöksissämme ja kanssakäymisissämme muiden kanssa, miten voimme tuntea, että hän patistaa meitä tekemään päätöksiä, jotka heijastavat hänen rakkauttaan ja totuuttaan, ja miten tunnemme tuomiota, kun päätämme olla tottelemattomia.
Hän huolehtii tarpeistamme. Näytä lapsille kaikki ne tavat, joilla Jumala huolehtii tarpeistamme. Juhli sadekuuroja ja omenapuita ja kaloja täynnä olevia järviä. Kuinka paljon iloa todellisen Isän täytyykään saada, kun nautimme kaikista niistä hyvistä lahjoista, joita hän on luomakunnan kautta antanut (Matt. 7:11).
Hän antaa meille viisautensa. Autamme lapsiamme oppimaan elämäntaitoja ja rohkaisemme heitä heidän lahjoissaan ja kyvyissään. Mutta autamme heitä näkemään, että todellinen viisaus tulee taivaalliselta Isältämme. Hänen inspiroimansa Sana on viisauden ja totuuden perimmäinen lähde (2. Tim. 3:16-17d).
Hän toivottaa meidät aina tervetulleiksi takaisin. Annamme lapsillemme anteeksi, kun he mokaavat, ja yritämme auttaa heitä tekemään parempia valintoja tulevaisuudessa. Auta lapsiasi tunnistamaan, että tämä on vain välähdys Jumalan roolista elämässämme. Hän on anteeksiannon perimmäinen malli. Me kaikki mokaamme, mutta todellinen Isämme valvoo jatkuvasti paluutamme ja juoksee iloisena luoksemme, kun käännymme takaisin hänen perheeseensä (Luuk. 15:11-32).