Janet Jackson

Janet Damita Jo Jackson on perheensä nuorin lapsi, joka on syntynyt 16. toukokuuta 1966 Garyssä Indianan osavaltiossa Joseph ja Katherine Jacksonille. Jo 2-vuotiaasta lähtien hänen isoveljensä Jackie, Tito, Jermaine, Marlon ja Michael Jackson olivat alkaneet esiintyä lavalla yökerhoissa ja teattereissa. Itseään Jackson Five:ksi nimittäneet sisarukset solmivat myöhemmin, vuoden 1968 lopulla, sopimuksen Motown Recordsin kanssa ja seuraavan vuoden lopulla he levyttivät ensimmäisen neljästä historiallisesta ykkössinglensä, ”I Want You Back”. Kun J5 oli saavuttanut menestystä, koko perhe muutti pois Garysta Etelä-Kalifornian aurinkoisempaan ilmapiiriin ja asettui lopulta vuonna 1971 aidatulle kartanolle, jonka he nimesivät Hayvenhurstiksi. Tässä vaiheessa Janet oli vielä 5-vuotias. Janet syntyi showbisneksen ikonien perheeseen, ja hänestä itsestäänkin on tullut ikoni. Hän nousi perheensä varjosta maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen ja ennen kaikkea irrottautui Michaelin pikkusiskon maineesta, ja hän oli menestyksekkäästi osoittanut laulutaitonsa. Aluksi Janet oli 7-vuotiaana haaveillut hevosjockey-ammatista, sillä hän oli yhä enemmän ihastunut hevosiin. Kuitenkin hänen isänsä, joka aiemmin tajusi muuttuvan musiikillisen näyttämön vaikutuksen J5:n hupenevaan uraan, oli päättänyt laittaa koko perheensä töihin viihdyttäjinä, ja siten hänellä oli Janetille suurempi suunnitelma kuin vain hevosjockey. Kohtalon mukaan toive toteutui, sillä huhtikuussa 1974 7-vuotias Janet teki julkisen debyyttiesityksensä Las Vegasin yökerhossa lähes kaikkien yhdeksän Jacksonin perheenjäsenen kanssa. Onneksi Jacksoneista tuli helposti esitysten tähtiä, jotka matkivat ja imitoivat erilaisia ikoneita, kuten Cheriä ja erityisesti Mae Westiä. Vuoteen 1976 mennessä Janet ja perheen Vegas-esitys sai CBS:n Fred Silvermanin huomion, joka yritti epätoivoisesti löytää uutta varietee-esitystä sen jälkeen, kun ”Sonny & Cher” oli päättynyt ja ABC:llä oli kilpaileva ”Osmonds”-perheohjelma, jossa esiintyivät Donny ja Marie. Kun sopimus Fred Silvermanin kanssa oli tehty, 16. kesäkuuta 1976 Jacksons debytoi ”The Jacksons” teki heistä ensimmäisen afroamerikkalaisen perheen, jolla oli varietee-ohjelma televisiossa. Valitettavasti show kesti vain kaksi kautta, ja se lopetettiin vuonna 1977. Janetin ollessa 11-vuotias hänen lahjakkuutensa huomasi legendaarinen tv-tuottaja Norman Lear, joka etsi jotakuta, joka auttaisi saamaan takaisin katsojaluvut yhteen hänen uraauurtavista sarjoistaan, perhesitcomiin ”Good Times”. Suorittamalla Penny-nimisen hyväksikäytetyn lapsen roolin hän varasti helposti yleisön huomion, joka auttoi häntä saamaan tähtijäsenen roolin kauden 1977-1978 loppuun mennessä, ja hän pysyi sarjassa, kunnes se peruttiin lopullisesti vuonna 1979. Ajan myötä Janet jatkoi näyttelijänuraansa esiintymällä lyhyesti lyhytikäisessä komediasarjassa nimeltä ”A New Kind of Family”, joka vuoden 1980 alussa myös peruutettiin. Vuotta myöhemmin, vuonna 1981, hän sai mahdollisuuden näytellä toisessa perhesarjassa, ”Diff’rent Strokes”. Willisiä esittäneen Todd Bridgesin rinnalla nyt 15-vuotiaasta Janetista tuli virallisesti teini-idoli lähinnä sarjassa esittämänsä Charlene Dupreyn roolin vuoksi. Näyttelijänuransa ohella hän alkoi myös päästä musiikkimaailmaan, mitä hänen isänsä aluksi varmasti vastusti. Ja juuri hänen määräyksensä 18-vuotiaalle Janetille ottaa Cleo Hewittin rooli ”Fame”-elokuvassa lähetti hänet takaisin tv-kentälle vuoteen 1984 mennessä. Itse asiassa vuonna 1985 hän lopulta jätti sarjan ja suuntasi musiikkituotannon pariin. Syvästi musiikkiin rakastunut Janet oli aloittanut ensimmäisen laulunsa kirjoittamisen jo yhdeksänvuotiaana, mutta hän ei kuitenkaan koskaan pyrkinyt itsestään ammattilaulajaksi. Siitä huolimatta hän suostui osallistumaan musiikkityöhön vain auttaakseen perhettään. Niinpä Janet teki ensimmäisen levynsä vuonna 1978, joka oli duetto pikkuveli Randyn kanssa kappaleessa nimeltä ”A Love Song for Kids”. Siitä lähtien Janet osallistui toisinaan perheensä muihin levytyksiin, erityisesti siskonsa LaToyan ja veljensä Michaelin kanssa, ennen kuin vuonna 1981 hän ja hänen kaksi vanhempaa siskoaan LaToya ja Rebbie halusivat perustaa oman musiikkiryhmänsä, mutta vanhempien siskojen väliset erimielisyydet pakottivat ryhmän hajoamaan tekemättä koskaan levyä. Janetin äänen kuultuaan hänen isänsä Joseph muutti lopulta mielensä ja pyysi häntä aloittamaan laulajanuran. Oli epämukavaa olla äänitysstudiossa Janet tunsi, ettei hän ollut äänellisesti yhtä lahjakas kuin veljensä, erityisesti veli Michael, josta oli tulossa popin supertähti albumiensa ”Off the Wall” ja ”Thriller” ansiosta. Janet julkaisi 16-vuotiaana debyyttialbuminsa, jonka nimi oli yksinkertaisesti ”Janet Jackson”. 16-vuotiaat teinit protestoivat sitä vastaan ja vaativat, ettei hänen sukunimeään saisi olla kannessa. Tuottajina toimivat soul-laulajat Angela Winbush, Rene Moore ja Leon Slyvers kuuluisasta Slyvers-perhemusiikkiryhmästä, ja albumi oli noussut Billboardin R&B-albumilistalla sijalle 6. Albumi vietti 45 viikkoa Top 50:ssä ja nousi Billboardin Pop-albumilistalla sijalle 63. Albumi oli myös listaykkönen. Lisäksi albumilla oli myös 3 Top 20 Billboard R&B -singleä ”Young Love” (#6), ”Say You Do” (#15) ja ”Come Give Your Love To Me” (#17), ja että kaksi singleä ”Young Love” ja ”Come Give Your Love To Me” olivat vastaavasti nousseet Billboardin pop-listoilla sijoille #64 ja #58. Ennen kaikkea CD:tä oli myyty Yhdysvalloissa yli neljännesmiljoona kappaletta, minkä vuoksi Billboard Magazine antoi Janetille kunnian olla kymmenenneksi myydyin R&B-artisti vuoden 1982 lopussa, kun taas debyyttialbumi sai kunnian olla kymmenenneksi myydyin R&B-albumi vuonna 1983. Vaatimattomasta menestyksestään huolimatta Janet todellakin kohtasi esteen joutuessaan kilpailemaan veljensä Michaelin kanssa popmusiikin kuuluisuudesta tämän menestyttyä ”Off the Wall”- ja ”Thriller”-albumeillaan. Seisomaan, hän voisi sitten vuonna 1984 julkaisi hänen 2. albuminsa ”Dream Street”, joka on musiikillinen edistysaskel hänen debyytti, enemmän funky, up-tempo ja kuuluisa disco. Valitettavasti tämä albumi vain huipussaan # 147 Billboard pop albumi kaavioita, kun se julkaistiin heinäkuussa, sama pitää paikkansa kuin albumi kaiken kaikkiaan vain myi puolet siitä, mitä Janet samannimisen debyytti myi. Hänen 2. albuminsa epäonnistumisen mukaisesti monet kriitikot tuomitsivat hänen uransa ”poptähtenä ohi ennen kuin se oli edes alkanut”. Samoihin aikoihin Janet rakastui James DeBargeen, Motownin DeBarge-perheyhtyeen jäseneen, jonka kanssa hän karkasi 7. syyskuuta 1984, mutta mitätöi avioliiton 18. marraskuuta 1985 DeBargen huumeidenkäytön mainitsemana syynä. Masentunut joko hajoamisesta tai kuuluisasta perheestään, Janet alkoi etsiä omaa asuntoa. Janetin kahdesta edellisestä albumista, jotka eivät olleet kovin menestyksekkäitä, oppineena hänen johtonsa alkoi miettiä siirtymistä kohti paljon enemmän funkia ja R&B-soundia, jonka he toivoivat parantavan hänen uraansa. Tällainen ajatus aiheutti Janet, vuonna 1993 haastattelussa Rolling Stone Magazine, sanoi siirtyminen ja rekrytointi tuottajien Jimmy Jam ja Terry Lewis, joka itse asiassa kohtasi paljon vastustusta hänen perheensä, erityisesti hänen johtaja-isänsä. Joseph oli tiettävästi kertonut kahdelle tuottajalle, ettei hänen tyttärensä kuulostaisi Jacksonin perheen kilpailijalta Princeltä. Pian sen jälkeen, Janet tuotti hänen 3. albuminsa nimeltä ”Control”, joka teemat tutkia hänen yrittää tulla ammattilainen, joka on saamassa henkilökohtaisen itsenäisyyden ja itsetuntemuksen kautta henkilökohtainen päätös hän yksilöllisesti tekee ja vastuussa. Itse asiassa, sanat otsikkokappaleen ”Control”, joka tuotti hänen turhautumisensa ja hänen varhainen avioliitto oli johtanut albumin ykköseksi sekä Pop #1 2 viikkoa ja R&B kaavioita #1 6 viikkoa. Albumin ensimmäinen single, ”What Have you Done For Me Lately” oli saanut massiivinen radio airplay, meni #4 Billboard Top 100 ja #1 R&B Singles kaavio. Vielä enemmän, kuusi albumin yhdeksästä kappaleesta julkaistiin singlenä, joista viisi nousi Pop-listan top 5:een, ja Janet saavutti ensimmäisen #1 pop-singlensä kappaleella ”When I Think Of You”. Mikä suuri saavutus, että ”Control” oli myynyt suotuisasti yli kymmenen miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti; voitti 6 Billboard Awards -palkintoa, mukaan lukien Top Selling Pop Singles Artist ja Top Selling Black Singles Artist; 3 Soul Train Awards -palkintoa, mukaan lukien vuoden albumi; 3 MTV Video Music Awards -palkintoa; 4 American Music Awards -palkintoa; ja oli ehdolla 3 Grammy Award -palkinnon saajaksi, mukaan lukien vuoden albumi. Yksi monista singlet sisältyvät ”Control”, joka otsikko ”When I Think Of You,” lisäksi, oli tehnyt Janet nuorin taiteilija hänen 19 vuotta vanha osuma #1 Billboard Hot 100 Singles kaavion jälkeen Stevie Wonder. Kun tauko, joka esti häntä julkaisemasta mitään albumia vuoteen 1989 asti, pelkästään aiheuttama julkaisupäivää lykättiin useita kertoja, kun hän yhdessä Jamin ja Lewisin kanssa kamppaili sitoutua ideoitaan levylle, A&M Recordsin yhteistyökumppanit yllättäen pyysivät 23-vuotiasta Janetia tekemään jatko-osan erittäin menestyksekkäälle ”Control”-albumille. Hän halusi kuitenkin tehdä jotain muuta, ja tuloksena oli ”Rhythm Nation 1814” -albumi, jota varten hän selitti: ”Control kertoi elämästäni; Rhythm Nation kertoo siitä, mitä maailmassa ympärillämme tapahtuu.” Tästä syystä Janet ammensi suurimman osan albumin inspiraatiosta sosiaalisesti tiedostavilta artisteilta, kuten Marvin Gayelta, U2:lta, Tracey Chapmanilta ja Bob Dylanilta, ja se koostuu kappaleista, joiden teemat ovat haastavampia, totuudenmukaisesti kovempia kuin ”Control”-albumilla, joka käsittelee huumeita, kodittomuutta, koulutusta ja ennakkoluuloja. Pian julkaisunsa jälkeen ”Rhythm Nation 1814” nousi suotuisasti Pop- ja R&B-listojen ykköseksi, poikien neljä Yhdysvaltain ykkössijaa ja lisäksi kolme Top 5 -hittiä. Lisäksi se meni myymään jopa enemmän kuin edeltäjänsä yhteensä 12 miljoonaa, sai Janetin voittamaan yhteensä 14 Billboard Music Awards -palkintoa, mukaan lukien vuoden 1990 myydyin albumi ja 5 Soul Train -palkintoa. Lisäksi hän voitti Grammyn ”Rhythm Nation” -minielokuvasta, 2 NAACP Image Awards -palkintoa, 3 MTV Video Music Awards -palkintoa ja 5 American Music Awards -palkintoa. Lisäksi Rhythm Nation 1814:n singlestä Miss You Much oli tullut myös vuoden 1989 pitkäaikaisin #1-single, Janet teki ennätyksen tulemalla ensimmäiseksi ja ainoaksi artistiksi, joka on saanut 7 Top 5 -hittiä yhdeltä albumilta. Hittiä seuratakseen laulaja järjesti vuonna 1990 massiivisen maailmankiertueen nimeltä ”The Rhythm Nation World Tour”, josta tuli kaikkien aikojen suurin ja menestynein debyyttikiertue. Yli 2 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa näki kiertueen, joka kesti kokonaiset yhdeksän kuukautta ja jossa esiintyi yli 120 keikkaa, ja Tokyo Domen konsertin liput myytiin loppuun vain seitsemässä minuutissa, mikä teki uuden ennätyksen Japanissa. Kun Janetin sopimus A&M:n kanssa oli päättynyt, eli vuonna 1991, monet levy-yhtiöt yrittivät saada häntä. Silti hän valitsi Virgin Recordsin kanssa sovitun 50 miljoonan dollarin sopimuksen, joka sovittiin 11. maaliskuuta 1991 ja josta tuli ilmeisesti musiikkihistorian suurin levytyssopimus tuona aikana. Vuosi sen jälkeen, koko vuoden 1992, Janet levytti dueton Luther Vandrossin kanssa laulamalla ”The Best Things In Life Are Free” -kappaleen elokuvasta ”Mo’Money”. Duetosta tuli kaksikon #1 R&B-hitti ja se oli ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi kategoriassa Best R&B Vocal Performance by a Duo or Group. Vuonna 1993 Janet käänsi jälleen huomionsa näyttelemiseen ja osallistui John Singletonin elokuvaan ”Poetic Justice” näyttelemällä nuorta afroamerikkalaista runoilijaa ja kampaajaa nimeltä Justice. Epäonnistuessaan saamaan yleisön hyväksyntää elokuvassa esiintymisellään, hän sai ”suotuisasti” vuoden 1993 Golden Raspberry Awardsissa huonoin uusi tähti -palkinnon, vaikka hän voitti kaksi MTV Movie Awards -palkintoa parhaasta naissuorituksesta ja halutuimmasta naisesta. Sittemmin Janet tajusi, että hän voisi menestyä elokuvassa paremmin vain laulajana ja lauluntekijänä kuin näyttelijänä, mikä näkyi ilmeisesti siinä, että hänen balladinsa ”Again”, joka ei tosin ollut soundtrack-albumilla, vaan ainoastaan hänen ”janet.”-albumillaan, oli antanut hänelle sekä Golden Globe- että Oscar-ehdokkuuden parhaasta alkuperäisestä laulusta. Tappion jälkeen, samana vuonna Janet julkaisi ”janet.” albumin, joka monien faniensa mukaan oli hänen seksialbuminsa, lähinnä kuin rakkauskirje hänen uudelle aviomiehelleen ja pitkäaikaiselle ystävälleen Rene Elizondolle, jonka kanssa hän meni naimisiin 31. maaliskuuta 1991 vain välttääkseen lehdistöspekulaatioita sanoi, että hän oli ollut mukana kirjoittamassa monia kappaleita ”janetille”. Tehdäkseen asiat selviksi, Janet ja hänen pitkäaikaiset tuottajansa Jimmy Jam ja Terry Lewis väittivät Elizondon antaneen vain ”ideoita tiettyyn kappaleeseen” ja että hän antoi tärkeän panoksensa vain albumin kanteen, jossa hän peitti Janetin rinnat, kun hän katsoi viettelevästi pelkkien farkkujen läpi. Osa numerosta, ”Janet.”, joka heijasti sen laulajan muodonmuutosta, oli tullut ensimmäinen naisartistin albumi, joka tuli Billboardin Top 200 -albumilistan ykköseksi Soundscan-ajan aikana. Siitä tuli myös tuon ajan nopeimmin myynyt albumi, joka myi ensimmäisellä viikollaan Yhdysvalloissa 350 000 kappaletta ja maailmanlaajuisesti 950 000 kappaletta. Sen jälkeen ”Janet.” poiki kuusi top ten -singleä, joista kaksi nousi kärkisijoille, ja sitä seurasi nopeasti kaksivuotinen maailmankiertue, joka teki albumin menestyksestä vielä täydellisemmän. Vuoteen 1995 mennessä Janet levytti veli Michaelin kanssa dueton ”Scream”, joka ylsi Pop- ja R&B-listojen viiden parhaan joukkoon ja jonka videosta tuli kaikkien aikojen kallein video, joka maksoi noin 7 miljoonaa dollaria. Video voittikin Jacksoneille Grammyn parhaasta lyhytkestoisesta musiikkivideosta. Samana vuonna A&M Records julkaisi Janetin ensimmäisen greatest hits -albumin, jonka nimi oli Design of a Decade: 1986-1996″, joka sisältää kaikki hänen ”Control” ja ”Rhythm Nation 1814” -albumiensa hitit. Greatest Hits -albumilla on myös kaksi uutta levytystä; ”Runaway”, joka nousi Pop-listan sijalle 3 ja R&B-listan sijalle 6, sekä ”Twenty Foreplay”, joka nousi sijalle 36. Vuotta myöhemmin Janet neuvotteli sopimuksensa Virgin Recordsin kanssa uudestaan 80 miljoonasta dollarista, mikä teki hänestä kaikkien aikojen parhaiten palkatun artistin. Ja vietettyään suurimman osan vuodesta 1996 tällaisesta masennuksesta johtuvassa erakoitumisessa hän sai pian valmiiksi uuden albuminsa ”The Velvet Rope”, joka julkaistiin lokakuussa ja puhui surustaan, tuskastaan, masennuksestaan ja kuitenkin myös rohkaisusta. Sinkkuja ei julkaistu paljon lukuun ottamatta AIDSille omistettua, tanssihymniä ”Together Again” ja seksikästä, slinky- ja funky-kappaletta ”I Got Lonely”, mutta tämän albumin ”Gone” ja funky ja lyyrisesti rehellinen ”Go Deep” olivat nousseet radiosuosikeiksi. Myöhemmin räppäri Busta Rhymes värväsi Janetin laulamaan ” What’s It Gonna Be?!” -kappaleeseen, joka oli peräisin hänen vuoden 1998 albumiltaan E.L.E. (Extinction Level Event): The Final World Front”. Kiitos höyryävän videon, jossa hän on mukana, että kappaleesta tuli välitön menestys, joka saavutti sijan #3 Pop ja #1 R&B ja Rap. Lisäksi se oli myös olla ensimmäinen laulu hänen olla rap kaavioita ja olisi myöhemmin ehdolla Grammy parhaan Rap Performance duo tai ryhmä teki hänestä ensimmäinen ja ainoa taiteilija, joka on ehdolla Pop, R&B, Dance, Rock ja Rap aloilla Grammy-palkinnot ja olla ainoa taiteilija, joka on kartoitettu singleä näissä kaavioissa, mukaan lukien aikuisten nykyaikainen kaavioita, jossa hän saavutti # 1 kanssa 1990: n ”Come Back to Me.” Seuraavaksi Janet nousi listoille tekemällä yhteistyötä R&B-yhtye Blackstreetin kanssa, joka oli esiintynyt remix-versiossa hänen vuoden 1998 hitistään ”I Get Lonely” kappaleella ”Girlfriend/Boyfriend”. Lähiaikoina hän levytti dueton Elton Johnin kanssa tämän ”AIDA”-soundtrackille, jonka kappale ”I Know The Truth” koskettavana balladina oli edustanut Janetin yhä kasvavaa monipuolisuutta artistina. Ajan myötä hän jatkoi uraansa kirjoittamalla, tuottamalla ja äänittämällä kappaleen Pepsin mainoskampanjaa varten Euroopassa. Seitsemän vuotta edellisestä näyttelemisestään 34-vuotias Janet teki paluun lippuluukuille, kun Eddie Murphy -elokuva Nutty Professor II julkaistiin: The Klumps” vuonna 2000, jossa hän esittää professori Denise Gainesia, joka rakastuu Murphyn näyttelemään Sherman Klumpiin ja oppii selviytymään tämän vaikeuksista ja törkeästä perheestä. Vaikka ei saanut paljon kiitosta huolimatta elokuvan suuri menestys, silti Janet tunsi ylpeä lähinnä siksi, että single ”Doesn’t Really Matter” oli tullut hänen ensimmäinen #1 uuden vuosituhannen, teki hänestä ensimmäinen taiteilija, joka on numero yksi single 80-luvulla, 90-luvulla ja 2000-luvulla. Julkaisupäivänä ”Nutty Professor II: The Klumps” vuonna 2000, oli huhuja sanomalla Janet oli jakautunut hänen miehensä yhdeksän vuotta, Rene Elizondo, joka todella laillistettu 13. maaliskuuta 2000. Työskennellessään seuraavan albuminsa parissa Janet kehotti Jimmy Jamia ja Terry Lewisia tarkoituksenaan tarjota jotain uutta faneilleen, minkä vuoksi hän lisäsi hiphop-tuottaja Rockwilderin osaksi uutta tuotantotiimiään ja jätti pois nyt entisen aviomiehensä Rene Elizondon. Tällainen yhteistyö synnytti ”All for You” -albumin, joka oli paljon pirteämpi kuin edellinen ”Velvet Rope” ja sisälsi romantiikkaa, seksiä ja sinkkuelämää käsitteleviä kappaleita. Tätä albumia myytiin ensimmäisellä julkaisuviikollaan yli 600 000 kappaletta, mikä oli parannus aiempiin esityksiin ja korkein 1. myyntiviikko yhdelle hänen albumeistaan. Lisäksi LP:n nimikkokappaleesta tuli myös Janetin toiseksi suurin hitti tähän mennessä, ja se nousi seitsemän viikon ajan listaykköseksi, kun albumin toinen single ”Someone To Call My Lover” nousi pop-listojen top 5:een. Levyn menestyksen tueksi laulaja järjesti loppuunmyydyn Euroopan-kiertueen, johon liittyi ylimääräisiä kiertuepäiviä ympäri Yhdysvaltoja ja Japania. Kiertueen jälkeen Janet palasi studioon esiintyäkseen NSYNC-laulaja Justin Timberlaken kappaleessa ”(And She Said) Take Me Now” ja Beenie Manin kappaleessa ”Feel It Boy”, jonka albumin sanoitukset mainostavat hyvin räikeästi homoseksuaalien väkivaltaista hyökkäämistä ja tappamista, mikä ilmeisesti aiheutti Janetin fanien vastalauseen. Enemmän mainetta ja suosiota hän sai oli aiheuttanut monia spekulaatioita sanomalla, että hän oli romanttisesti sidoksissa näennäisesti kaikki pitkäaikainen ystävä, kuten R&B laulaja ja New Edition jäsen Johnny Gill, räppäri Q-Tip, näyttelijä Matthew McConaughey ja Timberlake. Huhut osoittautuivat kuitenkin vääriksi, kun hän myöhemmin asteli ulos musiikkimoguli Jermaine Duprin kanssa. Mikä pahin painajainen Janetille, kun hän epäonnekseen aiheutti sen, mitä Justin kutsui ”vaatekaappihäiriöksi”, tapahtui Super Bowl XXXVIII:n puoliaikashow’n aikana 1. helmikuuta 2004. Se tapahtui tämän tanssivan ja laulavan live-esityksen aikana yli 100 miljoonan ihmisen edessä, kun Justin repi vahingossa Janetin topin auki paljastaen hänen oikean rintansa. Vaikka molemmat väittivät, että kyseessä oli puhtaasti suunnittelematon tapaus, se vaikutti silti Janetin uraan paljon, koska siitä oli näköjään tullut Janetin uran lopun alku, mikä todistettiin, koska hänen kahdeksas albuminsa ”Damita Jo” ei ollut kaupallisesti yhtä menestyksekäs kuin hänen aiemmat työnsä. Se ei päässyt Billboardin pop-listojen Top 40 -listalle, ensimmäinen Janetin single sitten 80-luvun alun, jonka videon esittämisestä MTV ja VH1 lopulta kieltäytyivät. Vaikka ”Damita Jo” ei vastannut hänen aiempaa albumimyyntiään, se ei häirinnyt levy-yhtiön jäseniä ja joitain palkintoshow’ta tunnustamaan laulajaa, joka 7. joulukuuta 2004 NARAS ilmoitti ansaitsevansa kaksi Grammy-ehdokkuutta kyseisestä albumista, yhden Contemporary R&B Album the Year -albumista ja toisen singlelistaan ”I Want You” kategoriassa Parhaan naispuolisen R&B-äänesityksen kategoriassa. Kaikesta huolimatta Janet on osoittanut olevansa pätevä laulaja, sillä hän sai aikoinaan American Music Award -ehdokkuuden kategoriassa Favorite R&B/Soul Artist, ehdokkuuksia parhaana naispuolisena R&B-laulajana Source Music Awardseissa, NAACP Image Awardseissa, BET Awardseissa, ja hän sai lopulta platinatason aseman Yhdysvalloissa levyn kokonaismyynnin noustua kolmeen miljoonaan kappaleeseen maailmanlaajuisesti. Vuonna 2005 ongelmat kummittelivat edelleen Janetin elämässä, kun hän joutui kohtaamaan 120 miljoonan dollarin oikeusjutun, jonka Bronxissa asuva Leonard Salati nosti. Mies väitti, että kaksi Janetin ”hallitsematonta” henkivartijaa oli väitetysti kuristanut ja raahannut häntä alas Marquee-klubin portaita 4. helmikuuta. Ennen kuin juttu saatiin sovittua, lokakuussa pintaan nousi järkyttävä lausunto hänestä, kun Young DeBarge, hänen entisen aviomiehensä Jamesin veli, väitti, että hänellä on salainen tytär nimeltä Renee. Muutaman päivän kuluttua hän tyrmäsi raportin sanomalla tiukasti, että väite ei pidä paikkaansa, sillä hänellä ei todellakaan ole lasta. Draaman jälkeen Janet teki uuden yrityksen musiikin parissa julkaisemalla ”20 Y.O.” syyskuussa 2006. Edellistä levyä parempi albumi debytoi Billboardin albumilistan sijalla 2 ja oli ehdolla vuoden 2006 Grammy-gaalassa ”parhaan nykyaikaisen R&B-albumin” palkinnon saajaksi. ”20 Y.O.”:n valmistumisen myötä hänen sopimuksensa Virgin Recordsin kanssa päättyi. Tämän jälkeen laulaja siirtyi Islandille, jonka toimitusjohtajana toimi poikaystävä Dupri. Hän liittyi levy-yhtiöön virallisesti heinäkuussa 2007 ja on työstänyt uutta albumia tuottaja Anthony ”L.A. Reidin” kanssa. Vuonna 2008 Jackson julkaisi kymmenennen studioalbuminsa ”Discipline” , josta tuli hänen kuudes julkaisunsa Billboard 200 -listan kärkeen huolimatta toisesta myrskyisästä artisti-levymerkki-suhteesta. Vaikka Jackson ei julkaissut toista albumia seitsemään vuoteen, pisin aukko hänen diskografiassaan täyttyi ammatillisesta toiminnasta ja suurista elämänmuutoksista. ”Why Did I Get Married Too?” -kappaleen kuvausten aikana hän sai tietää veljensä Michaelin kuolemasta. Pian sen jälkeen hän ja Dupri erosivat, ja hän kiersi tukemassa ”Number Ones” -levyä, joka on kahden levyn antologia, jota mainostettiin ykkösklubihitillä ”Make Me”. Hän otti pääroolin ”For Colored Girls” -elokuvan valkokangassovituksessa, julkaisi kirjan ja pysyi syvästi sidoksissa eri asioihin hyväntekijänä. Vuonna 2015 hän palasi omalla Rhythm Nation -levymerkillään ”No Sleeep” -nimisellä slow-jamilla Jam ja Lewis -yhteistyöllä, joka nousi R&B Top 20:een ja pohjusti yleisönsä kiertueelle ja 11. studioalbuminsa ”Unbreakable” julkaisuun.