Jättimuurahaiskarhu

Tieteellinen luokittelu

Yleisnimi jättimuurahaiskarhu Kuningaskunta Animalia Phylum Chordata Luokka Nisäkkäät (Mammalia) Järjestys Xenarthra Suku Myrmecophagidae Suku Lajit Myrmecophaga (syö muurahaisia) tridactyla (kolme varvasta/sormea)

Nopeat faktat

Kuvaus Kapeneva pää, jossa on pitkä putkimainen suuaukko. Niillä on huono näkö, mutta erinomainen kuulo ja hajuaisti. Niiden ruumis on pitkä ja hoikka. Niiden turkki on karkea, tiheä turkki, jossa on harmaata väriä ja leveä, valkoisella reunustettu diagonaalinen musta raita, joka kulkee kaulalta ja rinnalta kohti selän keskiosaa. Koko Pää & Rungon pituus: 100-120 cm (3.3-3.9 jalkaa)
Hännän pituus: 65-90 cm (2.1-3.0 jalkaa) Paino Uros:
Naaras: naaraat 20 % pienemmät Ruokavalio Hyönteisiä, kuten termiittejä, muurahaisia, kovakuoriaisia, hyönteisten toukkia; toisinaan hedelmiä. Jättimuurahaiskarhu tyydyttää vedentarpeensa nuolemalla märkää kasvillisuutta. Haudonta 180-190 päivää; yksi jälkeläinen per syntymä Imetyksen kesto Noin 6 kuukautta Sukukypsyys 2-3 vuotta Elinikä Luonnossa tuntematon; vankeudessa jopa 26 vuotta Levinneisyys Etelä-Meksikossa, Keski-Amerikan kautta ja Etelä-Amerikassa Andien itäpuolella Uruguayn ja Pohjois-Argentiinan kautta Elinympäristö Laidunmaita, savanneja ja avoimia trooppisia metsiä Populaatio Maailmanlaajuinen populaatio: tuntematon Asetelma Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN): haavoittuva (haavoittuvainen)
CITES:
USFWS:

Fun Facts

1. Jättiläismuurahaiskarhut saalistavat lähes yksinomaan sosiaalisia hyönteisiä (eli muurahaisia ja termiittejä). Tällainen ruokavalion keskittyminen muokkaa merkittävästi lajin fyysistä muotoa ja käyttäytymistä.
2. Jättiläismuurahaiskarhuilla ei ole hampaita; sen sijaan niillä on kieli, joka voi olla jopa 610 mm (2 ft.) pitkä! Niin pitkä kuin kieli onkin, se on suhteellisen kapea koko pituudeltaan, ja sen levein kohta on vain 10-15 mm (0,4-0,6 tuumaa). Ne käyttävät tätä jättimäistä kieltä keräämään hyönteisiä ravinnokseen ja venyttävät sitä jopa 150 kertaa minuutissa.
3. Neiden kieliä peittävät pienet piikit, jotka osoittavat kohti kurkun takaosaa. Lisäksi niiden kieli on päällystetty paksulla, tahmealla sylkikerroksella (joka erittyy suhteellisen suurentuneista sylkirauhasista). Ennen nielemistä hyönteispäällysteinen kieli painetaan tiukasti muurahaiskarhun kovaa ylempää kitalakea vasten – näin se murskaa ateriansa ja helpottaa nielemistä.
4. Muurahaiskarhujen vatsat eivät eritä suolahappoa. Sen sijaan ne ovat riippuvaisia muurahaisvaltaisen ruokavalionsa muurahaishappopitoisuudesta ruoansulatuksen apuna.
5. Muurahaiskarhut voivat syödä jopa 30 000 hyönteistä päivässä.
6. Karheasta turkistaan ja paksuuntuneesta ihostaan (erityisesti kuonon ympärillä) huolimatta jättiläismuurahaiskarhut saattavat silti ärsyyntyä muurahais- ja termiittilajeihin kuuluvista, niiden ravintona olevista, suurikokoisia leukoja omaavista sotilaslajeista. Näin ollen ne välttelevät sotilaita sekä aktiivisesti että taktisesti. Muurahaiskarhun tyypillistä ruokailuprofiilia voisi kuvailla salamaniskuksi – nopeaksi ruokailuksi lyhyen ajanjakson aikana. Tällainen leikattu ruokintahyökkäys on yleensä nopeampi kuin tietyn hyönteisyhdyskunnan kyky järjestää nopeasti puolustus; näin vältetään taktisesti sotilaskantojen pahentamista.
7. Jättiläismuurahaiskarhut pyrkivät tavallisesti jahtaamaan suurempirunkoisia sosiaalisia hyönteisiä, kun taas tamanduat ja silkkimuurahaiskarhut pyrkivät saalistamaan pienempikokoisia hyönteislajeja. Tällainen ravinnonjako mahdollistaa sen, että eri muurahaiskarhulajit voivat elää rinnakkain samalla alueella ilman suoraa saalistuskilpailua.
8. Jättiläismuurahaiskarhut ovat maaeläimiä. Toisin kuin muut muurahaiskarhulajit, aikuiset jättimuurahaiskarhut kiipeilevät vain harvoin puihin. Sen sijaan sen voimakkaita kyynärpäitä ja ulkonevia kynsiä käytetään ensisijaisesti kaivamiseen ja repimiseen ruokaa etsiessä.
9. Muurahaiskarhulla on viisi sormenpäätä kummassakin jalassa, mutta sen ensimmäinen sormenpää on lyhennetty ja toisessa ja kolmannessa sormenpäässä on pitkät kynnet.
10. Muurahaiskarhut pystyvät havaitsemaan hyönteiset voimakkaalla hajuaistillaan, joka on 40-kertainen ihmisen hajuaistiin nähden.
11. Uhkaantuessaan tyypillisesti ei-äänetön jättiläismuurahaiskäärme saattaa päästää ulvovan äänen. Lisäksi ne nousevat usein takaneljänneksilleen ja iskevät (jopa) 10 cm:n pituisilla etukynsillään.
12. Muurahaiskarhut eivät kävele etujalkapohjillaan. Pikemminkin ne taivuttavat sormenpäitä ylöspäin ja kääntävät etujalkojaan sisäänpäin niin, että suuret etukäpälät eivät kosketa maata.
13. Muurahaiskarhut nukkuvat jopa 15 tuntia vuorokaudessa.
14. Muurahaiskarhun ruokavalionsa ja elintapojensa vuoksi muurahaiskarhujen aineenvaihduntanopeus on suhteellisen alhainen. Järkevänä esimerkkinä mainittakoon, että jättiläismuurahaiskarhulla on kaikkien istukkanisäkkäiden alhaisin todettu ruumiinlämpötila – 32,7° C (90,9°F).
15. Jättiläismuurahaiskarhuja havaittaessa alueilla, joilla ei ole merkittävää ihmisen läsnäoloa, jättiläismuurahaiskarhut ovat vuorokauden aktiivisia. Jättiläismuurahaiskarhut näyttävät kuitenkin omaksuvan yöllisen elämäntavan, kun ne elävät häiriintyneemmillä alueilla, joihin kohdistuu ihmistoimintaa.
16. Jättiläismuurahaiskarhut, lukuun ottamatta emo/nuori-pareja, ovat yleensä yksinäisiä.
17. Kerrallaan syntyy yleensä vain yksi poikanen. Se imettää 6 kuukautta ja sitä kannetaan emon selässä jopa vuoden ajan.

Ekologia ja suojelu

Jättiläismuurahaiskarhut ovat tulossa melko harvinaisiksi eksoottisen lemmikkieläinkaupan ja elinympäristöjen tuhoutumisen vuoksi. Ne ovat lähes kadonneet historialliselta levinneisyysalueeltaan Keski-Amerikassa. Etelä-Amerikassa niitä metsästetään lihan ja trofeiden vuoksi. Joitakin tapetaan myös siksi, että niitä syytetään virheellisesti karjan ja koirien tappamisesta. Muurahaiskarhut ovat välttämättömiä hyönteispopulaatioiden ylläpitämisessä. Lisäksi ne ovat ravintoa muille suuremmille lihansyöjille.

Bibliografia

Grzimek, H.C. Grzimek’s Encyclopedia of Mammals. Vol. 2. New York: McGraw-Hill Publishing Company. 1990.

Nowak, R. 1991. Walker’s Mammals of the World. Johns Hopkins University Press. 5(1):522-3.

Macdonald, David. Nisäkkäiden tietosanakirja. Andromeda Oxford Limited. 2001.

Ensimmäisen päivän kansikauppa. March, 1997. www.unicover.com 8.12.2000

Philadelphian eläintarha. www.phillyzoo.org 8.12.2000

Santa Barbaran eläintarha. www.santabarbarazoo.com 8.12.2000

www.cooltoons.com 8.12.2000

www.geocities.com/rainforest/vines 8.12.2000

www.ioz.ac.uk 8.12.2000

www.nature.ca 8.12.2000

.