Minun toinen yllättävä sivuvaikutus on painonnousu. Vaikka syön terveellistä ruokavaliota ja harrastan ajoittaista paastoa joinakin päivinä (erityisesti silloin, kun en ole IVF-syklissä), en pysty laihtumaan. Itse asiassa olen lihonut. Vaikka painoni on tällä hetkellä pienin ongelmistani, se vaivaa mieltäni ja saa minut tyytymättömäksi itseeni. Yritän tarkastella IVF-syklien välissä olevaa vapaata kuukautta keinona saada terveyteni ja kehoni takaisin ennen kuin toivottavasti tulen raskaaksi, mutta hormonit tekevät siitä mahdotonta, mikä tarkoittaa, että tunnen olevani loputtomassa taistelussa. IVF-kierron aikana ei myöskään voi harrastaa paljon liikuntaa, eikä oikeastaan pitäisi harrastaa mitään kävelyä fyysisempää, mikä tekee voimakkaammasta liikunnasta painon ylläpitämiseksi mahdotonta. Minusta tuntuu, että pääsen kuntosalirutiiniin syklin ulkopuolisina kuukausina vain siksi, että kaikki rutiinit katkeavat. Pieni juttu, tiedän, mutta se summautuu.
IVF tuntuu myös vaikuttavan ihooni ja hiuksiini. IVF-kuukauden aikana ihoni on altis puhkeamisille, jotka eivät ole minulle niin tavallisia, ja ihoni on kuiva ja himmeä. Tämäkään ei oikeastaan ole mikään massiivinen huolenaihe suuressa mittakaavassa, mutta se vain lisää uuden tason turhautumiseeni elämään tällä hetkellä. Yksi yllättävä sivuvaikutus lääkkeestä, jota käytimme viimeisimmällä kierroksella, on se, että hiukseni ovat pudonneet rykelminä… tosin se voi johtua myös stressistä. Onneksi minulla on paksut hiukset, joten minulla on jonkin verran menetettävää, mutta minua pelottaa se, että tämä ei ole hidastunut, vaikka en ole käyttänyt näitä lääkkeitä nyt melkein kahteen viikkoon. Se vaikeuttaa hiusteni hallintaa, koska ne eivät tunnu enää hiuksiltani. Ulos tulevat hiusryppäät ovat pelottavia, ja olen huolissani siitä, mitä se tarkoittaa.
Loppujen lopuksi sivuvaikutus, joka on minulle suurin huolenaihe, on enemmän psykologinen. Se liittyy mielentilaani kamppailen edelleen sen ajatuksen kanssa, että IVF on meille vaikeaa. Huolimatta siitä, että pystymme helposti tulemaan raskaaksi luonnollisesti, joudumme silti käymään läpi IVF:n, mutta mikä pahempaa, se on osoittautumassa prosessiksi, joka ei tunnu olevan meille helppo ja ilman näkyvää syytä. Yritän rationaalisesti käsitellä sitä tosiasiaa, että suurin osa alkioistamme todella selviytyy viidennen päivän blastokystoiksi, jotka toisilla ihmisillä olisi ollut hyvä istuttaa ja luoda vauva. Meidän tapauksessamme alkioiden on päästävä tuohon vaiheeseen ja kuoriuduttava (eli irrottauduttava munasolukalvosta), jotta soluja riittää testattavaksi. Kyllä, se tarkoittaa, että ne alkiot, jotka jäävät jäljelle, ovat terveitä ja super vahvoja, mutta siirron/implantaation onnistumisprosentti on silti vain 50%. Tämä tarkoittaa, että meillä on oltava varasto terveitä alkioita, ei vain yhtä tai kahta. Tämä käsite on outo ja vaikea käsittää, ja prosessi on vielä vaikeampi. Se on pitkäveteinen kaikkine ylimääräisine vaiheineen, ja jokainen puhelinsoitto, testitulos tai tapaaminen kauhistuttaa minua.
Loppujen lopuksi uskomme edelleen siihen, että saamme lapsemme, mutta kaikki eivät ole siinä asemassa, että heillä olisi tätä toivoa. Yleinen uskomus on, että IVF on varmuus, parannuskeino, mutta se ei aina onnistu kaikilla. Noin 33 prosenttia naisista saa lapsen ensimmäisen kierron tuloksena. Kahdeksanteen kierrokseen mennessä osuus nousee 54-77 %:iin (mutta siihen kuluu paljon rahaa ja aikaa, puhumattakaan tunne-energiasta, jota monilla ihmisillä ei ole).
IVF ei ole helppoa. Jos tiedät jonkun, joka käy läpi IVF:n, halaa häntä. Ellei hän ole yksi harvoista onnekkaista ja se onnistuu hänellä ensimmäisellä kerralla ja silloinkin häneltä kesti luultavasti kauan päästä siihen, hänellä on todennäköisesti rankkaa.