Postit saattavat sisältää affiliate-linkkejä. Katso lisätietoja tietosuojaselosteestani.
Varttuessani inhosin äitini lihamureketta. Ne isot ilkeät sipuli- ja paprikapalat siinä olivat pahinta ikinä. Olen yllättynyt, ettei naamani jäänyt pysyvästi ”EWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWW!!!!” kyyristyneeseen naamaan, jonka tein useammin kuin usein. Kuitenkin… (koska aina on kuitenkin), pidin todella paljon isoäitini lihamurekkeesta. Kyllä, hän käytti sipulia, mutta hän jauhoi ne niin pieniksi, että 7-vuotiaan lapseni aivoissa, jos sipulia ei näy, niitä ei ole siinä! LOL Minulle lihamureke on lohturuokaa; se on rehellistä, kotoisaa ja aitoa. Se oli ruokalaji, jota saattoi venyttää ja venyttää tehden yksinkertaisesta naudanlihajauhelihakilosta juhlan, joka oli tarpeeksi suuri suurelle perheelle. Myönnettäköön, että hänen täytyi aina tehdä 2-3 tällaista ruokaa, mutta niitä jäi jäljelle päiväkausiksi, ja uskokaa minua, koska minulla on neljä jättimäistä, taukoamatta syövää isoveljeä, tätä ei koskaan, EI IKINÄ tapahtunut!
Muistan vieläkin, kun olin pikkupoikana, puhumme nyt siitä, että jouduin istumaan pöydällä auttaakseni, ja hän antoi minun sekoittaa lihamureketta. Rehellisesti sanottuna minusta se oli mahtavin asia ikinä! Se oli sotkuista ja limaista ja kaikenlaista hauskaa. Tiedän ihmisiä, jotka hermostuvat tällaisista jutuista, mutta minä en todellakaan. Se on terapeuttista. Tykkään työskennellä käsilläni, se tuntuu vain lisäävän kokemusta. Vielä tänäkin päivänä joka kerta, kun teen jotain sellaista, jossa minun on sekoitettava lihaa käsilläni, ajattelen aina häntä. Istuin siinä, jalat ristissä, kyynärpäät syvällä kulhossa, joka oli tuohon aikaan maailman suurin asia. Puristelin ja puristin koko ajan kikattaen. Hän kertoi minulle tarinoita lapsuudestaan ja siitä, mitä hän teki äitinsä kanssa. Luulin, että meillä oli vain hauskaa, mutta se olikin paljon enemmän. Hän opetti minua; opetti minua tekemään ruokaa ja kunnioittamaan ainesosia. Hän selitti, miksi kauran liottaminen maidossa teki lihamurekkeesta kosteamman. Hän opetti minulle, miten erottaa eriasteiset erot ”mureudessa” – kun se oli liian mureaa, lihamureke hajosi paistettaessa. Jos kaurahiutaleet eivät oikeastaan litistyneet, vaan olivat vain kokkareisia, niistä tuli erittäin kuivia. Minulle se ei kuitenkaan ollut oppimista, vaan hauskaa aikaa!”
Mummoni tunteminen merkitsi sitä, että rakastin häntä. Mun mummo oli ihan siisti! Sporttinen vaaleanpunainen tai violetti tukka, ajoi keitetyllä Chevy Novalla, jossa oli valkoinen nahkasisustus ja karkkiomenanpunainen hohtava maali, kissansilmälasit, polkimet ja vei minut joka lauantaiaamu aamiaiselle paikalliseen apteekkiin. Sieltä hän vei kotiin paitsi hyytelöpakkaukset, usein myös koko muovipurkin. *päänsä pudistelee* Isoäidillä oli AINA pikkurahaa pohjattomassa kukkarossaan, jonka vannoin tarvitsevan pyörät. Kun tulin vanhemmaksi, meillä oli tapana kiusata häntä sillä, että hän todella aloitti elämänsä 180-senttisenä, mutta kun hänen käsilaukustaan tuli yhä painavampi ja painavampi, se kutisti hänet noin 180-senttiseksi. Hän rakasti ”numeroitaan”, ja aamiaisen jälkeen hän pelasi aina lottoa ja raaputusarpoja. SE oli hänen juttunsa!
Hän ei vain ollut mummo, hän oli ystäväni. Ja en kaipaa vain häntä vaan kaipaan ystävääni. Hän oli nainen, joka opetti minut tekemään pannukakkuja ensimmäistä kertaa yksin, olemaan ottamatta vastaan paskaa ja puolustamaan itseäni, kun minua pilkattiin ja arvostamaan sitä mitä meillä on, ei sitä mitä meillä ei ole. Täydellisessä maailmassa siirtymisjärjestys menisi vanhimmasta nuorimpaan, mutta minun elämässäni näin ei ollut. En ollut koskaan tuntenut äitini vanhempia tai isäni isää, sillä he kaikki olivat kuolleet ennen syntymääni. Hän oli siis ainoa isovanhempani. Toisinaan olin kateellinen luokkatovereille, jotka puhuivat kaikista isovanhemmistaan, mutta hän muistutti minua siitä, että kyse ei ollut määrästä vaan pikemminkin laadusta. Luoja, hän oli niin oikeassa. Hän oli minulle ikoninen. Kun äitini kuoli, kun olin 18-vuotias, ja sitten isäni (hänen poikansa), kun olin 22-vuotias, tunsin olevani täysin hukassa. Tunsin itseni orvoksi – vaikka minulla oli viisi sisarusta, se ei vain ollut sama asia. He eivät olleet äiti & isä. Minulla oli kuitenkin isoäiti. Hän lohdutti minua ja ymmärsi vihaani ja sitä, miltä minusta tuntui. Hänkin tunsi sen. Muistan vieläkin, kun hän sanoi: ”Vanhemman ei pitäisi joutua hautaamaan lastaan” ja purskahti sitten itkuun. Luulen, että itkimme rehellisesti koko päivän. Kuitenkin noiden kyynelten läpi puhuimme ja keskustelimme sitten molemmista. Nauroimme hassuille hetkille, joita meillä kaikilla oli, menneisyyden tapahtumille, ja hän auttoi minua ymmärtämään, että vaikka he eivät ehkä enää olekaan täällä maan päällä, he olivat ikuisesti kanssani – he olivat sydämessäni, ajatuksissani ja joka kerta, kun katsoin peiliin, he olivat siellä. Hänen ansiostaan aloin taas tuntea, aloin rakastaa ja päästää irti.”
Vuosien saatossa isoäiti tuli asumaan luoksemme, ja hänelle oli kehittynyt dementia, joka palasi usein lapsuuteensa. Otin tämän todella raskaasti ja toisinaan suutuin niin paljon, koska halusin, ei, tarvitsin isoäitini takaisin. Istuin kuitenkin hänen luonaan, ja minun ei tarvinnut kuin katsoa hänen suuriin sinisiin silmiinsä, ja siellä hän oli; siellä oli myös isäni. Hän oli yhä siellä. Puhuimme ajankohtaisista asioista ja sitten hän palasi hetkessä takaisin keskusteluun, jonka hän luuli käyneensä juuri eilen äitinsä kanssa. Noina hetkinä sain tietää niin paljon enemmän hänen lapsuudestaan, perheeni historiasta. Nyt oli minun vuoroni huolehtia hänestä; hoivata ja suojella häntä.”
Vuosia on nyt kulunut siitä, kun hän kuoli, mutta hän on ikuisesti kanssani. Näen hänet, äidin & isän istumassa ison keittiönpöydän ääressä taivaalla vahtimassa minua; opastamassa minua paitsi keittiössä myös elämässä yleensä.
Tulosta
Jätä arvostelu
Ainesosat
- 1 punta naudan jauhelihaa, 80/20
- 1 rkl Montrealin pihvimaustetta
- 1 rkl valkosipulia, jauhettu
- 1/4 kupillista jauhettua sipulia
- 2 munaa
- 3/4 kupillista maitoa
- 3/4 kupillista vanhanaikaisia kaurahiutaleita (tavallisia tai gluteenittomia kaurahiutaleita)
- 1 rkl Worcestershire-kastiketta
- 2 rkl ketsuppia
- 1 1 15-unssinen tölkki tomaattikeittoa, jaettuna
OHJEET
- Lämmitä uuni 350 F:een, ritilä keskelle. Vuoraa reunustettu leivinpelti pergamenttipaperilla ja suihkuta kevyesti. Lisää suuressa kulhossa kaura ja maito ja sekoita varovasti. Aseta sivuun 15 minuutiksi, jotta kaura imeytyy maitoon.
- Viiden tunnin kuluttua siivilöi maito erilliseen astiaan, mutta älä heitä sitä pois. *Jos maitoa ei ole jäljellä, se on OK. Jotkut kauramerkit imevät kaiken maidon, kun taas toiset eivät.
- Kulhoon, jossa kaura on, lisää jauheliha, kananmunat, Worcestershire-kastike, pihvimauste, valkosipuli, sipulit, ketsuppi ja 3 rkl tomaattikeittoa.
- Yhdistä vain, mutta yritä olla työstämättä liikaa, koska siitä tulee sitkeää. Jos seos on liian märkää, lisää vielä 1-2 rkl kauraa (älä huoli, jos ne eivät ole liotettuja). Jos seos on liian kuivaa, lisää maitoa 1-2 rkl kerrallaan. Jos maitoa ei ole jäljellä, koska kaura on imenyt kaiken, lisää maitoa tai vettä. Haluat, että seos on melko kosteaa, mutta tarpeeksi kiinteää pitääkseen muotonsa.
- Purista kulhossa varovasti yhteen.
- Siirrä seos leivinpaperille ja muodosta käsilläsi noin 12 tuuman pituinen, 6 tuuman levyinen ja noin 2 1/2 tuuman korkuinen leipä. Leivän tulee olla sileä ja siinä tulee olla pyöristetyt reunat. Tämä auttaa leipää pysymään kasassa tarjoilun aikana.
- Paista 30 minuuttia, ota uunista ja levitä loput tomaattikeitosta lihamurekkeen päälle.
- Jatka paistamista vielä 30 minuuttia.
- Poista uunista ja anna levätä 10-15 minuuttia ennen tarjoilua.
Huomautukset
Tarjoile tämän kanssa Creamy Perfect Mashed Potatoes
Avainsanat:
Huom:
Tämä ruokalaji sopii TÄYDELLISESTI yhteen kermaisen täydellisen perunamuusin kanssa!
Etsitkö kasvisruokaversiota lihamurekkeestani? Tämä Ultimate Mushroom Veggie Meatloaf OUTSTANDING!!!
Sharing is caring!