Iirislajikkeita on monia erilaisia, ja iiriksen kukkien erottaminen toisistaan voi olla hämmentävää. Jotkut tyypit tunnetaan useilla eri nimillä, ja iiriksen maailmaan kuuluu myös useita risteymiä, mikä mutkistaa asioita entisestään. Monet ihmettelevät, miten erottaa toisistaan lippuruusu ja siperianiris, kaksi yleistä iiriskasvityyppiä. Lue lisää näiden kukkien erottamisesta toisistaan.
Lippu-irisit vs. siperianirisit
Miten lippu-irisit ja siperianirisit eroavat toisistaan?
Lippu-irisit
Kun ihmiset puhuvat ”lippu-iriksistä”, he viittaavat yleensä villiintyneisiin iiriksiin. Lippuruusuihin kuuluvat sinilippuruusu (I. versicolor), jota tavataan yleisesti Yhdysvaltojen koillisosan soilla ja rämeillä, ja keltainen lippuruusu (I. pseudacorus), joka on kotoisin Euroopasta, mutta jota tavataan nykyään lauhkeissa ilmastoissa ympäri maailmaa. Molemmat ovat parrattomia iirislajeja.
Sinilippu-iris sopii erinomaisesti luonnonkukkapuutarhoihin, joissa kasvi saa keväällä runsaasti kosteutta. Se sopii hyvin lampi- tai vesipuutarhakasviksi, sillä se menestyy hyvin seisovassa vedessä. Tämän 18-48 tuuman (0,4-1,4 m) korkuisen kasvin lehdet ovat pitkät, kapeat ja joskus sirosti kaarevat. Kukinnot ovat tyypillisesti violetin sinisiä, mutta myös muita värejä on olemassa, mukaan lukien voimakkaan violetti ja valkoinen, jossa on kirkkaan vaaleanpunaiset suonet.
Keltainen lippu-iris on korkea iiris, jonka varret saavuttavat kasvuolosuhteista riippuen 4-7 jalan (1,2-2,1 m) korkeuden ja pystysuorat lehdet noin 5 jalan (1,5 m) korkeuden. Norsunluunväriset tai vaalean- tai kirkkaankeltaiset kukat voivat olla yksittäisiä tai kaksoiskukkia, ja joissakin muodoissa voi olla kirjava lehdistö. Vaikka keltainen lippuruusu on ihastuttava suokasvi, sitä on istutettava varovasti, sillä se on taipuvainen vieraslaji. Kelluvat siemenet leviävät helposti virtaavassa vedessä, ja kasvi voi tukkia vesistöjä ja tukahduttaa alkuperäisiä kasveja ranta-alueilla. Kasvi on aiheuttanut huomattavaa vahinkoa kosteikoille Tyynenmeren luoteisosassa, ja sitä pidetään erittäin haitallisena rikkakasvina.
Siperian iiriksen kasvit
Siperian iiris on kestävä, pitkäikäinen parraton iirislaji, joka koostuu kapeista, miekanmuotoisista lehdistä ja hoikista varresta koostuvista rykelmistä, joiden korkeus voi nousta jopa neljään jalkaan (1,2 m). Sirot, ruohomaiset lehdet pysyvät viehättävinä vielä pitkään sen jälkeen, kun kukat ovat kuihtuneet.
Siperian iirislajit, joita on saatavilla useimmissa puutarhamyymälöissä, ovat Aasiasta ja Euroopasta kotoisin olevien I. orientalis- ja I. siberica -lajien risteytyksiä. Vaikka kasvit kasvavat hyvin luonnonkukkapuutarhoissa ja lampien reunoilla, ne eivät ole suokasveja eivätkä kasva vedessä. Tämä on yksi varma tapa erottaa nämä kasvit lippuruusukasveista.
Siperian iiriksen kukat voivat olla sinisiä, laventelinvärisiä, keltaisia tai valkoisia.