Ihmisten väliseen vetovoimaan johtavat monet tekijät. Tutkimusten mukaan kaikkiin tekijöihin liittyy sosiaalinen vahvistus. Useimmin tutkittuja ovat fyysinen vetovoima, propinquity (vuorovaikutuksen tiheys), tuttuus, samankaltaisuus, täydentävyys, vastavuoroinen mieltymys ja vahvistaminen. Tuttuuden vaikutus näkyy esimerkiksi siinä, miten fyysinen läheisyys ja vuorovaikutus lisäävät yhteenkuuluvuutta, sosiaalista käsitettä, joka helpottaa viestintää ja myönteistä suhtautumista tiettyyn henkilöön samankaltaisuuksien tai tärkeiden tavoitteiden täyttämisen vuoksi. Samankaltaisuuden uskotaan johtavan todennäköisemmin mieltymykseen ja vetovoimaan kuin erilaisuuden. Lukuisissa tutkimuksissa on keskitytty fyysisen viehättävyyden merkitykseen henkilökohtaisessa vetovoimassa. Yksi havainto oli, että ihmisillä on taipumus liittää positiivisia ominaisuuksia, kuten älykkyyttä, pätevyyttä ja lämpöä, henkilöihin, joilla on miellyttävä fyysinen ulkonäkö.
Samankaltaisuuden vetovoimavaikutusMuokkaa
YleistäMuokkaa
Sananlaskua ”samankaltaiset linnut parveilevat yhdessä” on käytetty havainnollistamaan sitä, että samankaltaisuus on ratkaiseva tekijä ihmissuhteiden välisessä vetovoimassa. Vetovoimaa koskevat tutkimukset osoittavat, että ihmiset tuntevat voimakasta vetovoimaa fyysiseltä ja sosiaaliselta ulkonäöltään samankaltaisiin ihmisiin. Tämä samankaltaisuus on laajimmassa merkityksessä: samankaltaisuus luustorakenteessa, ominaisuuksissa, elämäntavoitteissa ja ulkonäössä. Mitä enemmän nämä kohdat vastaavat toisiaan, sitä onnellisempia, tyytyväisempiä ja hyvinvoivampia ihmiset ovat näissä suhteissa.
Katsomuksellisuusvaikutuksella on itsevahvistuksen rooli. Ihminen tyypillisesti nauttii siitä, että hän saa vahvistusta elämänsä osa-alueille, ajatuksille, asenteille ja henkilökohtaisille ominaisuuksille, ja ihmiset näyttävät etsivän itsestään kuvaa, jonka kanssa viettää elämänsä. Ihmisten välisen vetovoiman perusperiaate on samankaltaisuussääntö: samankaltaisuus vetää puoleensa – tämä periaate pätee sekä ystävyyssuhteissa että romanttisissa suhteissa. Yhteisten asenteiden osuus korreloi hyvin ihmisten välisen vetovoiman asteen kanssa. Iloiset ihmiset haluavat olla toisten iloisten ihmisten seurassa ja negatiiviset ihmiset mieluummin toisten negatiivisten ihmisten seurassa. Vuonna 2004 tehdyssä, epäsuoriin todisteisiin perustuvassa tutkimuksessa päädyttiin siihen, että ihmiset valitsevat kumppaneita osittain kasvojensa samankaltaisuuden perusteella.
Morryn vetovoima-samankaltaisuusmallin (2007) mukaan maallikoiden uskomus on, että tosiasiallisesti samankaltaiset ihmiset tuottavat alkuvetovoimaa. Koettu samankaltaisuus on joko itseä palvelevaa, kuten ystävyydessä, tai suhdetta palvelevaa, kuten romanttisessa suhteessa. Theodore Newcomb huomautti vuonna 1963 tekemässään tutkimuksessa, että ihmisillä on taipumus muuttaa koettua samankaltaisuutta saadakseen parisuhteeseen tasapainon. Lisäksi havaitun mutta ei todellisen samankaltaisuuden havaittiin ennustavan ihmissuhteiden välistä vetovoimaa kasvokkain tapahtuvan romanttisen ensikohtaamisen aikana.
Lydon, Jamieson & Zanna esittävät vuonna 1988 tekemässään tutkimuksessa, että ihmissuhteiden välinen samankaltaisuus ja vetovoima ovat moniulotteisia konstruktioita, joissa ihmiset tuntevat vetovoimaa ihmisiin, jotka ovat samankaltaisia kuin he itseään väestötiedoiltaan, fyysiseltä ulkomuodoltaan, asenteiltaan, ihmissuhteiden väliseltä tyyliltään, sosiaaliselta ja kulttuuriselta taustaltaan perusteella, persoonallisuudeltaan, mieluisimmilta kiinnostuksenkohteiltaan ja harrastuksiltaan, sekä kommunikaatioltaan ja sosiaalisilta taidoiltaan. Newcombin vuonna 1961 tekemä aiempi tutkimus opiskelija-asuntolan kämppäkavereista osoitti myös, että henkilöistä, joilla oli yhteinen tausta, akateemiset saavutukset, asenteet, arvot ja poliittiset näkemykset, tuli tyypillisesti ystäviä.
Fyysinen ulkomuotoMuutos
Sosiologi Erving Goffmanin esittämä matching-hypoteesi viittaa siihen, että ihmiset solmivat todennäköisemmin pitkäkestoisia suhteita sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat sosiaalisilta ominaisuuksiltaan kuten fyysiseltä viehättävyydeltään tasavertaisia. Tutkijoiden Walster ja Walsterin tutkimus tuki matching-hypoteesia osoittamalla, että fyysiseltä viehättävyydeltään samanlaiset kumppanit ilmaisivat eniten mieltymystä toisiaan kohtaan. Eräässä toisessa tutkimuksessa löydettiin myös todisteita, jotka tukivat yhteensopivuushypoteesia: seurustelevien ja kihloihin menevien pariskuntien valokuvia arvioitiin vetovoiman perusteella, ja havaittiin, että samankaltaisen vetovoiman omaavilla pariskunnilla oli selvä taipumus seurustella tai sitoutua. Useat tutkimukset tukevat tätä näyttöä samankaltaisesta kasvojen vetovoimasta. Penton-Voak, Perrett ja Peirce (1999) havaitsivat, että koehenkilöt arvioivat houkuttelevammiksi kuvat, joihin heidän omat kasvonsa oli muokattu. DeBruine (2002) osoitti tutkimuksessaan, kuinka koehenkilöt uskoivat pelissä enemmän rahaa vastustajilleen, kun vastustajat esitettiin heidän itsensä kaltaisina. Little, Burt & Perrett (2006) tutki naimisissa olevien pariskuntien samankaltaisuutta ulkonäössä ja havaitsi, että pariskunnat arvioitiin samanikäisiksi ja samantasoisiksi viehättävyydeltään.
Columbian yliopiston jatko-opiskelijoille tehty pikadeittikokeilu osoitti, että vaikka fyysistä viehättävyyttä suositaankin potentiaalisessa kumppanissa, miehet osoittavat suurempaa mieltymystä sen suhteen kuin naiset. Uudemmat tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että sukupuolten väliset erot ilmoitetuissa ihannekumppanin fyysistä vetovoimaa koskevissa mieltymyksissä häviävät, kun tarkastellaan todellisia mieltymyksiä tosielämän potentiaalisiin kumppaneihin. Esimerkiksi Eastwick ja Finkel (2008) eivät havainneet sukupuolten välisiä eroja fyysisen viehättävyyden alkuperäisten arvioiden ja romanttisen kiinnostuksen välillä potentiaalisia kumppaneita kohtaan pikadeittiparadigman aikana.
Äänen laatuEdit
Fyysisen ulkonäön lisäksi myös äänen laadun on osoitettu lisäävän interpersonaalista vetovoimaa. Oguchi ja Kikuchi (1997) saivat 25 naisopiskelijaa yhdestä yliopistosta asettamaan paremmuusjärjestykseen neljän miesopiskelijan äänellisen vetovoiman, fyysisen vetovoiman ja yleisen interpersoonallisen vetovoiman tason toisesta yliopistosta. Laulullisella ja fyysisellä viehättävyydellä oli itsenäinen vaikutus yleiseen ihmissuhdevetovoimaan. Saman tutkimuksen toisessa osassa nämä tulokset toistettiin suuremmassa otoksessa molempien sukupuolten opiskelijoita (62 koehenkilöä, 20 miestä ja 42 naista sekä 16 kohdeopiskelijaa, 8 miestä ja 8 naista). Samoin Zuckerman, Miyake ja Hodgins (1991) havaitsivat, että sekä äänellinen että fyysinen viehättävyys vaikuttivat merkittävästi tarkkailijoiden arvioihin kohteiden yleisestä viehättävyydestä. Nämä tulokset viittaavat siihen, että kun ihmiset arvioivat jonkun henkilön äänen viehättäväksi, heillä on myös taipumus arvioida kyseinen henkilö viehättäväksi.
AsenteetEdit
Kognitiivisten johdonmukaisuusteorioiden perusteella asenteiden ja kiinnostuksen kohteiden erilaisuus voi johtaa vastenmielisyyteen ja välttelyyn, kun taas asenteiden samankaltaisuus edistää sosiaalista vetovoimaa. Miller (1972) huomautti, että asenteiden samankaltaisuus aktivoi toisistaan havaittua vetovoima- ja mieltymysinformaatiota, kun taas erilaisuus vähentäisi näiden vihjeiden vaikutusta.
Jamiesonin, Lydonin ja Zannan (1987-88) tutkimukset osoittivat, että asenteiden samankaltaisuus voi ennustaa sitä, miten ihmiset arvioivat kunnioitustaan toisiaan kohtaan, sekä ennustaa myös sosiaalista ja älyllistä ensivaikutelmaa – edellinen toimintapreferenssien samankaltaisuudella ja jälkimmäinen arvoihin perustuvalla asenteiden samanlaisuudella. Ryhmien välisissä vertailuissa korkea asenteiden samankaltaisuus johtaisi homogeenisuuteen ryhmän jäsenten keskuudessa, kun taas matala asenteiden samankaltaisuus johtaisi monimuotoisuuteen ryhmän jäsenten keskuudessa, mikä edistäisi sosiaalista vetovoimaa ja korkeiden ryhmäsuoritusten saavuttamista eri tehtävissä.
Vaikka asenteiden samankaltaisuus ja vetovoima ovat lineaarisesti yhteydessä toisiinsa, vetovoima ei välttämättä edistä merkittävästi asenteiden muutosta.
Muita sosiaalisia ja kulttuurisia näkökohtiaMuutos
Byrne, Clore ja Worchel (1966) ehdottivat, että ihmiset, joilla on samankaltainen taloudellinen asema, ovat todennäköisesti vetovoimaisia toistensa suhteen. Buss & Barnes (1986) havaitsi myös, että ihmiset haluavat romanttisten kumppaniensa olevan samankaltaisia tietyiltä demografisilta ominaisuuksiltaan, mukaan lukien uskonnollinen tausta, poliittinen suuntautuminen ja sosioekonominen asema.
Tutkijat ovat osoittaneet, että ihmissuhteiden välinen vetovoima korreloi positiivisesti persoonallisuuden samankaltaisuuden kanssa. Ihmiset ovat taipuvaisia haluamaan romanttisia kumppaneita, jotka ovat samankaltaisia kuin he itseensä miellyttävyydessä, tunnollisuudessa, ekstroversiossa, emotionaalisessa vakaudessa, avoimuudessa kokemuksille ja kiintymyssuhdetyylissä.
Yksilöllisyyden samankaltaisuus ennusti erityisesti mieltymysarvioita, mikä vaikuttaa vetovoiman arviointeihin. Keskustelun jälkeisten sosiaalisen vetovoiman mittareiden mukaan taktinen samankaltaisuus korreloi positiivisesti kumppanin tyytyväisyyden ja globaalin pätevyyden arvioiden kanssa, mutta ei korreloinut mielipiteenmuutos- ja koetun vakuuttavuuden mittareiden kanssa.
Samankaltaisten muuttujien tarkistamisen yhteydessä heitä pidettiin samankaltaisempina myös useiden persoonallisuusominaisuuksien suhteen. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että keskimääräisen parisuhteen pituus oli yhteydessä käsityksiin samankaltaisuudesta; pidempään yhdessä olleita pareja pidettiin tasa-arvoisempina. Tämä vaikutus voi johtua siitä, että kun aikaa kuluu, pariskunnat muuttuvat samankaltaisemmiksi yhteisten kokemusten kautta, tai siitä, että samankaltaiset pariskunnat pysyvät yhdessä pidempään.
Samankaltaisuudella on vaikutuksia suhteen aloittamiseen alkuvaiheen vetovoimalla tutustua toisiinsa. On osoitettu, että korkea asenteiden samankaltaisuus johti alkuvetovoiman merkittävään lisääntymiseen kohdehenkilöä kohtaan ja korkea asenteiden erilaisuus johti alkuvetovoiman vähenemiseen. Samankaltaisuus edistää myös suhteeseen sitoutumista. Heteroseksuaalisilla seurustelupareilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että parin sisäisten arvojen samankaltaisuus oli yhteydessä parisuhteeseen sitoutumiseen ja sen pysyvyyteen.
Sosiaalinen homogamia viittaa ”passiivisiin, epäsuoriin vaikutuksiin puolisoiden samankaltaisuuteen”. Tulos osoitti, että ikä ja koulutustaso vaikuttavat ratkaisevasti parisuhdepreferenssiin. Koska samanikäiset ihmiset opiskelevat ja ovat enemmän vuorovaikutuksessa samassa koulumuodossa, propinquity-vaikutuksella (eli ihmisten taipumuksella tavata ja viettää aikaa niiden kanssa, joilla on yhteisiä piirteitä) on merkittävä vaikutus puolison samankaltaisuuteen. Konvergenssilla tarkoitetaan samankaltaisuuden lisääntymistä ajan myötä. Vaikka aiemmat tutkimukset osoittivat, että asenteilla ja arvoilla on suurempi vaikutus kuin persoonallisuuspiirteillä, on kuitenkin havaittu, että alkuvaiheen assortimentilla (eli parien sisäisellä samankaltaisuudella avioliiton alussa), ei niinkään konvergenssilla, on ratkaiseva merkitys selitettäessä aviopuolisoiden samankaltaisuutta.
Aktiivisella assortimentilla viitataan suoriin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat siihen, että valitsee jonkun samankaltaisen henkilön kuin itseään pariutumispreferensseissä. Aineisto osoitti, että poliittisilla ja uskonnollisilla asenteilla on suurempi vaikutus kuin persoonallisuuspiirteillä. Esitettiin jatkokysymys havainnon syystä. Käsitteet idiosynkraattinen (eli eri yksilöillä on erilaiset parittelupreferenssit) ja konsensuksellinen (eli yhteisymmärrys siitä, että joitakin mahdollisia parittelukumppaneita pidetään parittelupreferensseissä muita parempia). Aineisto osoitti, että poliittisista ja uskonnollisista lähtökohdista johtuvat kumppanipreferenssit ovat yleensä idiosynkraattisia, esimerkiksi katolilainen valitsee todennäköisemmin kumppanin, joka on myös katolilainen, kuin buddhalainen. Tällaiset idiosynkraattiset mieltymykset johtavat aktiivisen lajittelun korkeaan tasoon, joka vaikuttaa olennaisesti puolisoiden samankaltaisuuteen. Yhteenvetona voidaan todeta, että aktiivisella assortimentilla on suuri merkitys, kun taas konvergenssilla on vain vähän näyttöä tällaisen vaikutuksen osoittamisesta.
Propinquity-vaikutus Muokkaa
Propinquity-vaikutus perustuu havaintoon, että: ”Mitä enemmän näemme ja olemme vuorovaikutuksessa henkilön kanssa, sitä todennäköisemmin hänestä tulee ystävämme tai seksikumppanimme.” Tämä vaikutus on hyvin samankaltainen kuin pelkkä altistumisvaikutus siinä mielessä, että mitä enemmän henkilö altistuu ärsykkeelle, sitä enemmän hän pitää siitä; on kuitenkin olemassa poikkeuksia. Tuttuutta voi esiintyä myös ilman fyysistä altistumista. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että Internetin välityksellä solmitut suhteet muistuttavat kasvokkain solmittuja suhteita koetun laadun ja syvyyden suhteen.
AltistumisvaikutusEdit
Altistumisvaikutus, joka tunnetaan myös tuttuusperiaatteena, sanoo, että mitä enemmän henkilö altistuu jollekin asialle, sitä enemmän hän alkaa pitää siitä. Tämä pätee yhtä lailla sekä esineisiin että ihmisiin. Selkeä havainnollistus on vuonna 1992 tehdyssä tutkimuksessa: tutkijat saivat neljä samannäköistä naista osallistumaan lukukauden ajan suureen yliopistokurssiin siten, että kukin nainen osallistui eri määrään istuntoja (0, 5, 10 tai 15). Opiskelijat arvioivat sitten lukukauden lopussa naisten koettua tuttuutta, houkuttelevuutta ja samankaltaisuutta. Tulokset osoittivat, että altistumisella oli voimakas vaikutus vetovoimaisuuteen, joka välittyi altistumisen vaikutuksesta tuttuuteen. Altistuminen ei kuitenkaan aina lisää vetovoimaa. Esimerkiksi sosiaalisen allergian vaikutus voi ilmetä, kun henkilö ärsyyntyy ja yliherkistyy yhä enemmän toisen toistuvasta käyttäytymisestä sen sijaan, että ihastuisi ajan mittaan enemmän tämän omituisuuksiin.