Määritelmä
substantiivi
Tila, jossa ihminen on hypertoninen eli jolla on suurempi sävy tai jännitys
Lisäys
Biologiassa toonisuus koskee kahta määritelmää. Ensimmäinen liittyy kalvoon kohdistuvaan osmoottiseen paineeseen ja toinen koskee tonusta tai jännitystä (lihaksessa tai elimessä). Asiaan liittyviä termejä ovat isotonisuus, hypertonisuus ja hypotonisuus.
Yleisesti hypertonisuus on tila, jolle on ominaista suurempi tonus tai jännitys. Solutasolla hypertonisuus on liuoksen ominaisuus, jossa liuenneiden aineiden määrä on suurempi kuin toisessa liuoksessa. Liuos on hypotoninen myös silloin, kun liuoksella (tai nesteellä) on suurempi osmoottinen paine kuin toisella liuoksella (tai nesteellä). Liuokset, joilla on erilainen tonisiteetti, johtavat veden nettovirtaukseen solukalvon läpi. Esimerkiksi veriseerumi, joka on fysiologiseen suolaliuokseen nähden hypertoninen, johtaisi vesimolekyylien nettoliikkeeseen kohti aluetta, jossa on pienempi vesipitoisuus (tai suurempi liuenneen aineen pitoisuus) (eli veriseerumia).
Kudostasolla lihaksen hypertonisuus merkitsisi suurempaa tonusta tai jännitystä lihaksen pituuden muuttuessa. Tämä on vastakohta hypotoniselle lihakselle, jossa tonus tai jännitys on vähäisempää. Lihasta, jonka jännitys pysyy suhteellisen vakiona, kuvataan isotoniseksi.
Sanan alkuperä: iso- + kreik. tonos (”jännitys”)
Vertailu:
- isotonisuus
- hypotonisuus
Vrt. myös:
Sukulaismuoto(t):
- hypertoninen (adjektiivi, of, pertaining to, or relating to, hypertonicity)