Raamattu
Raamattu on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista ja yksi kauneimmin kirjoitetuista kirjoista. Sen sanoma on herättänyt monia uskovia ja tutkijoita. Se koostuu 66 kirjasta, jotka on jaettu kahteen osaan – Vanhaan testamenttiin, joka koostuu 39 kirjasta, ja Uuteen testamenttiin, joka koostuu 27 kirjasta. Raamattu on klassisesti hepreankielinen teksti, mutta siinä on havaittavissa myös Lähi-idän vaikutteita. 1900-luvulla löydetyt Nag Hammadin kirjasto ja Kuolleenmeren kääröt valaisivat uudessa valossa varhaista kristinuskoa ja itse Kristusta.
Tora
Perinteen mukaan Mooses kirjoitti Tooran Siinain vuorella ja tabernaakkelissa. Historioitsijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Tooralla ei todennäköisesti ole vain yhtä kirjoittajaa ja että se kirjoitettiin ylös niin sanotun Babylonian vankeuden aikana 6. vuosisadalla eaa. ja viimeisteltiin 2. vuosisadalla eaa. 39 kirjasta koostuva Toora käsittää Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa (Bereishit – 1. Mooseksen kirja, Shemot – 2. Mooseksen kirja, Vayikra – 3. Mooseksen kirja, Bamidbar – 4. Mooseksen kirja ja Devarim – 5. Mooseksen kirja), jotka sisältävät sekä kirjoitetun että suullisen rabbiinijuutalaisuuden lain että uskonnollisia opetuksia historian kaukaisimmista vaiheista.
Koraani
Koraanilla, islamin uskonnollisella tekstillä, on samat historialliset juuret kuin juutalaisuudella ja kristinuskolla, ja se koostuu 114 luvusta, jotka tunnetaan nimellä sura. Sitä ei alun perin ollut olemassa kirjallisessa muodossa (sana Koraani tulee arabiankielisestä sanasta ”lausua”), ja se laadittiin noin 20 vuotta profeetta Muhammedin kuoleman jälkeen vuonna 632. Hän sai muslimien uskomuksen mukaan Jumalan sanan enkeli Gabrielin kautta kahdenkymmenenkolmen vuoden aikana.
Vedat
Vedat (joka tarkoittaa ”tietoa”) koostuvat neljästä muinaisesta intialaisesta tekstistä, joista vanhimmat ovat peräisin noin 1500 eaa. ja 1200 eaa. väliltä. Ne eivät ole ainoastaan sanskritinkielisen kirjallisuuden vanhin muoto, vaan ne ovat myös hindulaisuuden vanhimmat kirjoitukset. Vedojen neljä tekstiä ovat Rigveda, Yajurveda, Sama-Veda ja Atharva-Veda. Yksittäiset säkeet, jotka tunnetaan nimellä mantrat, koostuvat hymneistä ja proosasta, joita Brahmanat selittävät ja jotka toimivat täydentävänä proosana. Kuten useimpien muidenkin muinaisten pyhien tekstien, myös Vedojen uskotaan perinteisesti olevan jumalallisesti ilmoitettuja.
Egyptiläinen kuolleiden kirja
Egyptiläinen kuolleiden kirja viittaa muinaisegyptiläisiin hautakirjoihin, joita käytettiin noin vuodesta 1550 eaa. vuoteen 50 eaa. asti. 192 tunnetut taikaloitsut oli tarkoitettu varjelemaan vainajaa hänen matkallaan tuonelaan (tuonpuoleiseen) ja auttamaan häntä välttämään ansoja ja petoksia matkan aikana. Tunnetuinta näistä loitsuista, ”Sydämen punnitseminen” -loitsua, käytettiin auttamaan vainajaa saamaan takaisin liikkumis- ja puhekykynsä tuonpuoleisessa. Alun perin hieroglyfisellä pyhällä kirjoituksella kirjoitetut loitsut maalattiin esineisiin. Varakkaat egyptiläiset kuitenkin kirjoittivat ne kirjaan.
Tao Te Ching
Tao Te Ching on klassinen kiinalainen teksti, jonka on perimätiedon mukaan laatinut noin 6. vuosisadalla eaa. tietäjä Laozi. Siinä on 81 lyhyttä lukua, ja se on alun perin kirjoitettu virtaavaan kalligrafiatyyliin. Tao Te Ching on sekä filosofisen että uskonnollisen taolaisuuden perustavaa laatua oleva teksti, joka vaikutti suuresti myös legalismin, konfutselaisuuden ja kiinalaisen buddhalaisuuden koulukuntiin. Käsitellyt aiheet vaihtelevat hallitsijoille suunnatuista tietäjien neuvoista tavallisille ihmisille suunnattuihin käytännöllisiin opetuksiin.
Upanishadit
Upanishadit on luultavasti sävelletty Intiassa 800 eaa. ja 100 eaa. välisenä aikana, ja kirjaimellisesti ne tarkoittavat sananmukaisesti: ”Lähellä istumista, Opettajan piirittämistä”. Ne koostuvat filosofisista teksteistä, jotka muodostavat hindulaisuuden teoreettisen perustan. Kirjoitukset koostuvat yli 200 tekstistä, vaikka niistä vain 13:aa pidetään ensisijaisina opetuksina. Hindut katsovat niiden sisältävän totuuksia, jotka on paljastettu havainnollistamaan perimmäisen todellisuuden (Brahman) luonnetta, ja ne kuvaavat myös ihmisen pelastuksen (moksha) luonnetta ja muotoa. Vaikka hindut pitävät Upanishadeja Vedoista erillisinä, ne ovat Vedojen jatkeena.
Bhagavad Gita
700-säkeinen Bhagavad Gita kirjoitettiin 5.-2. vuosisadalla eaa. ja se on osa kuuluisaa eeposta Mahabharataa. Se on pohjimmiltaan kehotus epäitsekkääseen toimintaan, joka vaikutti syvästi useisiin Intian itsenäisyysliikkeen johtajiin, kuten Mohandas Gandhiin. Suuri intialainen johtaja kutsui Bhagavad Gitaa ”henkiseksi sanakirjakseen”. Teksti on monilta osin, myös muodoltaan ja filosofialtaan, muunnelma Upanishadeista. Bhagavad Gita kuitenkin integroi dualismin ja teismin, kun taas Upanishadit ovat monoteistisia.
Buddhalaiset Sutrat
Nämä kanoniset pyhät kirjoitukset, jotka Gautama Budda välitti ensimmäisenä, tunnetaan myös nimellä ”Sutrojen suuri aarreaitta”. Ne on kirjoitettu 2. vuosisadan eKr. ja 2. vuosisadan jKr. välisenä aikana. Keskeisin Sutra on Lootussutra, joka sisältää Buddhan seuraajilleen pitämän saarnan, jossa hän opettaa heille buddhalaisuuden perustan. Sana sutra itsessään tarkoittaa lankaa tai siimaa, joka pitää päät yhteen (josta ovat peräisin myös englannin kielen sanat ”sew” ja ”suture”), sillä kirjat kirjoitettiin alun perin palmunlehdille ja ommeltiin yhteen langalla.
Eiuskonnolliset muinaiset kirjat
Joissakin vaikutusvaltaisimmissa muinaisissa kirjoissa ei ollut minkäänlaista muodollista uskonnollista kehotusta. Yksi tällaisista kirjoista on Gilgameshin eepos, joka kertoo tarinan kuolemattomuuden etsimisestä suuren tulvan keskellä, joka muistuttaa Genesiksen tulvaa. Kahdeksannella vuosisadalla eaa. kirjoitettu Ilias antoi monille ihanteen, johon pyrkiä. Yksi tällaisista tavoittelijoista oli makedonialainen kenraali Aleksanteri Suuri, jonka kerrotaan nukkuneen Ilias-kappale tyynynsä alla sotaretkiensä aikana. Myös Platonin 4. vuosisadalla eKr. kirjoitetut teokset liittyvät Aleksanteri Suureen, sillä Platon oli Aristoteleen opettaja, joka puolestaan oli Aleksanterin opettaja.