MINUN HUOMAUTUKSENI: Ennen kuin luet esseen, haluan selventää muutamaa kohtaa.
1) Deer Range Improvement Program (DRIP) on edelleen olemassa. Ja jokaisessa osavaltiossa on DRIP:n kaltainen ohjelma. Sitä ei ehkä kutsuta DRIP:ksi, mutta DRIP:n kaltaisia ohjelmia on kaikkialla Yhdysvalloissa.
2) Tässä on yksityiskohtainen selitys sukupuoleen perustuvasta metsästyksestä. Jos meillä ei olisi sukupuolisidonnaista metsästystä, uroshirvien ja naarashirvien suhde olisi tasainen. Jos siis joku ottaisi 10 hirven otosryhmän – missä tahansa – siinä olisi viisi urosta ja viisi naarasta. Viisi urosta hedelmöittäisi viisi naarasta, jotka sitten synnyttäisivät viisi jälkeläistä. Kuitenkin sen jälkeen, kun vuosikymmeniä on tapettu isoja hirvieläimiä niiden suurten säkkien vuoksi, meillä on nyt suhde 7:3, 8:2 tai 9:1 naaraita ja uroksia kohti. Otetaanpa suhde 7:3. Nyt kolme urosta hedelmöittää seitsemän naarasta (tiedämme, että urokset voivat hedelmöittää niin monta naarasta kuin ne kohtaavat). Seitsemän naarasta synnyttää seitsemän jälkeläistä, mikä tarkoittaa, että jokaista 10 hirven otosryhmää kohti on vähintään kaksi YLIMÄÄRÄISTÄ poikasta sukupuoleen perustuvan metsästyksen vuoksi. Mutta mennäänpä vielä pidemmälle. Villieläinbiologit ovat vahvistaneet, että kun peurat ja muut eläimet (myös ihmiset sota-aikana) tuntevat populaationsa vähenevän, kuten metsästyskauden päätyttyä, suurin osa kaikista naaraista synnyttää kaksoset tai kolmoset. Otetaan siis kaksosvaihtoehto. Seitsemän naarasta synnyttää nyt 14 poikasta alkuperäisen viiden sijasta (jos yhteiskuntamme ei metsästäisi), mikä tarkoittaa, että 10 hirven otosryhmässä on 9 ylimääräistä poikasta. Kun ylimääräiset vauvat kerrotaan koko Michiganin laumalle, saadaan 500 000-700 000 hirveä lisää joka vuosi. Ja arvatkaa, kuinka monta metsästyslupaa he myöntävät joka vuosi? Arvasittehan, 500 000-700 000. Lisäksi näin Michiganin lauma kasvoi 1970-luvun 500 000:sta lähes kahteen miljoonaan nykyään. Tämä skenaario pätee jokaisessa osavaltiossa, ja luvut vaihtelevat vain hieman osavaltioittain.
3) Ainoa tekosyy tappaa ja syödä eläimiä olisi puhtaasti selviytymisperuste. Mutta tämä skenaario on harvinainen. Tulee mieleen inuiitit, jotka elävät jäisessä ympäristössä (minkä vuoksi en ole koskaan matkustanut Alaskaan luennoimaan). En tule koskaan ymmärtämään, miksi ihmiset, jotka asuvat muussa kuin jäisessä tai erämaisessa ympäristössä, metsästävät, tappavat ja syövät eläinten lihaa. Tottumus, perinne, mukavuus tai maku ovat mitättömiä, barbaarisia syitä vahingoittaa eläimiä. Eläinten murhaaminen ja tuhoaminen on rikos. Murha on murha riippumatta siitä, seisooko uhri pystyasennossa, käveleekö hän nelinkontin, onko hänellä turkki, höyhenet, sarvet, nokka tai kidukset. Itsepuolustus ja sijaiskärsijän itsepuolustus (toisten puolustaminen, jotka eivät pysty puolustamaan itseään) ovat ainoat perusteet murhalle. Kaupallistaminen on sitä, kun ihmiset tekevät eläimistä elottomia esineitä eivätkä näe niissä mitään muuta. Lehmistä on tehty kenkiä, salkkuja ja hampurilaisia. Kanoista on tehty ämpäreittäin siipiä. Hirvieläimistä on tehty verenhimoisen urheilulajin vastentahtoisia osallistujia, sitten vakavapäisiä seinätrofeja ja hirvihampurilaisia.
4) Kun ihmisiä kohdellaan samalla tavalla kuin metsästäjät kohtelevat eläimiä, ihmiset huutavat ”holokaustia!”, ”kansanmurhaa!”, ”verilöylyä!” ja ”veristä murhaa!”. Silti metsästäjien ajattelutavan mukaan eläimet ovat ”riistaa”, joka ansaitsee tulla tapetuksi. Tämä ”peli” on vailla rationaalista ajattelua, säädyllisyyttä ja ystävällisyyttä. Se on suoraan sanottuna sosiopaattista käytöstä. Olen katsonut metsästys- ja kalastusohjelmia ESPN:ltä yli 25 vuoden ajan. Urheilunarkkarina joudun odottamaan, että veriohjelmat loppuvat viikonloppuaamuisin, ennen kuin YHTENÄISET urheiluohjelmat lähetetään. Kuulen jännityksen metsästäjien äänissä ennen kuin he vetävät liipaisimesta tai ampuvat nuolen. Ei tarvitse keksiä todellisia syitä hirvenmetsästykseen tai muuhun eläinten tappamiseen. Metsästys ja kalastus ovat yksinkertaisesti verilajeja. Lisäksi metsästäjiä ei vapauteta tappamisesta vain siksi, että he tekevät sen itse. Itse asiassa heidän tappamisensa tekee metsästäjistä suoraan vastuullisia, toisin kuin ihmiset, jotka ostavat lihansa supermarketista. Jälkimmäiset ovat vain rikoskumppaneita, jotka maksavat jollekin toiselle rikosten tekemisestä. Jonkun toisen tappaman eläimen ostaminen on edelleen yksiselitteisesti väärin ja pahaa, mutta tappaminen ja vahingoittaminen suoraan osoittaa enemmän psykoottista käyttäytymistä kuin se, että joku, joka ei voi tai halua vahingoittaa ja tappaa suoraan, voisi.
Metsästäjät ovat eläinmaailman terroristeja
Kirjoittaja: Gary Yourofsky
Seuraava essee julkaistiin pääkirjoituksena The Detroit News -lehdessä huhtikuun 20. päivänä 2001. Se ilmestyi myöhemmin kirjassa Hunting: Opposing Viewpoints, jonka Gale Group/Greenhaven Press julkaisi vuonna 2008.
Olen Michiganin suorapuheisimman ja tinkimättömimmän humanitaarisen järjestön ADAPTT:n perustaja ja puheenjohtaja. Lähes 80 lukiota ja yliopistoa on kutsunut minut kouluttamaan ja valistamaan opiskelijoita eläinten vapauttamisesta, etiikasta, oikeudenmukaisuudesta ja ystävällisyydestä.
Ennen kuin kumoan jokaisen metsästysvalheen, aloitan kahdella sitaatilla, jotka ovat peräisin joiltakin tunnetuilta eläinoikeusaktivisteilta.
Ensimmäinen sitaatti on peräisin Mohandas Gandhilta. ”Karitsan elämä ei ole yhtä arvokas kuin ihmisen. Mitä avuttomampi olento on, sitä enemmän sillä on oikeus saada suojelua ihmisiltä ihmisten julmuudelta.”
Toinen lainaus suurelta filosofilta Pythagorakselta. ”Niin kauan kuin ihmiskunta jatkaa häikäilemätöntä toisten olentojen tuhoamista, emme tule koskaan tuntemaan terveyttä tai rauhaa. Niin kauan kuin ihmiset teurastavat eläimiä, he tappavat toisiaan. Todellakin ne, jotka kylvävät murhan ja tuskan siemenen, eivät koskaan leikkaa iloa ja rakkautta.”
Nyt vastoin sitä ruusuista kuvaa, jonka metsästäjät aina piirtävät itsestään – jalosta metsästäjästä, rehellisestä metsästäjästä, välittävästä metsästäjästä, huolestuneesta metsästäjästä – käydäänpä läpi pikainen lista jaloja metsästyssanontoja:
- Luodaan enemmän ja ammutaan useammin, olen suoliston kasaamisriippuvainen, mätketään ja pinotaan, elän metsästääkseni/metsästän elääkseni ja tappaakseni.
- Ja entäpä tämä kommentti Ted Nugentilta, maailman suorapuheisimmalta eläintappajalta ja lähes jokaisen metsästäjän sankarilta: ”Minä myötävaikutan talven kuolleisiin ja hiljaisuuden valituksiin, verijäljet ovat musiikkia korvilleni. Olen suoliston kasaamiseen koukussa. Sika ei tiennyt, että olin paikalla. Se on minun potkuni. Rakastan eläinten akselointia. Se on rock ’n’ roll -voimaa.” (World Bowhunter’s Magazine, Volume 1, Number 4, May 1990, page 12)
Eläinoikeusihmisten on vaikea keskustella totuudesta metsästyksestä, kun olemme jatkuvasti tekemisissä valheiden kanssa ylikansoituksesta, valheiden kanssa ystävällisyydestä ja valheiden kanssa tieteestä.
ADAPTT on kyllästynyt metsästäjiin, heidän hallituksensa kavereihinsa ja heidän sairaisiin mentaliteetteihinsa. DNR:ssä ja NRC:ssä työskentelevät niin sanotut ”asiantuntijat” eivät ole ”asiantuntijoita”. He ovat metsästäjiä ja metsästyksen kannattajia.
Ja metsästys ei ole järkevää tiedettä. Se on tervettä hupia vain epäkuntoisille yksilöille, jotka syyllistyvät raukkamaisiin tekoihin. Ja minusta kuulostaa siltä, että jokainen tervejärkinen henkilö, jolla on terveen järjen häivähdyskin, ymmärtäisi tämän terveen totuuden.
Metsästäjien lepyttelemiseksi vuonna 1971 DNR aloitti vakavat ponnistelut ”vanhan metsän” tilanteen muuttamiseksi Michiganissa. Hirviä oli tuolloin noin 500 000, mikä ei riittänyt tyydyttämään metsästäjiä. Sen vuoksi DNR käynnisti DRIP-ohjelmana tunnetun Deer Range Improvement Program -ohjelman, jonka mukaan 1,2 miljoonaa hehtaaria metsää oli raivattava, mikä loi hirvieläimille helpommin saatavilla olevaa ravintoa ja edisti entisestään niiden lisääntymistä. DNR on myös aina myöntänyt suhteettoman suuren määrän lupia uroshirvien tappamiseen, koska urosten tappaminen naaraiden sijasta saa naaraiden sisäisen lisääntymismekanismin sekaisin. Silloin se päätyy synnyttämään kaksosia ja jopa kolmosia pitääkseen lajin yllä.
DRIP-ohjelma ja sukupuoleen perustuva metsästys ovat aiheuttaneet sen, että hirvikanta on viime vuonna tasaantunut noin kahteen miljoonaan eläimeen.
Metsästäjät aiheuttavat lisääntyneitä hirvieläinonnettomuuksia ja myötävaikuttavat sadonkorjuuvahinkojen syntyyn.
Vuonna 1972 hirvieläinonnettomuuksia sattui 10 742. Viime vuonna niitä oli noin 70 000. Hitsi, luulin, että metsästäjät metsästävät vähentääkseen peura-autokolareita? Vuonna 1996 Michigan Farm Bureau uhkasi jopa nostaa ryhmäkanteen DNR:ää vastaan, koska se oli pelkästään metsästäjien tarpeiden mukaan.
Muuten, kun hirvieläinonnettomuudet ja satovahingot lisääntyivät tasaisesti vuosien varrella, DNR:n johtava virkamies Dave Arnold sanoi The Detroit Free Press -lehdelle tammikuun 1. päivänä 1980 seuraavaa: ”Älkää unohtako ohjelman tarkoitusta. Kun DNR päätti muutama vuosi sitten yrittää kasvattaa laumaa noin miljoonaan eläimeen, tiesimme, että autojen törmäysluvut ja satovahingot kasvaisivat.”
Ned Caveney, DNR:n osavaltion metsänhoitaja, sanoi Northwoods Call -lehdelle 26. toukokuuta 1991: ”Michiganissa manipuloimme metsien elinympäristöä tuottaaksemme hämmästyttävän epäluonnollisia hirvieläinmääriä — joinakin vuosina jopa kahteen miljoonaan. Se lähentelee luultavasti kahta miljoonaa enemmän kuin niitä oli ennen kuin ihminen puuttui asiaan.”
Metsästystä kannattava kuvernööri John Engler perusti 90-luvulla metsästys- ja perinnetyöryhmän (The Hunting and Heritage Task Force) laajentaakseen yleisön metsästys- ja kalastusmahdollisuuksia, mikä on sama syy, miksi Yhdysvaltain kalastus- ja villieläinpalvelu (U.S. Fish and Wildlife Service) on olemassa. USFWS tarjoaa muuten 290 metsästysohjelmaa ja 307 kalastusohjelmaa 514 kansallisella luonnonsuojelualueella eri puolilla Yhdysvaltoja.Englerin metsästys- ja perintötyöryhmän (Hunting and Heritage Task Force) määräyksen kuudennessa kohdassa todetaan seuraavaa: ”Vaikka Michigan tarjoaa laajoja mahdollisuuksia metsästykseen ja kalastukseen, osallistumisen edistämiseksi voitaisiin tehdä enemmän, erityisesti suurissa asutuskeskuksissa. Kaikkien DNR:n osastojen tulisi tehdä yhteistyötä, jotta metsästys ja kalastus olisi helpommin saatavilla sekä julkisilla että yksityisillä mailla. Laajentakaa mahdollisuuksien mukaan metsästys- ja kalastusmahdollisuuksia kaupunkien puistoissa ja virkistysalueilla.”
Metropuistojemme viimeaikaisten hirvieläinten tappojen ainoa tarkoitus oli tämä. Ei siksi, että peurat söivät kaikki trillium-kasvit. HCMA:n johtokunta ei tietäisi eroa trilliumin ja heliumin välillä. Lisäksi ihmiset ovat ainoat eläimet, jotka tuhoavat maata ja ottavat enemmän kuin tarvitsevat.
Metropuistojen lopetukset eivät tapahtuneet siksi, että metsästäjät olisivat halunneet lahjoittaa ruokaa nälkäisille. Se on vain ovela PR-kikka, jolla yritetään asettaa sädekehä niiden ympärille, jotka murhaavat eläimiä huvikseen. On paljon kustannustehokkaampaa syöttää nälkäisille ihmisille spagettia ja paistettua tofua, ja sillä tavalla voi myös ruokkia enemmän ihmisiä.
Kaiken on ymmärrettävä, että villieläinten hoito on noin 100 vuotta sitten luotu harhakäsitys. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin villieläinten hallinta. Ihminen ei voi hallita luontoa. Ainoa hallinta, jota ihmisten pitäisi tehdä, on pysyä poissa eläinten tilasta.
Jälleen kerran on epäoikeudenmukaista, typerää ja halveksittavaa, että DNR ja NRC, jotka koostuvat kokonaan metsästäjistä ja metsästyksen kannattajista, päättävät luonnonvaraisten eläinten kohtalosta. Se olisi sama kuin antaisi pedofiilien kirjoittaa lastensuojelulakeja ja naisvihamielisten kirjoittaa perheväkivaltaa koskevia lakeja…
Syövätkö metsästäjät tapponsa? Kyllä. Mutta metsästäkö metsästäjät metsästävät ruokaa varten? Ei! He metsästävät tappamisen jännityksen vuoksi. He saavat nautintoa. Adrenaliinin superpiikin. Se on verenhimoa ja dominointia. Se on ylimielisyyttä ja itsekkyyttä. Se on vihaa ja raakuutta. Se on häpeää ja ilkeyttä. Se on murha ja se on törkeää.
Metsästäjät käyttävät aina tekosyynä sitä, että peurat kuolevat nälkään talven aikana, ikään kuin nälänhätä ei olisi luonnollinen prosessi ja luonnon tapa hallita populaatioita ja ekosysteemin tapa toimia.
Hirvien nääntyminen nälkään tarjoaa ravintoa haaskaeläimille ja on luonnon tapa karsia sairaat eläimet pois ja antaa vahvimpien lisääntyä.
Luoti päähän tai nuoli rintaan ei ole ratkaisu nälkään. Mutta lisäksi metsästäjät eivät edes ammu nälkää näkeviä hirviä. Niistä ei saa hyviä trofeeita eikä niistä saa paljon lihaa.
Valitsen kenet tahansa näyttämään minulle viime vuonna valokuvan yhdestä metsästäjästä, joka on ampunut yhden laihtuneen hirven. Vain yhden. Metsästäjät ampuvat isoja hirviä, joilla on isot telineet isoja trofeeita varten. Katsokaa heidän tv-ohjelmiaan PBS:ltä ja ESPN:ltä ja TNN:ltä. He eivät puhu muusta kuin isoista säkistä ja isoista trofeista.”
17. huhtikuuta 1989 The Free Press -lehdessä Nugent sanoi metsästyksestä näin: ”En metsästä lihan takia. Metsästän metsästääkseni.”
Vuonna 1990 Nugent sanoi World Bowhunters Magazine -lehdessä seuraavaa: ”Kukaan ei metsästä vain saadakseen lihaa pöytään, koska se on liian kallista, aikaa vievää ja äärimmäisen epäjohdonmukaista.”
En ole koskaan uhannut vahingoittaa kenenkään lasta viimeaikaisten hirvieläinten tappojen vuoksi metropuistossamme. Uhkasin ottaa luodin hirvien puolesta ja perustaa oman hirvipoliisiyksikön suojelemaan hirviä metsästäjiltä. Haastoin kuitenkin noin kuusi sissiintynyttä eläintappajametsästäjää näyttämään minulle, kuinka kovia ”kovikset” todella ovat. Halusin taistella näitä öykkäreitä vastaan ja laittaa heidät paikoilleen. Valitettavasti, kuten tavallista, he kieltäytyivät tarttumasta haasteeseeni. Jos yhden asian olen oppinut kuuden vuoden intensiivisen aktivismin aikana, niin sen, että eläinvihaajat ovat pelkureita, jotka eivät koskaan tappelisi sellaista ihmistä vastaan, joka tappelisi takaisin.
Jos haluat lisätietoa metsästysalasta, lue: Miten osavaltioiden riistahallinnot hoitavat peuroja?
