Helping Your Adolescent with Conduct Disorder

Tiheä käyttäytyminen, julmuus ihmisiä tai eläimiä kohtaan, uhmakkuus ja aggressiivinen käyttäytyminen ovat vain joitakin varoitusmerkkejä lasten ja nuorten käyttäytymishäiriöstä. Vaikka jotkut näistä käyttäytymismalleista voivat olla vanhemmille hälyttäviä, niillä voi olla myös vakavia seurauksia teini-ikäiselle – mukaan lukien koulusta erottaminen tai koulusta erottaminen tai nuorisovankilaan joutuminen.

Onneksi oikeanlaisella hoidolla varhaisessa vaiheessa voi olla erittäin myönteinen vaikutus käytöshäiriöisiin teini-ikäisiin. Ensin sinun on kuitenkin tiedettävä, mitä etsiä ja mihin toimiin sinun on ryhdyttävä varmistaaksesi, että teini saa tarvitsemansa avun.

Tämä lyhyt opas on suunniteltu auttamaan sinua tunnistamaan merkit ja tietämään, mihin toimiin sinun on ryhdyttävä, jos uskot teini-ikäiselläsi olevan käytöshäiriö.

Nuorten käytöshäiriö – tilastoja ja faktoja

• Käyttäytymishäiriö on lähes kaksi kertaa yleisempi miehillä kuin naisilla – yleisväestössä arviolta 6-16 prosentilla pojista on käytöshäiriö, kun taas jossakin 2-9 %:lla sitä on
• Käyttäytymishäiriö kehittyy todennäköisemmin nuorille, jotka kasvavat kaupunkialueilla kuin maaseudulla
• Arviolta 1-4 %:lla 9-17-vuotiaista nuorista on käytöshäiriö
• Mielenterveyslaitoksissa, käytöshäiriö on yksi yleisimmistä lasten ja nuorten diagnosoiduista psykiatrisista häiriöistä
• Käyttäytymishäiriö alkaa lapsuudessa tai nuoruudessa – ”lapsen alkutaipumus” kehittyy ennen 10. ikävuotta, ja sen ennuste on huonompi kuin ”murrosikäisen alkutaipumus” käytöshäiriön
• Nuorten, joilla on murrosikäisen alkutaipumus, diagnosoidaan 18 vuoden iän jälkeen harvemmin epäsosiaalista persoonallisuutta kuin niiden, joilla on lapsen alkutaipumus
• .käyttäytymishäiriö
• Käyttäytymishäiriön hoito on todennäköisemmin tehokasta, jos se aloitetaan varhain
• Häiritsevän käyttäytymisen häiriö on toinen nimi käyttäytymishäiriölle

Yhdessä esiintyvät häiriöt

Muihin mielenterveyden häiriöihin, jotka usein esiintyvät ennen käyttäytymishäiriötä tai yhdessä sen kanssa, kuuluvat:

• Attention-deficit hyperactivity disorder (ADHD)
• Posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD)
• Oppositionaalinen uhmakkuushäiriö (ODD)
• Depressio
• Ahdistuneisuushäiriö
• Aineidenkäytön häiriöt

Vaikutustilanteiden käyttäytymishäiriön vaaratekijöihin kuuluvat:

• Historiaa kaltoinkohtelusta tai laiminlyönnistä
• Mahdollinen trauma
• Geneettinen alttius
• Koulussa epäonnistuminen
• Aivovamma

Käyttäytymishäiriön merkkien etsiminen ja tunnistaminen

Hakemaan lapsellesi hänen tarvitsemaansa apua mahdollisimman varhain, mikä on käytöshäiriön kohdalla ratkaisevan tärkeää, sinun on tiedettävä, mitä etsiä. Käytöshäiriön merkkejä ja oireita ovat muun muassa:

• Agressiivisuus ihmisiä tai eläimiä kohtaan
• Uhkaava vahingoittaminen muita kohtaan
• Taistelujen aloittaminen usein muiden kanssa
• Väkivaltaisuus eläimiä kohtaan
• Omistuksen tuhoaminen, kuten tulipalojen sytyttäminen
• Tiheä valehtelu
• Varkaus
• Tiheä juokseminen-lain kanssa
• Pakottaa jonkun seksuaaliseen käyttäytymiseen ilman henkilön suostumusta
• Rikkoo usein toisten oikeuksia
• Luo usein konflikteja kärjistämällä ongelmia
• Katumuksen puute huonosta käytöksestä tai toisten satuttaminen
• vaikeus tuntea tai osoittaa empatiaa
• Murtaminen ihmisten koteihin tai autoihin
• Häiritsee ihmisiä
• Yritetään usein pelotella toisia
• Käyttäytyy kiusaavasti
• Rikkoo usein sääntöjä
• Käyttäytyy usein sääntöjen vastaisesti
• Säännöllinen hankaluuksiin joutuminen koulussa
• Tiheä koulusta poissaolo
• Kotoa karkuun juokseminen
• Fyysiset tappelut
• Muiden katsominen vihamielisiksi tai aggressiivisiksi (silloinkin, kun he eivät ole sitä)
• Ristiriitoja tarkasti sosiaalisten vihjeiden tulkitseminen
• Taisteluista tai tapaturmista johtuvat yleiset vammat

Tietää ensimmäiset askeleet

Jos havaintosi ja vaistosi saavat sinut epäilemään, että nuorellasi on käytöshäiriö, kolme ensimmäistä askelta tilanteen hoitamiseksi ovat:

1 – Puhu teini-ikäisesi kanssa. Istu alas teinisi kanssa ja ilmaise huolesi havaitsemastasi huolestuttavasta käyttäytymisestä. Todennäköisesti olet ottanut ne puheeksi aiemminkin, ehkä turhautuneena tai vihaisena. Kerro lapsellesi, että haluat auttaa kaikin tavoin ja että olet valmis kuuntelemaan.

Koska uhmakkuus on tyypillisesti merkittävä osa käytöshäiriötä, teinisi ei ehkä halua avautua sinulle. Älä painosta, mutta älä myöskään anna manipuloida itseäsi. Sinun on johdonmukaisesti asetettava tiukat rajat ja odotukset huutamatta, luennoimatta tai joutumatta valtataisteluun.

2 – Varaa aika arviointia varten. Lapsesi lastenlääkäri tai perhelääkäri voi olla yksi paikka aloittaa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että hän ei ole mielenterveysalan ammattilainen, jolla olisi erityiskoulutusta ja kokemusta erityisen haastavien häiriöiden, kuten käytöshäiriön, käsittelystä. Lääkäri voi tehdä fyysisen tutkimuksen selvittääkseen, onko taustalla jokin lääketieteellinen syy tai päihdeongelma, joka voi aiheuttaa tai vaikuttaa lapsesi käyttäytymiseen.

Käyttäytymishäiriön kohdalla on yleensä parasta antaa teini-ikäinen psykologin tai psykiatrin arvioitavaksi, mieluiten sellaisen, joka on erikoistunut työskentelemään lasten ja nuorten kanssa. Heidän taustansa ja kokemuksensa ansiosta nämä ammattilaiset pystyvät tunnistamaan ja ymmärtämään käytöshäiriön hienovaraisemmat piirteet ja siihen liittyvät hoitohaasteet. Kysy lähetteen tai suosituksen saamista perhelääkäriltäsi.

3 – Vie teini hoitoon. Kolmas askel on saada lapsesi hoitoon. Teini-ikäisten käytöshäiriön ensisijainen hoitomuoto on terapia, vaikka lääkitystä voidaan käyttää samanaikaisten ongelmien hoitoon.

Puheterapia – Kolme tehokkainta ja yleisintä käytöshäiriön hoidossa käytettyä puheterapiamuotoa ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT), multisysteeminen terapia, käyttäytymisterapia ja perheterapia.

• Kognitiivinen käyttäytymisterapia on eräänlainen puheterapia, jossa keskitytään auttamaan teiniä tunnistamaan ja muuttamaan negatiivisia ajatusmalleja, itsepuhetta ja uskomuksia korvaamalla ne terveellisillä, positiivisemmilla ajatuksilla, itsepuhelulla ja uskomuksilla
• Multisysteeminen terapia on intensiivinen terapia, jossa on mukana sekä perhe että yhteisö. Se auttaa nuorisorikollisia puuttumalla ympäristötekijöihin (esim. kotielämään, opettajiin, ystäviin, naapurustoon), jotka saattavat vaikuttaa kielteisesti teini-ikäiseen
• Käyttäytymisterapiassa keskitytään ensisijaisesti ei-toivottujen käyttäytymismallien muuttamiseen esimerkiksi positiivisen vahvistamisen avulla
• Perheterapiassa, erityisesti toiminnallisessa perheterapiassa, keskitytään tunnistamaan ja muuttamaan epäterveellistä perhedynamiikkaa, joka saattaa myötävaikuttaa teini-ikäisen käytöshäiriöön tai pahentaa sitä. Toiminnallinen perheterapia on suunnattu erityisesti lapsille ja nuorille, jotka käyttäytyvät usein huonosti. Siinä keskitytään negatiivisuuden vähentämiseen kotona ja samalla tuen lisäämiseen ja kommunikaation parantamiseen perheenjäsenten välillä.

Lääkitys – Lääkitystä ei yleensä käytetä itse käytöshäiriön hoitoon. Niitä voidaan kuitenkin määrätä lievittämään mahdollisten samanaikaisten häiriöiden, kuten ADHD:n, ahdistuneisuuden tai masennuksen, oireita. Nuorten lääkityksessä on aina noudatettava varovaisuutta, sillä heidän nuoret aivonsa ovat vielä kehittymässä. Jos lapsesi oireet ovat kuitenkin keskivaikeita tai vaikeita, hyödyt ovat useimmissa tapauksissa yleensä riskejä suuremmat.

Lapsellesi suositellaan sopivia hoitovaihtoehtoja, kun hänet on arvioitu.

Teini-ikäisen tukeminen ja kannustaminen

Voi olla erityisen vaikeaa tietää, miten tukea ja kannustaa teini-ikäistä teini-ikäistä, jolla on käytöshäiriö, erityisesti silloin, kun hän käyttäytyy uhmakkaasti tai vihamielisesti. Seuraavassa on muutamia hyödyllisiä vinkkejä:

• Kouluttaudu käyttäytymishäiriöstä, jotta ymmärrät paremmin, mitä teini kokee ja miksi hän käyttäytyy tietyntyyppisesti negatiivisesti
• Keskustele lapsesi terapeutin tai psykiatrin kanssa parhaasta tavasta reagoida aggressiivisuuteen, aggressiiviseen, tuhoavaan, uhmakkaaseen tai julmaan käyttäytymiseen
• Aseta kotona tiukat rajat ja säännöt, mutta vältä joutumasta valtataisteluihin teini-ikäisesi kanssa
• Ole käytettävissä (ja halukas) kuuntelemaan ja anna teini-ikäisesi tietää, että olet hänen tukenaan
• Ole reilu, kohtuullinen ja johdonmukainen asettamissasi säännöissä ja tavoissa, joilla panet ne täytäntöön
• Viestitä säännöt ja seuraukset selkeästi
• Ole kärsivällinen, ymmärtäen, että teini-ikäiseltä kestää aikaa rikkoa vanhoja käyttäytymismalleja ja kehittää myönteisempi asenne
• Älä ota teini-ikäisen negatiivista käyttäytymistä henkilökohtaisesti
• Kannusta teini-ikäistäsi käyttämään kotona terapiassa oppimiaan taitoja
• Ymmärrä, että käytöshäiriö ei ole asia, josta teini-ikäinen ei voi selvitä pelkällä tahdonvoimalla, eikä se ole pelkkä nuoruuden vaihe
• Osallistu aktiivisesti teini-ikäisesi hoitoon ja keskustele huolenaiheista ja kysymyksistä hänen hoitajansa kanssa
• Pyrkikää luomaan ja ylläpitämään stressitön, turvallinen ja jäsennelty kotiympäristö, jotta se tukisi teini-ikäisesi hoitoa ja yleistä emotionaalista terveyttä
• Pyrkikää reagoimaan ei-toivottuun käyttäytymiseen tiukasti, johdonmukaisesti ilman dramatiikkaa tai vihaa
• Pyrkikää pysymään rauhallisena, vaikka olisitte peloissanne tai huolissanne
• Olkaa aidosti kannustava sekä sanoissanne että teoissanne
• Tarkistakaa usein lapsenne kanssa, miten hänellä menee ja auttaako hoito, ja nähdäksesi, voisitko tehdä jotakin, mistä olisi apua

Mitä tehdä, kun asiat kärjistyvät

Yksi käyttäytymishäiriöisten lasten ja nuorten vanhemmuuden suurimmista haasteista on se, että he voivat olla hyvin impulsiivisia ja arvaamattomia. Tämän seurauksena asiat voivat nopeasti eskaloitua ja johtaa kriisiin. Jos lapsesi uhkaa vahingoittaa tai vahingoittaa aktiivisesti sinua tai ketään muuta – muita perheenjäseniä, perheen lemmikkejä tai muita eläimiä, luokkatovereita jne. – kaikkien turvallisuus on ensisijaisen tärkeää. Silmien ummistaminen tai olettaminen, että asiat rauhoittuvat itsestään, voi johtaa katastrofaaliseen lopputulokseen.

Jos tilanne kärjistyy, älä viivyttele avun pyytämisessä.

• Ota yhteyttä lapsesi palveluntarjoajaan pikimmiten

Tai jos se on työajan ulkopuolella:

• Kutsu läheinen perheenjäsen tai ystävä avuksesi
• Vie lapsesi lähimpään sairaalan ensiapuun (jos voit tehdä sen turvallisesti)
• Soita hätänumeroon

Kun yksilöterapia ei riitä

Joskus yksilöterapia ei yksinkertaisesti riitä teini-ikäisesi käytöshäiriön riittävään hoitamiseen ja hallintaan. Jos teini-ikäisesi on:

• Uhkaamassa, aktiivisesti suunnittelemassa tai parhaillaan vahingoittamassa jotakuta muuta
• Uhkaamassa tai aktiivisesti suunnittelemassa itsemurhaa
• Tekemässä itsemurhayrityksiä tai -tekoja
• Ei kykene toimimaan tarkoituksenmukaisella tavalla kotonaan, koulussa tai muussa toimintaympäristössä

on aika harkita intensiivisempää hoitotasoa. Tähän voi kuulua:

• Intensiivinen avohoito (IOP) / Psykiatrinen päivähoito
• Residenssihoito
• Kaksoisdiagnoosihoito
• Psykiatrinen laitoshoito

Intensiivinen avohoito tai psykiatrinen päivähoito voi vaihdella hoidossa vietetyn ajan ja sen suhteen, kuinka usein (esim. kaksi kertaa viikossa, viitenä päivänä viikossa) lapsesi on käytävä. Nämä ohjelmat ovat seuraava askel tavallisesta avohoidosta (esim. tunti terapiaa kerran tai kaksi kertaa viikossa).

Asuntolahoito tarkoittaa sitä, että lapsesi asuu muussa kuin sairaalassa sijaitsevassa hoitolaitoksessa, joka on erikoistunut nuorten mielenterveyshäiriöiden hoitoon. Laitoshoito kestää yleensä 30-180 päivää häiriöstä ja sen vakavuudesta riippuen. Jos ongelmana on myös päihteidenkäyttö, etsi laitoshoitokeskus, joka tarjoaa kaksoisdiagnoosihoitoa.

Kaksoisdiagnoosihoitoa suositellaan nuorille, joilla on sekä käytöshäiriö että päihdehäiriö. Tämäntyyppinen hoito tapahtuu usein laitoshoidossa tai osana intensiivistä avohoito-ohjelmaa.

Psykiatrinen laitoshoito on korkein ja intensiivisin hoitotaso nuorille, jotka ovat välitön vaara itselleen tai muille. Se edellyttää teini-ikäisen ottamista nuorisopsykiatriseen sairaalayksikköön, jossa hoitohenkilökunta valvoo häntä ympäri vuorokauden. Tämä hoitotaso voi kestää useita päiviä.

Kullakin näistä intensiivisistä hoitotasoista tarjotaan yleensä päivittäistä terapiaa eri muodoissa, kuten yksilö- ja/tai ryhmäterapiaa sekä muunlaisia terapioita, kuten musiikkiterapiaa tai taideterapiaa. Henkilökunnan psykiatrin kanssa saatetaan myös käydä usein tai päivittäin, erityisesti jos teiniäsi hoidetaan lääkityksellä.

Huolehtiminen itsestäsi

Käyttäytymishäiriöisen teinin kanssa toimiminen voi herättää monenlaisia negatiivisia tunteita. Näitä voivat olla toivottomuuden, avuttomuuden, vihan, turhautumisen ja epätoivon tunteet. Saatat myös kamppailla epäonnistumisen tunteen kanssa vanhempana; syytät itseäsi lapsesi käyttäytymisestä ja mietit, missä menit vikaan. Itsesi moittiminen ei kuitenkaan auta sinua eikä ainakaan teini-ikäistäsi.

Käyttäytymishäiriön aiheuttaman emotionaalisen veronmaksun vuoksi on tärkeää, että yrität päivittäin ja tietoisesti pitää itsestäsi hyvää huolta. Asianmukainen itsestäsi huolehtiminen auttaa estämään, etteivät nuo negatiiviset tunteet pääse valtaamaan ja kukistamaan sinua, ja auttaa pönkittämään emotionaalista hyvinvointiasi.

Joitakin asioita, joita voit tehdä itsestäsi huolehtimiseksi, ovat:

• Ympäröi itsesi tukevilla henkilöillä. Näitä voivat olla terapeutti, pastori tai muut seurakuntasi jäsenet, paikalliset tai verkossa toimivat tukiryhmät, perheenjäsenet ja läheiset ystävät. Mitä enemmän tunnet saavasi tukea, sitä helpompaa on tukea ja rohkaista teiniäsi.
• Nuku riittävästi ja syö terveellisesti
• Varaa aikaa itsellesi
• Opi terveellisiä tapoja hallita stressiäsi

Käyttäytymishäiriö on haastava asia, mutta se, että sinulla on terve ja kannustava vanhempi, on yksi suurimmista lahjoista, joita voit antaa teinillesi.