Hämähäkkilääketiede

Alussa ei ollut mitään: ei maata, ei taivasta, ei aurinkoa, ei kuuta. Vain pimeys oli kaikkialla. Yhtäkkiä pimeydestä nousi esiin ohut kiekko, jonka toinen puoli oli keltainen ja toinen puoli valkoinen ja joka näytti leijuvan ilmassa. Kiekon sisällä istui pieni parrakas mies, Luoja, Se Joka Asuu Yläpuolella.

Kuin herätessään pitkiltä päiväunilta, hän hieroi silmiään ja kasvojaan molemmin käsin. Kun hän katsoi loputtomaan pimeyteen, yläpuolelle ilmestyi valoa. Hän katsoi alas, ja siitä tuli valomeri. Itään hän loi keltaisia aamunkoiton raitoja. Länteen ilmestyi monivärisiä sävyjä kaikkialle.

Siellä oli myös erivärisiä pilviä. Luoja pyyhki hikiset kasvonsa ja hieroi käsiään yhteen työntäen niitä alaspäin. Katsokaa! Hohtava pilvi, jonka päällä istui pieni tyttö.

”Nouse ylös ja kerro minulle, minne olet menossa”, sanoi Luoja. Mutta tyttö ei vastannut. Hän hieroi taas silmiään ja ojensi oikeaa kättään Tytölle Ilman Vanhempia.
”Mistä sinä tulit?” tyttö kysyi tarttuen hänen käteensä. ”Idästä, jossa on nyt valoisaa”, hän vastasi astuen tytön pilven päälle.

”Missä on maa?” tyttö kysyi.

”Missä on taivas?” Luoja kysyi ja lauloi: ”Mietin, mietin, mietin, mietin, mitä luon seuraavaksi”. Hän lauloi neljä kertaa, mikä oli maaginen luku.

Luoja siveli kasvojaan käsillään, hieroi niitä yhteen ja heitti ne sitten auki! Niiden edessä seisoi Aurinkojumala. Jälleen kerran Luoja hieroi hikistä otsaansa ja hänen käsistään putosi Pikkupoika. Luoja, Auringonjumala, Tyttö Ilman Vanhempia ja Pikkupoika istuivat syvällisesti ajatuksissaan pienen pilven päällä.

”Mitä me teemme seuraavaksi?” kysyi Luoja. ”Tämä pilvi on aivan liian pieni asuaksemme sen päällä.”

Silloin hän loi Tarantulan, Iso-Pojan, Tuulen, Salamatehtailijan ja joitakin läntisiä pilviä, joihin hän asetti juuri valmistuneen Salamatehtailijan.

Luoja lauloi: ”Tehdään Maa. Ajattelen Maata, Maata, Maata, Ajattelen Maata”, hän lauloi neljä kertaa.

Kaikki neljä jumalaa kättelivät. Näin tehdessään heidän hikensä sekoittui toisiinsa, ja Luoja hieroi kämmeniään, joista putosi pieni pyöreä, ruskea pallo, joka ei ollut paljon papua suurempi. Luoja potkaisi sitä, ja se laajeni. Tyttö-Vanhemmat-Pojaton potkaisi palloa, ja se suureni entisestään. Aurinkojumala ja Pikkupoika potkaisivat sitä vuorotellen kovaa, ja joka kerta pallo laajeni. Luoja käski Tuulia menemään pallon sisälle ja räjäyttämään sen.

Tarantula kehräsi mustan narun, kiinnitti sen palloon ja ryömi nopeasti itään vetäen narusta kaikin voimin. Tarantula toisti sinisellä narulla etelään, keltaisella narulla länteen ja valkoisella narulla pohjoiseen. Voimakkailla vedoilla joka suuntaan ruskea pallo venyi mittaamattoman suureksi – siitä tuli Maa! Mitään kukkuloita, vuoria tai jokia ei näkynyt; vain sileät, puuttomat, ruskeat tasangot näkyivät. Luoja raapaisi rintaansa ja hieroi sormiaan yhteen, ja sinne ilmestyi Kolibri.

”Lennä pohjoiseen, etelään, itään ja länteen ja kerro, mitä näet”, sanoi Luoja.

”Kaikki on hyvin”, kertoi Kolibri palattuaan. ”Maa on mitä kaunein, ja länsipuolella on vettä.”

Mutta maa jatkoi pyörimistä ja tanssimista ylös ja alas. Niinpä Luoja teki neljä jättiläispylvästä – mustan, sinisen, keltaisen ja valkoisen – tukemaan Maata. Tuuli kantoi näitä neljää pylvästä ja asetti ne Maan neljän kardinaalipisteen alapuolelle. Maa istui paikallaan.
Luoja lauloi: ”Maailma on nyt luotu ja nyt istuu paikallaan”, minkä hän toisti neljä kertaa.

Sitten hän aloitti laulun taivaasta. Yhtään ei ollut olemassa, mutta hän ajatteli, että sellainen pitäisi olla. Kun hän oli laulanut siitä neljä kertaa, kaksikymmentäkahdeksan ihmistä ilmestyi auttamaan taivaan tekemisessä maan yläpuolelle.

Luoja lauloi siitä, että hän teki päälliköitä maalle ja taivaalle. Hän lähetti Salamatehtailijan ympäröimään maailmaa, ja hän palasi mukanaan kolme epäkorrektia olentoa, kaksi tyttöä ja poika, jotka löytyivät turkoosista kuoresta. Niillä ei ollut silmiä, korvia, hiuksia, suuta, nenää tai hampaita. Niillä oli kädet ja jalat, mutta ei sormia eikä varpaita. Aurinkojumala lähetti Kärpäsen tulemaan ja rakentamaan hikimajan. Tyttö-Puolisot peittivät sen neljällä raskaalla pilvellä.

Itäisen oviaukon eteen hän asetti pehmeän, punaisen pilven jalkavaipaksi, jota käytettiin hikoilun jälkeen. Neljä kiveä lämmitettiin nuotiolla hikimajan sisällä. Kolme epäsiveellistä olentoa asetettiin sisälle. Muut lauloivat ulkona parantavia lauluja, kunnes oli aika lopettaa hikoilu.

Ulos tulivat kolme muukalaista, jotka seisoivat taikapunaisen pilvipeitteen päällä. Luoja ravisti sitten käsiään heitä kohti ja antoi jokaiselle sormet, varpaat, suut, silmät, korvat, nenät ja hiukset. Luoja nimesi pojan, Taivaanpojan, Taivaankansan päälliköksi. Yhden tytön hän nimesi Maa-tytöksi, joka oli vastuussa Maasta ja sen sadosta. Toisen tytön hän nimesi Siitepölytytöksi ja antoi hänelle vastuun kaikkien Maa-ihmisten terveydenhoidosta.

Koska Maa oli litteä ja karu, Luoja katsoi hauskaksi luoda eläimiä, lintuja, puita ja kukkula. Hän lähetti Kyyhkysen katsomaan, miltä maailma näytti. Neljä päivää myöhemmin se palasi ja raportoi: ”Kaikki on kaunista ympäri maailmaa. Mutta neljän päivän kuluttua tästä hetkestä vesi nousee maapallon toisella puolella ja aiheuttaa mahtavan tulvan.” Hän kertoi. Luoja teki hyvin korkean pinionpuun. Tyttö-Ei-Vanhempia peitti puun rungon pinionkumilla, jolloin syntyi suuri, tiivis pallo. Neljässä päivässä tapahtui tulva. Luoja nousi pilvellä ja otti kaksikymmentäkahdeksan apulaistaan mukaansa.

Tyttö-Ei-Puoliso laittoi muut suureen, onttoon palloon ja sulki sen ylhäältä tiiviisti. Kahdentoista päivän kuluttua vesi vetäytyi ja jätti kelluvan pallon korkealle kukkulan laelle. Raju tulvavesi muutti tasangot vuoriksi, kukkuloiksi, laaksoiksi ja joiksi. Tyttö Ilman Vanhempia johdatti jumalat ulos kelluntapallosta uudelle Maapallolle.

Tyttö vei heidät pilvelleen, joka ajelehti ylöspäin, kunnes he tapasivat Luojan ja hänen apulaisensa, jotka olivat saaneet työnsä valmiiksi taivaan luomisessa tulva-aikana Maan päällä. Yhdessä nämä kaksi pilveä laskeutuivat alla olevaan laaksoon. Siellä Tyttö-Puolisot kokosi kaikki yhteen kuuntelemaan Luojaa.

”Aion jättää teidät”, hän sanoi. ”Toivon, että jokainen teistä tekee parhaansa täydellisen, onnellisen maailman luomiseksi.”

”Sinä, Salama-Myrsky, huolehdit pilvistä ja vedestä.
”Sinä, Taivas-Poika, huolehdit kaikista Taivas-ihmisistä.
”Sinä, Maa-Tytär, huolehdit kaikista viljelykasveista ja Maa-ihmisistä.
”Sinä, Siitepöly-Tytär, huolehdit heidän terveydestään ja johdatat heitä.
”Sinä, Tyttö-Pöly-Tyttö, jätän sinun vastuullesi kaiken.”

Luoja kääntyi sitten Tyttö-Pöly-Tyttöä kohti, ja yhdessä he hieroivat käsillään jalkojaan ja heittivät ne nopeasti väkisin alaspäin.

Heti heidän välilleen nousi suuri kasa puuta, jonka yli Luoja heilautti kättään luoden tulen. Suuret laajat savupilvet leijailivat kerralla taivasta kohti. Tähän pilveen Luoja katosi. Muut jumalat seurasivat häntä muissa savupilvissä ja jättivät kaksikymmentäkahdeksan työläistä maan asukkaiksi. Aurinkojumala lähti itään asumaan ja matkustamaan auringon kanssa. Tyttö-vaimoton lähti länteen asumaan kaukaiseen horisonttiin. Pikkupoika ja Siitepöly-tyttö rakensivat pilvikodin etelään. Iso-Kippari näkyy edelleen pohjoisen taivaalla öisin, luotettava opas kaikille.

Kiitos, että jaat Hämähäkkilääkettä, luo, luo, luo!