Grönlannin asuttaminen ja Pohjois-Amerikan löytäminen
Erik Punainen on hyvin värikäs ja tärkeä hahmo norjalaisten viikingien historiassa. Hänen tarinansa lähde löytyy islantilaisista saagoista Huaksbók (1300-luvulta) ja Skalhóltsbók (1400-luvulta). Nämä kaksi kertomusta sisältävät hieman erilaisia versioita siitä, mitä tapahtui 3-400 vuotta aiemmin. Alkuperäisen Erik Punaisen saagan uskotaan kirjoitetun noin vuonna 1200 jKr., ja Skalhóltsbókissa olevan version uskotaan olevan mahdollisimman todenmukainen. Myös Flateyjarbók (1200-luku), joka sisältää grönlantilaisten saagan, on tärkeä lähde, joka auttaa ymmärtämään Grönlannin asuttamista ja Vinlandin – Pohjois-Amerikan – löytämistä.
Erik Punainen tutkii uutta maata
Erik Punainen varttui Norjassa, jossa hänet sekoitettiin joihinkin murhatapauksiin. Isänsä kanssa hän muutti Islantiin, jossa hän asettui Islannin keskiselle länsirannikolle ja avioitui Thjodhildin kanssa. Islannissa Erik oli kuitenkin sekaantunut uusiin riitoihin ja murhiin, minkä seurauksena hänet julistettiin lainsuojattomaksi ja tuomittiin kolmen vuoden karkotukseen. Hän lähti Islannista noin vuonna 982 jKr. kohti maata, jonka hän oli kuullut sijaitsevan lännessä ja jonka Gunnbjörn-niminen mies oli havainnut noin 100 vuotta aiemmin. Erikin Grönlannin-retki vei hänet lounaaseen ja Grönlannin eteläkärjen, Cape Farewellin, ympäri. Sen jälkeen hän purjehti eteenpäin, eteni pohjoiseen, tutki monia vuonoja ja löysi vehreitä laidunmaita, jotka olivat hedelmällisempiä kuin Islanti.” Ainakin kahden vuoden ajan hän tutki uutta maata, mukaan lukien paikkoja, jotka nyt tunnetaan nimillä Itäinen siirtokunta ja Läntinen siirtokunta.
Norjalaiset viikingit asuttivat Grönlannin
Palattuaan Islantiin kolmen vuoden kuluttua hän puhui uudesta maasta, jota hän kutsui Grönlanniksi, ja yritti löytää ihmisiä, jotka olisivat halukkaita perustamaan sinne siirtokunnan. Lähteiden mukaan tämä tapahtui 15 vuotta ennen kuin kristinuskosta tuli laki Islannissa ja ajoittuu noin vuoteen 985 jKr. Erik onnistui ja kokosi noin 25-30 laivan laivaston, jossa oli noin 700 uudisasukasta. Paikalle saapui vain 14 alusta. Uudet siirtokunnat nimettiin perustajiensa mukaan, kuten Erikin oma tila Brattahlid, joka sijaitsi syvällä Eriksfjordissa (nykyisin Tunugdliarfik), aivan nykyisen Narsasuaqin vastapäätä.
Sadat pääasiassa lounaasta löydetyt arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että heidän asutuksensa kesti yli 500 vuotta. Asutukset kuitenkin katosivat, eikä kukaan oikein tiedä miksi. Viimeinen Grönlannin uudisasukkaita koskeva dokumentoitu tapahtuma on Hvalseyn kirkossa vuonna 1408 pidetyt korkean seurapiirin häät Sigríður Björnsdóttirin ja Þorsteinn Ólafssonin välillä, jotka molemmat olivat saapuneet Islantiin vuonna 1410. Sen jälkeen ei tiedetä, mitä Grönlannin norjalaisille uudisasukkaille tapahtui. Ehdotettuja teorioita siirtokuntien häviämisestä ovat muun muassa yhtäkkiä kylmempi ilmasto tai kenties uuden kaupan avautuminen Pohjois-Amerikasta tulevan kuivatun turskan myötä, joka loi paremman toimeentulon muualla.
Hvalseyn kirkko | © Troels Jacobsen – Oceanwide Expeditions
Grönlantilaisten saaga
Erik Punaisten siirryttyä asumaan Grönlantiin luotiin liikennöinti Norjaan, Islantiin ja Grönlantiin. Se johti satunnaiseen matkaan, joka saattoi olla ensimmäinen viikinkien kontakti Pohjois-Amerikkaan.
Bjarni Herhjólfsson, ensimmäinen Pohjois-Amerikan löytänyt viikinki, mainitaan vain Grönlantilaisten saagassa. Tarinan mukaan hänellä oli tapana talvehtia isänsä kanssa vuorotellen Islannin ja Norjan välillä. Erään kerran Islantiin saapuessaan hän huomasi isänsä muuttaneen Grönlantiin ja päätti seurata isäänsä tälle hyvin vaaralliselle matkalle. Bjarnin laiva joutui epäsuotuisaan säähän, sumuun ja pohjoistuuleen, ja Bjarnilost menetti suunnan. Kesti useita päiviä ennen kuin sää kääntyi parempaan suuntaan ja Bjarni löysi itsensä läheltä maata, jossa oli metsää. Bjarni tajusi, että tämä ei ollut Grönlanti, eikä hän rantautunut. Hän havaitsi maata vielä kahdesti, mutta nämäkään paikat eivät vastanneet Grönlannin kuvausta, jonka hän oli kuullut, ja hän jatkoi matkaa. Bjarni ja hänen laivansa saapuivat lopulta Grönlantiin, ja hän asettui asumaan Herjolfsnesiin maan lounaisosaan lähelle nykyistä Narsaq Kujalleqia. Herhjolfsnesista tuli tärkeä solmukohta Grönlannin ja Islannin väliselle kaupalle, ja se on ainoa asutus, joka mainitaan kuuluisassa Skálholtin kartassa vuodelta 1570, joka kuvaa Pohjois-Atlantin aluetta sellaisena kuin norjalaiset sen ymmärsivät.
Bjarnin urotekoja mainitaan vain grönlantilaisten saagassa eikä missään muualla. Aivan kuten Huaksbókin Erik Punaisen saagan eri versioiden kohdalla, Bjarnin tarinaa ovat saattaneet muokata Erik Punaisen jälkeläiset, jonka pojalle Leif Erikssonille on myöhemmin uskottu Pohjois-Amerikan löytäminen. Ehkä kyseessä oli tapaus, jossa historiaa kirjoitettiin uudelleen perheenjäsenten urotekojen korostamiseksi.
Herhjolfsnes | © Troels Jacobsen – Oceanwide Expeditions
Grönlantilaisten saagan mukaan Leif Eriksson kiinnostui Bjarnin tarinasta. Hän osti Bjarnin laivan, otti häneltä neuvoja ja lähti sitten Herhjolfsnesista kohti länttä. Tällä matkalla Leif löysi uutta maata kolme kertaa. Ensin pohjoisen kylmän ja jäisen maan, jota hän kutsui nimellä Helluland tai Stone-slap land, joka myöhemmin tulkittiin Kanadan Baffinsaareksi. Sitten hän purjehti etelään ja kohtasi metsäisen maiseman, jota hän kutsui nimellä Markland, jonka uskotaan olevan Taiga-metsän hallitsemaa Labradorin rannikkoa. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä hän rantautui Vinlandiin, jonka nykyään tulkitaan olevan Newfoundland. Mielenkiintoista on, että tuolloin ei uskota, että viiniköynnökset ja viinirypäleet olisivat voineet kasvaa Newfoundlandissa. Siksi on outoa, että nimi Vinland (”Viinimaa”) oli saanut niin suuren suosion. Se ei kuitenkaan ole sanan nykyaikainen tulkinta, sillä myös 1100-luvun munkki Adam Bremeniläinen mainitsi viinirypäleet ja viiniköynnökset. Voi hyvinkin olla, että kyse ei ollutkaan viinirypäleistä vaan karviaisista, joita islantilaisten saagojen aikaan kutsuttiin Vínberiksi eli ”viinimarjoiksi”, mikä johti nimeen.
Seuraa aiempien norjalaisten uudisasukkaiden jalanjälkiä
Tule mukaan Oceanwide Expeditionsin retkikuntaristeilylle Lounais-Grönlantiin ja seuraa aiempien norjalaisten uudisasukkaiden jalanjälkiä. Koe Erik Punaisen maatilat, Gardarin kuuluisan asutuksen jäännökset, noin vuonna 1300 jKr. rakennetun Hvalseyn kirkon raunio, Herjolfsnes ja selvitä syy, miksi Erik kutsui uutta maata Grönlanniksi. Maisemat ovat upeita ja historia kiehtovaa. Matkan varrella meillä on runsaasti mahdollisuuksia nähdä ryhävalaita, kun purjehdimme näillä tarunhohtoisilla vesillä.