Termit gekko ja lisko voivat joskus viitata samaan asiaan. Eikä tämä ole aina epätarkkaa. Teknisesti ottaen gekko on liskolaji ja vieläpä yksi yleisimmistä lajeista. Termi lisko voi kuitenkin tarkoittaa paljon muutakin. On myös useita muita eroja, kuten tässä osoitetaan.
-
Luokitus
Gekkoja ja liskoja luokitellaan pitkälti samalla tavalla. Molemmat kuuluvat valtakuntaan Animalia, heimoon Chordata, yläluokkaan Tetrapoda, luokkaan Reptilia, järjestykseen Squamata ja alaluokkaan Lacertilia. Tämä selittää, miksi ne ovat niin samankaltaisia. Tässä vaiheessa niiden välillä on kuitenkin ero. Lacertilia-alalajin sisällä on 5 lisäryhmää, mukaan lukien se, johon gekot kuuluvat, eli Gekkota-ryhmä eli infraorder. Gekkotan ohella muut infrajärjestöt ovat Anguimorpha, Iguania, Lacertoidea ja Scincomorpha.
Tästä syystä gekkoa pidetään aina liskona, kun taas lisko ei välttämättä ole aina gekko, sillä liskot viittaavat neljään muuhun samankaltaisten lajien ryhmään. Muiden liskolajien joukossa on monia muita yleisesti esiintyviä lajeja. Esimerkkejä ovat iguaanit ja niiden suvut, joihin kuuluisivat myös muun muassa kameleontit, agamidiliskot, kypäräliskot ja selkähäntäleguaanit. Scincomorpha-alalajeihin kuuluvat muun muassa skinkit, ruoskanhännät, silmäliskot, yöliskot, levyliskot ja piikkihäntäiset liskot. Lasiliskot, amerikanjalkaiset jalattomat liskot ja tuntosarviliskot kuuluvat alaluokkaan Diplogloss. Ja lopuksi alaluokkaan Platynota kuuluvat monitoriliskot, gilahirviöt, partaliskot ja meriliskot.
Myös gekkoja sisältävässä alaluokassa, Gekkotassa, on 7 sukua. Sukuun Gekkonidae kuuluvat kaikki gekkolajit. Pygopodidae-suvussa on jalattomia liskoja ja Diblodactylidae-suvussa sokeita liskoja. Lisäksi on Carphodactylidae-, Sphaerodactylidae-, Phyllodactylidae- ja Eublepharidae-suvut. Jopa gekon alalajin sisällä on siis edelleen eroja muiden liskojen ja itse gekon välillä.
-
Alueet, joilla molemmat elävät
Liskoja tavataan kaikkialla maailmassa. Ne kansoittavat kaikki maanosat Etelämannerta lukuun ottamatta, ja niitä tavataan myös useimmilla maailman valtamerten saariketjuilla. Pelkästään alaluokkaa Iguania esiintyy Afrikassa, Etelä-Aasiassa, Australiassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä läntisen Tyynenmeren saarilla. Koska liskoiksi luokiteltavia eläimiä on enemmän kuin gekkoja, myös niiden maantieteellinen levinneisyysalue on laajempi.
Gekkoja tavataan tyypillisesti lämpimässä ilmastossa eri puolilla maailmaa, muun muassa Yhdysvaltojen eteläosissa, Meksikon luoteisosassa, Kaakkois-Aasiassa, Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikassa sekä Karibianmeren saarilla ja Välimeren alueella Etelä-Ranskasta Pohjois-Afrikkaan.
-
Synnytysmenetelmä
Useimmat liskot munii munia, mikä tarkoittaa sitä, että ne ovat munivia. Joillakin liskolajeilla ne kuitenkin synnyttävät sen jälkeen, kun ne ovat hautoneet munat kehossaan. Ja edelleen toisilla liskoilla ne synnyttävät eläviä poikasia. Jos liskot ovat munivia, ne sijoittavat munansa pesiin. Liskot kykenevät myös squamata-lajin parthenogeneesiin, joka on suvutonta lisääntymistä. Tällaista lisääntymistapaa esiintyy noin 50 lajilla, ja sitä esiintyy, kun urokset puuttuvat laajalti, jotta naaraat voisivat hedelmöittää naaraat.
Gekkojen lisääntymistavat voivat vaihdella. Useimmat niistä ovat munivia ja munivat neljästä viiteen paria munia parittelukauden aikana toukokuun ja elokuun välisenä aikana. Munaparit syntyvät tyypillisesti kahden ja neljän viikon välein toisistaan.
-
Ruokavalio
Useimmat gekot käyttävät ravinnokseen muita eläviä olentoja, kuten hyönteisiä, yöperhosia, kovakuoriaisia, perhosia, sirkkoja, torakoita ja hyttysiä. Suuremmat lajit, kuten kaledonialainen gekko, metsästävät muita nuoria liskoja, hiiriä ja jopa pikkulintuja. Lemmikkeinä pidettävät gekot, kuten leopardigekko, syövät yleensä hedelmiä ja hyönteisiä. Vaikka tämä olisikin tyypillinen ruokavalio useimmille gekkolajeille, harjanteinen gekko voi selvitä hengissä kokonaan hedelmillä.
Liskojen ruokavalio sen sijaan on yleensä monipuolisempi. Ne syövät hedelmiä ja muuta kasvillisuutta, hyönteisiä, pieniä neljalkaisia, kuten sammakoita ja hiiriä, raatoja ja suurten petoliskojen kanssa ne saattavat jopa metsästää suuria saaliseläimiä, kuten peuroja. Lemmikkeinä pidettävät liskot, kuten iguaanit, partaliskot, tegut ja monitoriliskot, syövät tyypillisesti eläviä sirkkoja tai matoja.
-
Fyysinen ulkonäkö ja piirteet
Liskoilla ja gekoilla on ulkonäöltään monia yhtäläisyyksiä. Molemmilla eläimillä on neljä jalkaa ja ne ovat kylmäverisiä, ja molemmat lajit pystyvät vaihtamaan väriä sulautuakseen ympäristöönsä. Eroja on kuitenkin edelleen. Liskoilla on yleensä kuiva ja hilseilevä iho, kun taas gekolla on ohut iho, jossa on pieniä kuoppia. Tämä on yksi syy siihen, että sitä tavataan yleensä lauhkeammassa ilmastossa. Liskoilla on myös ulkoiset korvat ja liikkuvat silmäluomet, kun taas gekoilla on vain läpinäkyvä kalvo silmiensä päällä, jonka ne nuolevat puhtaaksi.
Gekkoilla on myös ainutlaatuinen kyky kiivetä pystysuorille pinnoille varpaidensa erikoistuneiden tyynyjen ansiosta, mihin liskot eivät pysty. Liskoilla on itse asiassa kynsijalat. Geckot voivat päästää pahanhajuisia päästöjä ja ulosteita saalistajien päälle, kun taas liskot eivät käyttäydy näin. Molempien eläinten elinikä on myös varsin erilainen. Liskot elävät keskimäärin yhdestä kolmeen vuotta, mutta jotkut elävät vuosikymmeniä. Geckon keskimääräinen elinikä on viidestä seitsemään vuotta.