Fasismi. Amerikkalaisten olisi jo aika tulla yhtä mukavaksi tuon F-sanan kanssa kuin sen toisen kanssa. USA:n fasismiin on syntymässä kaksitasoinen järjestelmä: ’fasismi-lite’ useimmille ihmisille ja täysimittainen sorto leimautuneille ’muille’ – mustille, alkuperäiskansoille ja värillisille, paperittomille sekä hallitusta ja poliisia vastaan protestoiville. Amerikkalaisten on kutsuttava fasismia sen nimellä, vaikka se ei iske meihin kaikkiin – vielä.”
Se, että Trump nappasi COVID-19:n ja Bidenia suositaan voittajaksi USA:n tulevissa presidentinvaaleissa, ei tarkoita, että meillä on armahdus demokraattiselta taantumukselta. ’Fasistinen’ on kuvaus yhä konsolidoituneemmasta korporatiivis-oligarkkisesta, rasistisesta, demokratian vastaisesta hallinnosta ja väkivaltaisesta liikkeestä, joka tulee jatkumaan riippumatta siitä, kuka voittaa marraskuun 3. päivänä.
Katsokaa uutta ’normaalia’. Huolimatta vuonna 2019 nousseesta kohusta Yhdysvaltain hallitus erottaa edelleen siirtolaislapsia vanhemmistaan ja vangitsee heitä kurjiin keskitysleireihin. Portlandissa Oregonissa heinäkuussa liittovaltion agentit ilman virkamerkkejä tai tunnuksia pakottivat mielenosoittajat merkitsemättömiin autoihin ja veivät heidät pois. Oikeistolaiset järjestyksenvalvojat ovat toistuvasti pahoinpidelleet ja tappaneet rauhanomaisia mielenosoittajia. Mielenosoituksiin on ajettu kymmeniä kertoja, muun muassa vasta 23. syyskuuta, jolloin ajoneuvot ovat syöksyneet mielenosoittajien päälle. Trumpin kiihottaminen on muuttumassa entistä rajummaksi. Muistakaa: Mussolini ja Hitler kaappasivat vallan, kun fasistit ja antifasistit taistelivat kaduilla.
Trump ja hänen sijaisensa ovat ihastuneet natsityylisiin väitteisiin rotuhierarkioista. Juutalaiset ”ovat mukana vain itseään varten”. Mustat valtionpäämiehet johtavat ”paskamaita”. Kannattaessaan ”ravihevosteoriaa” Trump sanoi valkoisille minnesotalaisille: ”Teillä on hyvät geenit”. Eric Trump kertoi Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma -teosta mukaillen Pennsylvanian mielenosoituksessa, että mielenosoittajat ovat ”beeta-ihmisiä”, ja kehotti väkijoukkoa ”repimään heidät palasiksi.”
Natsit olivat edelläkävijöitä ”Ison valheen” (Big Lie) tekniikassa, jonka Trump on vienyt uusiin ulottuvuuksiin. Presidentin valheilla yritetään peittää alleen poikkeuksellinen rekisteri itsetarkoituksellisista, suuryrityksiä suosivista ja työvoiman vastaisista toimista. Ne ulottuvat ponnisteluihin, joilla pyritään mitätöimään kirjeäänestys, puhdistamaan äänestäjien luettelot, pelottelemaan äänestäjiä ja estämään rekisteröinti. Valheet oikeuttavat kyseenalaistamaan – ensimmäistä kertaa historiassa – demokraattisen jatkuvuuden. Tätä varten GOP on taivuttanut puolueettomia instituutioita postilaitoksesta liittovaltion lääkevirastoon ja tautien valvonta- ja ehkäisykeskuksiin puoluepoliittisiin tarkoituksiin.
Jopa jos Amy Coney Barrett ei pääse korkeimpaan oikeuteen – ja hän luultavasti pääsee, vaikkakin vastoin amerikkalaisten enemmistön toiveita – saatamme kokea äänioikeuslainsäädännön, naisten valinnanvapautta koskevan oikeuden ja ympäristöä koskevan valtiollisen suojelun lopun. Fox, katsotuin kaapelikanava, juhlii oikeistolaista vigilantismia ja Kyle Rittenhousea, kahden Black Lives Matter -mielenosoittajan murhasta syytettyä. Riippumatta siitä, kuka voittaa vaalit, tulevaisuus on vaarallinen.
Ei ole enää kaukaa haettua ajatella, että Trump saattaisi keksiä Reichstagin kaltaisen ”hätätilan” kaapatakseen absoluuttisen vallan. Neuvostoliiton emigrantti-toimittaja Masha Gessen muistuttaa meitä siitä, että jopa valheisiin perustuvissa hallintojärjestelmissä sääntö numero yksi autoritaarisuudesta selviytymiseksi on ”uskoa itsevaltiasta”, kun hän ilmoittaa pahansuovista aikeista. Trump kommentoi usein, ettei hän voi taata rauhanomaista siirtymävaihetta.
Suurin ero fasististen hallitsijoiden ja autoritaaristen populistien välillä on se, että jälkimmäiset vaativat legitimiteettiä vaalien perusteella, olivatpa ne kuinka korruptoituneita tahansa. Trump sen sijaan kohtelee todennäköisiä vaalituloksia yhä useammin epämiellyttävinä esteinä vallassa pysymiselle. Historialliset analogiat ovat aina epätäydellisiä, mutta emme opi historiasta vaarallamme.
Sanoilla on väliä. Sanat antavat meille mahdollisuuden ymmärtää todellisuutta, ja tiettyjen sanojen käyttämättä jättäminen väistää epämiellyttäviä totuuksia. Fasismi ei ole vain epiteetti. Yhdysvaltalaistyylinen fasismi ei ole saksalaista tai italialaista fasismia. FBI tai trumpistiset vigilantit eivät tule perääni tämän artikkelin kirjoittamisen takia. Yhdysvaltalaistyylinen fasismi-lite jättää jonkin verran poliittista tilaa median ja älymystön rauhoittamiseksi, mystifioimiseksi ja viihdyttämiseksi. Niille, jotka hallitsevat, ei ole väliä, jos chattering classin veri kiehuu ja asiantuntijat sanovat mediassa ”tsk tsk”. Äärioikeistolaiset jengit, heidän yritystukijansa ja heidän lukuisat autoritaariset toverinsa asuvat vaihtoehtoisessa informaatiouniversumissa.
USA:n fasismi on ”kevyttä” kaltaisilleni ihmisille. Mutta amerikkalaiset ovat nyt ymmärtämässä, että afroamerikkalaiset, jotka on järjestelmällisesti suljettu tiukasti valvotuille asuinalueille tai jotka ovat ”väärässä” paikassa ”väärään” aikaan, eivät ole koskaan saaneet ”kevyttä” kohtelua. He saavat täysimittaista fasismia, jos he lenkkeilevät mustina tai nukkuvat mustina. Kuten New York Timesin Charles Blow kirjoitti Breonna Taylorista, hän ”oli viaton nainen, joka nukkui omassa kodissaan eikä rikkonut mitään lakia. Valtio mursi hänen ovensa ja ampui hänet kuoliaaksi.” Maahanmuuttajatyöntekijät tuntevat olevansa samalla tavalla haavoittuvaisia työpaikkaraiskauksissa, oikeudessa tai hakiessaan lapsia koulusta. Yhdysvaltain fasismi ei ole paperittomillekaan niin ”kevyttä”.
Fasismi-kevyt on yksi syy siihen, miksi amerikkalaisten on vaikea lausua tätä ”F-sanaa”. Toinen syy on se, että emme ole onnistuneet opettamaan nuoremmille sukupolville historiallisen fasismin barbaarisuutta. 1950- ja 60-luvuilla isäni, joka palveli armeijassa toisen maailmansodan aikana, kertoi minulle sotatarinoita nukkumaan mennessä. Suuret kuolemanleirit olivat silloin hyvin tiedossa, vaikka nykyään kaksi kolmasosaa nuorista amerikkalaisista ei tiedä, että natsit teurastivat kuusi miljoonaa juutalaista holokaustissa. Isäni työtehtäviin armeijassa kuului postitoimistojen valtaaminen, tietoliikennekaapeleiden liittäminen ja siltojen räjäyttäminen. Mutta hän kertoi meille myös, että Auschwitzin ja keskitysleirien lisäksi monissa saksalaisissa kaupungeissa, joiden läpi hän kulki, oli orjatyöleirejä, jotka olivat täynnä laihtuneita eloonjääneitä ja kuolleita ruumiita, joita oli kasattu kuin narupuita.
Myöhemmin sain kuulla, että monet veteraanit eivät kertoneet perheilleen, mitä olivat nähneet. Nämä Suurimman sukupolven jäsenet eivät halunneet palata noihin kauheuksiin. Yhdessä länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton kanssa he kukistivat natsi-Saksan sekä Mussolinin fasistit, Japanin imperialistit ja kaikki ne vähäisemmät fasistit, kuten Unkarin Nuoliristin. Joistakin heidän lapsenlapsistaan tuli tämän päivän Proud Boys, Patriot-miliisi ja uusnatsit, mikä varmasti saa monet toisen maailmansodan veteraanit kääntymään haudassaan.
Toisen maailmansodan jälkimainingeissa lähes kaikki amerikkalaiset olivat yksiselitteisesti antifasisteja. Nyt vallanpitäjille ”antifasistista” on tullut vastenmielinen termi. Se saattaa johtua siitä, että fasismi koskee heitäkin.