Exploring ”Carative Factors” – Watson’s Caring Theory

Watson’s Carative Factors (Rexroth & Davidhizar,2003):

1. Ahumanistis-altruistisen arvojärjestelmän muodostuminen. Sairaanhoitajana kohtele kaikkia potilaita sellaisina kuin he ovat ja kunnioita heidän arvojaan, vaikka ne eroaisivat omista arvoistasi, jakohtele jokaista potilasta ja hänen perhettään kuin he olisivat oman perheesi jäseniä. Näin tehdessäsi saat tyydytystä antamisen kautta ja luot itsetuntosi laajenemisen.

2. Uskon ja toivon juurruttaminen. Yksilökulttuuristen uskomusperinteiden sisällyttäminen potilaiden auttamiseen nykyisen terveydentilan hyväksymisessä on osa kokonaisvaltaisen hoidon tarjoamista, ja potilaan hoidon yksilöllistäminen helpottaa myönteisen terveyden edistämistä sairaanhoitajan ja potilaan välillä.

3. Herkkyyden vaaliminen itseä ja muita kohtaan. Sairaanhoitajillaon kyky tunnistaa henkilökohtaiset tarpeet tai arvot ja erottaa nepotilaasta toiseen. Erojen tunnistaminen edistää itsensä toteuttamista toisten hyväksymisen kautta.

4. Auttavan ja luottamuksellisen ihmishoitosuhteen kehittäminen. Tämä edellyttää tehokkaiden viestintätaitojen käyttöä omien tunteiden ilmaisemiseen, toisten tunteiden hyväksymiseen ja ymmärtämiseen sekä tietoiseen osallistumiseen potilaan ja hänen perheensä elämään ja asioihin.

Tämä on olennaista transpersoonalliselle välittämiselle ja sekä myönteisten että kielteisten tunteiden ilmaisemiselle sairaanhoitajan ja potilaan välisessä hoitosuhteessa.

5. Positiivisten ja negatiivisten tunteiden ilmaisun edistäminen ja hyväksyminen. Tämä on riskinottokokemus potilaalleja sairaanhoitajalle, molempien on oltava valmiita joko positiiviseen tai negatiiviseen palautteeseen. Annetaan potilaiden ja heidän perheidensä kertoa, miltä heistä todella tuntuu tuomitsematta, ja ymmärretään, että ”kyse ei ole vain minusta”.

6. Luovan, tieteellisen ongelmanratkaisun hoitoprosessin järjestelmällinen käyttö. Yhteisen ongelmanratkaisun, opetuksen ja itsehoidon edistäminen; valmentaminen,ohjaaminen, tiedottaminen, selittäminen ja palautteen antaminen potilaille osa hoitotyön tarjoamista. Tämäntyyppisessä päätöksenteossa käytetään hoitotyön prosessia tieteellisen ongelmanratkaisun lähestymistavan tuomiseksi hoitotyöhön.

7. Henkilökohtaisen opetuksen oppimisen edistäminen. Hoitotyössäon opetus- ja oppimisympäristö, jossa henkilökunnan ja potilaiden jatkuva koulutus on aina käynnissä. Sairaanhoitajien on myös muistettava, että me kaikki voimme oppia toisiltamme joka päivä.

8. Tukevan, suojaavan tai korjaavan henkisen, fyysisen, sosiokulttuurisen ja hengellisen ympäristön tarjoaminen. Sairaanhoitajat tunnustavat, että sekä sisäinen että ulkoinen ympäristö vaikuttavat yksilön terveyteen ja sairauteen. Sairaanhoitaja tarjoaa turvallisen, emotionaalisen, henkisen ja fyysisen ympäristön paranemista varten ja ottaa kaikki tieteenalat mukaan hoitoon. Moniammatillisen tiimin jäsenillä on oma osuutensa parantavan ympäristön luomisessa.

9. Avustaminen inhimillisten tarpeiden tyydyttämisessä. Sairaanhoitaja tunnistaa tarpeiden, kuten ravinnon, elimistöstä poistamisen ja ilmanvaihdon, järjestyksen ennen kuin ne voivat edetä korkeampiin psykofyysisiin ja psykososiaalisiin tarpeisiin, mikä mahdollistaa sekä emotionaalisten että fyysisten tarpeiden tyydyttämisen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.