Etusivu >> Peruskäsitteet >> Etnosentrismi
Etnosentrismi
Kulttuurisen suhteellisuuden käsitteeseen liittyy läheisesti käsite etnosentrismi. Maailmankielinen etno tulee kreikasta ja viittaa kansaan, kansakuntaan tai kulttuuriseen ryhmittymään, kun taas centric tulee latinasta ja viittaa tietysti keskukseen. Termi etnosentrismi viittaa siis kunkin yhteiskunnan taipumukseen asettaa omat kulttuurimallinsa asioiden keskiöön. Etnosentrismi on käytäntö, jossa verrataan muita kulttuurikäytäntöjä omiin kulttuurikäytäntöihin ja pidetään automaattisesti näitä muita kulttuurikäytäntöjä huonompina. Se on tapa, jossa kukin ryhmä pitää oman kulttuurinsa ylivertaisuutta itsestäänselvyytenä. Se tekee omasta kulttuuristamme mittapuun, jolla kaikkia muita kulttuureja mitataan hyviksi tai huonoiksi, korkeiksi tai alhaisiksi, oikeiksi tai outoiksi siinä suhteessa kuin ne muistuttavat omaa kulttuuriamme.
Etnosentrismi on yleismaailmallinen inhimillinen reaktio, jota esiintyy kaikissa tunnetuissa yhteiskunnissa, kaikissa ryhmissä ja käytännöllisesti katsoen kaikissa yksilöissä. Kaikki oppivat etnosentrismin kasvaessaan. Pienen lapsen omistushalukkuus kääntyy nopeasti ”minun lelujeni ovat parempia kuin sinun lelujesi” Vanhemmat; elleivät he ole aivan raakoja, estävät ulkoisesti lapsiaan sanallistamasta tällaisia uskomuksia. Mutta yksityisesti he saattavat vakuuttaa jälkikasvulleen, että heidän omaisuutensa on todellakin erittäin hienoa. Suuri osa etnosentrismin oppimisesta on epäsuoraa ja tahatonta, mutta osa on tahallista. Esimerkiksi historiaa opetetaan usein niin, että siinä ylistetään oman kansakunnan saavutuksia, ja uskonnolliset, kansalais- ja muut ryhmät väheksyvät avoimesti kilpailijoitaan. Aikuisten keskuudessa etnosentrismi on yksinkertaisesti arkipäivää.
Kun ihminen tulee tietoiseksi etnosentrisyydestä, kiusaus on suuri arvioida sitä moraalisin termein; leimata se epiteeteillä, kuten kiihkoilija-sovinistinen ja niin edelleen, ja vihjata, että se, joka ei ole havainnut etnosentrisiä ennakkoluulojaan ja kompensoinut niitä, ei ole arvokas. Tämä on muuten toinen etnosentrismin muoto. Tärkeää on kuitenkin se, että etnosentrismi on yksi kulttuurin piirteistä, ja , kuten muitakin kulttuurin piirteitä, sitä on arvioitava sen mukaan, miten se vaikuttaa yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpitämiseen ja yhteiskunnallisen muutoksen edistämiseen.
Etnosentrismin tehtävät järjestystä ylläpitävässä toiminnassa ovat ilmeisempiä kuin ne, jotka edistävät yhteiskunnallista muutosta. Ensinnäkin etnosentrismi edistää ryhmän solidaarisuutta. Usko siihen, että omat tavat ovat parhaita, rohkaisee ”me”-tunnetta tovereiden kanssa ja vahvistaa käsitystä siitä, että lojaalisuus tovereita kohtaan ja paremmuuden perustan säilyttäminen ovat tärkeitä arvoja. Positiivisesti etnosentrismi edistää vallitsevan tilanteen jatkumista negatiivisesti se estää muutosta.
Toiseksi, etnosentrismi vaikeuttaa yhteistyön ymmärtämistä muiden ryhmien kanssa. Jos oman ryhmän tavat ovat parhaita, ei ole juurikaan kannustimia olla vuorovaikutuksessa alempiarvoisten ryhmien kanssa. Itse asiassa syntyy todennäköisesti epäluulon, halveksunnan ja vihamielisyyden asenteita. Äärimmäinen etnosentrismi on omiaan edistämään konflikteja, kuten aiemmat sodat sekä uskonnolliset ja roturistiriidat osoittavat.
Konfliktit johtavat tietysti usein sosiaaliseen muutokseen, ja tässä mielessä etnosentrismistä tulee sosiaalisen muutoksen edistämisen väline. Se tekee sen kuitenkin rohkaisemalla sen rauhanomaista kehitystä. On tuskin epäilystäkään siitä, että useimmat yhteiskuntatieteilijät ovat puolueellisesti rauhanomaisen sosiaalisen muutoksen kannalla ja vastustavat konflikteja. Näin ollen heillä on taipumus, vaikkakin hienovaraisesti, väheksyä etnosentrismiä ja antaa ymmärtää, että opiskelijoiden on päästävä siitä eroon, jos he aikovat oppia tehokkaasti. Näin tehdessään sosiologit toimivat implisiittisesti evolutiivisten ja funktionalististen mallien yhdistelmän pohjalta. Viime vuosina tämä kanta on kyseenalaistettu. Niiden ryhmien vallankumouksellisiin ponnisteluihin, jotka katsovat olevansa alistettuja mustia, köyhiä, naisia ja nuoria, on sisältynyt tietoisia ponnisteluja etnosentrismin edistämiseksi keinona vahvistaa itseään. ”Mustan vallan” kaltaiset iskulauseet ovat ristiriidassa yhteiskuntamallin kanssa, josta käsin ne toimivat.