Mitä Etelämantereella tapahtuu?
6. helmikuuta 2020 Etelämantereen pohjoisella niemimaalla sijaitsevalla Argentiinan omistamalla Esperanzan tutkimusasemalla mitattiin 18,3 celsiusastetta, mikä vastaa 64,9 celsiusastetta. Tämä on yli 10 Fahrenheit-astetta korkeampi kuin edellinen lämpimin lukema, joka mitattiin 24. maaliskuuta 2015 ja oli 53,5 astetta (17,5 celsiusastetta), ja se on kuumin lämpötila, joka on koskaan mitattu Etelämantereella. (Vertailun vuoksi mainittakoon, että Floridan Miamin keskilämpötila helmikuussa on 64-75 Fahrenheit-astetta.)
Etelämantereen niemimaa on tyypillisesti mantereen lämpimin alue, ja korkeimmat lämpötilat ovat tammi- ja helmikuussa (eteläisen pallonpuoliskon kesäkuukausina); ilmasto ylittää kuitenkin harvoin 50 Fahrenheit-astetta eli 10 celsiusastetta. Myös talven keskilämpötilat ovat nousussa, ja joidenkin tutkimusten mukaan ne ovat nousseet lähes 11 Fahrenheit-astetta (6 celsiusastetta) 1960-luvulta lähtien.
Itse asiassa koko Etelämantereen alue – jolla tarkoitetaan kaikkia paikkoja, jotka ovat etelämpänä kuin 60 leveysastetta – on lämmennyt tasaisesti. Maailman ilmatieteen järjestön mukaan jopa 87 prosenttia läntisen Etelämantereen niemimaan jäätiköistä on vetäytynyt viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Vaikka Etelämantereen merijää on kasvanut vähitellen viime vuosikymmeninä, PNAS-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan tämä suuntaus on viime aikoina kääntynyt päinvastaiseksi, ja Etelämantereen merijää on ollut ennätyksellisen alhaalla vuonna 2017. Kaiken kaikkiaan jopa 25 000 neliökilometriä (lähes 10 000 neliökilometriä) Etelämantereen merijäätä on hävinnyt viimeisten seitsemänkymmenen vuoden aikana.
Mitä tämä tarkoittaa muulle maailmalle?
Etelämantereen jääpeitteeseen mahtuu tarpeeksi vettä nostamaan maapallon merenpinnan tasoa mahdollisesti 60 metrillä. Vaikka koko jäätikön menettäminen on kaukaa haettu huoli, Etelämantereen lämpötilojen lämpeneminen ja sitä vastaava merijään ja jäätiköiden sulaminen vaikuttaa veden nousuun. Jopa neljännes nykyisestä merenpinnan noususta voi johtua Etelämantereen jään sulamisesta. Yksi huolenaihe on Länsi-Antarktiksen jääpeite, joka sisältää erityisen epävakaan Thwaitesin jäätikön. Vuonna 2018 tutkijat löysivät todisteita siitä, että Länsi-Antarktiksen mannerjäätikön romahtaminen on saattanut vaikuttaa äärimmäisen nopeaan merenpinnan nousuun Eemi-interglasiaalikaudella 125 000 vuotta sitten, jolloin ilmasto-olosuhteet olivat vain muutaman asteen nykyistä lämpimämmät.
Jään sulaminen ei ole ainoa seuraus lämpötilan noususta. Valtamerten happamoituminen – ilmiö, johon useimmiten viitataan korallien valkaisun yhteydessä – johtuu siitä, että merivesi imee itseensä hiilidioksidia, jolloin sen pH muuttuu. Etelämerellä, joka ympäröi Etelämannerta, liuenneen hiilidioksidin pitoisuus on kasvanut huomattavasti, mikä vaarantaa sen ekosysteemit. Selkärangattomat eläimet, kuten krillit ja eläinplankton, jotka muodostavat monien meren ravintoverkkojen perustan, voivat kokea vakavia kannan vähennyksiä. Lisäksi kylmän veden eliöt – joiden aineenvaihdunta on tyypillisesti vähäisempää ja elinikä pidempi kuin trooppisilla eliöillä – voivat sopeutua hitaammin muuttuviin olosuhteisiin ja selviytyä siten huonommin ympäristönsä muutoksista. Vaikka tämä saattaa vaikuttaa paikalliselta ongelmalta, monet lajit eri puolilta maailmaa, kuten linnut, kalat ja valaat, vaeltavat koko elämänsä ajan eteläiselle jäämerelle ja sieltä pois. Etelämantereen ja sitä ympäröivien ekosysteemien vahingoittumisella voi olla kauaskantoisia maailmanlaajuisia seurauksia.
Lisätietoa:
- Etelämantereella oli tällä viikolla 65 astetta lämmintä : NPR (helmikuu 2020)
- Etelämantereen vaikutus merenpinnan nousuun tulevina vuosisatoina: NASA (April 2019)
- Quick Facts About Ice Sheets : NSIDC
article by Kayla Windelspecht
image credits:
- Aerial view of Antarctica: Davepape / Public domain
- Ice sheet: Liam Quinn Kanadasta / CC BY-SA (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0)