Cold turkey. Otettiin päivä 18 kk:n kohdalla. Suosittelen tekemään sen, kun he eivät ole sairaita, koska jouduimme antamaan sen takaisin muutaman kerran ennen 18 mths vain lohdutuskerrointa varten, kun hän ei ollut kunnossa.
Me teimme sen 1-vuotiaana, kylmää kalkkunaa, mutta aloitimme ensin päiväunilla ja sitten muutama päivä myöhemmin yöunilla.
Kylmää kalkkunaa. Pari kurjaa päivää ja sitten meni hyvin. Loppujen lopuksi taisin olla enemmän kiintynyt siihen kuin hän.
Jälkikäteen ajateltuna en olisi ikinä antanut vauvalleni nukkea. Minulla oli pienestä asti nukkeja, joilla oli tutti ja halusin aina vauvan, jolle voisin antaa tutin myös. Joten kun poikani syntyi ja hoitaja tuli huoneeseeni, hän kysyi Miksi hänellä on nukke? Hän on osaston hiljaisin vauva! Sanoin, että koska hän on vauva! Hän on vanhempi kätilö, joten en loukkaantunut hänen ”vanhan koulukunnan” huomautuksestaan Sen keppihevosen olet itse tehnyt. Kuinka oikeassa hän olikaan! Kahdeksalla viikolla poikani nukke putosi hänen suustaan yöllä, jolloin hän heräsi, huusi ja minun piti koko yön nousta ylös ja alas laittamaan se kurja kapine takaisin hänen suuhunsa. Olimme molemmat univajeita. Kun hän vanheni, hän tietysti keksi, miten se löydetään ja laitetaan takaisin paikalleen. Tuon pienen mukavuuden myötä hän tajusi, että hän oli riippuvainen siitä, niin sängyssä kuin sängyn ulkopuolella. Oli kurjaa, kun hän oli huonovointinen ja hänen nenänsä oli tukossa, kun hän yritti hengittää ja imeä nukkeaan samaan aikaan. Niinpä 3-vuotiaana annoin hänen ottaa tutin nukkumaan vain öisin ja vähitellen totutin hänet siitä luopumaan laittamalla hänet nukkumaan ja lukemalla hänelle, puhumalla hänelle ja pitämällä hänen mielensä poissa siitä. Hieroin hänen selkäänsä ja lauloin hänelle tai jotain muuta, ja hän nukahti pois. Lopulta hän ei enää viitannut sänkyyn nuken kanssa ja nukkuu rauhallisesti ilman sitä. Roskakoriin ne menivät, kun hän nukkui. Joskus hän kysyy niitä, ja sanon, että joulupukki haki ne joulupäivänä ja vei ne muille lapsille, ja sitten vaihdan puheenaihetta. Kaikki on kokeilua ja erehdystä, eikä kukaan meistä ihanista äideistä synnytä vauvoja ohjekirjan kanssa. Jokainen vauva on erilainen. Sinnikkyys on avain xx onnea kaikille xo
Minun 3. lapseni oli melkein 3 1/2 ja se vei isäni päästä eroon siitä meille hän pelasi meitä isosti lol Sanon onnea kaikille, jotka yrittävät päästä eroon niistä!!!
Me pääsimme eroon siitä 8vuotiaana cold turkey. Oli yhden yön kestänyt hetken rauhoittua sitten hyvin sen jälkeen.
Käytimme verbaalista rauhoittelua, hänellä oli sitä vain sängyssä ja autossa jos oli kiukkuinen.
Meikäläinen vain heitti sen itse pois kun päätti ettei tarvitse sitä….. oli noin 12kk vanha…….
Kylmäkurkku. Kesti kaksi päivää jos oikein muistan. Heitin ne vain pois ja hoidin asian.
Kun poikamme täytti 1v. se oli vain nukkumaanmenoa varten. Noin kuukausi sen jälkeen hukkasimme sen ja emme löytäneet sitä eräänä yönä, joten oli pakko siirtyä kylmään vieroitukseen, poika oli ihan kunnossa. Tehdään sama #2:n kanssa.
Viekää se vain pois, mitä vanhemmiksi tulevat sitä pidempi esitys. 3/4 yötä korkeintaan.
Kylmää kalkkunaa pojalleni 4kk ikäisenä, mutta 2-vuotias tyttöni ei suostu luopumaan siitä!!!! Hän menee aivan sekaisin jos otan sen pois.
Leikkasin yhdestä kärjen irti ja annoin sen tytölle jotta hän näki että se oli rikki ja heitti kaikki muut pois. Vähän itkua päiväunilla ja nukkumaanmenoaikaan 2 päivää sitten täysin kunnossa.
5 kk. sanallista rauhoittelua kaksosilleni. toisella oli yhdet päiväunet, toisella noin 2-3 päivää.
Kylmää kalkkunaa heti kun hän täytti yhden. Mutta olimme hyvin tiukkoja siinä mielessä, että vain nukkumaanmenoaikaan ja autossa heti alusta alkaen.
Kylmä kalkkuna 9 kk:n iässä. Aloitettiin pääsiäisen pitkän viikonlopun alkaessa, ja hän pystyi rauhoittumaan itsekseen viikonlopun loppuun mennessä.
Vauva oli viikkoa ennen 1-vuotissyntymäpäiväänsä ja otin sen vain kylmästi pois.
Periaatteessa kylmästi pois noin 15vuotiaana. Laitoin ne laatikkoon annettavaksi pääsiäispupulle annettavaksi vauvoille (koska silloin oli pääsiäinen mutta olisin tehnyt joulupukin tai kuumiehen tai jotain) vastineeksi hän sai suklaata leluauton ja kirjan. Pyyteli niitä kerran nukkumaan mennessä (koska se oli ainoa kerta, kun hän sai niitä noin 3-4 kuukauden iästä lähtien) eikä sitten enää koskaan. Hän ei enää tarvinnut niitä nukkuakseen, koska hän oli nukahtanut ilman niitä muutamana yönä sitä ennen, joten ajattelin, että meillä oli vain oikea ajoitus. Ehdollistimme myös noin viikon ajan ennen – kerroimme hänelle, että hänen piti laittaa kaikki nuket laatikkoon annettavaksi pääsiäispupulle ja että hän saattaisi saada vastalahjaksi lahjan, koska hän oli nyt iso poika.
Katkaisimme kärjen. Se tarkoittaa, etteivät ne voi pitää polttimopuristinta suupielessä. Tee se kaikille hölmöille. Tein sen pojalleni… hän sanoi ”rikki” eikä halunnut sitä sen jälkeen.
Me käytämme aina vain nukkumaanmenoaikaan minulla oli niin paljon vaikeuksia saada poikani nukkumaan, että kokeilin sellaista, jonka joku toi minulle, en koskaan ajatellut käyttää sellaista. Ajattelen luopua siitä vain laittamalla jos pois….Luen, että voit vieroittaa pois yhden unen kerrallaan aloittaen vähiten tärkeästä ensin.
Kävin vain muutaman minuutin välein, laskin heidät takaisin nukkumaan teddynsä kanssa, sanoin shhh, ja ulos. Itkivät melko paljon ensimmäisenä yönä, mutta paljon paremmin toisena yönä.
Hylkäsin nuket kuukausi sitten 10 kuukauden ikäisten kaksosten takia. Neljä yötä myöhemmin unohdettu.
Minulla 2-vuotiaalla oli 2 nukkea jäljellä, hän pudotti yhden vahingossa vessanpönttöön ja heitin sen roskiin, sitten 2. nuken hän heitti tahallaan, joten en ostanut enempää ja sanoin hänelle, että nuket ovat likaisia ja niissä on kakkaa! Sen jälkeen se oli aika helppoa. Ainoa ongelma on se, että hänellä on vaikeuksia rauhoittua, eikä mikään enää rentouta häntä.
Menimme lomalle ja otimme mukaan vain yhden nuken, mutta se katosi (missään kaupassa ei ollut sellaista nukkea, jonka hän otti), joten se oli siinä, ei enää nukkeja. Ensimmäinen yö oli painajainen, mutta sen jälkeen kaikki oli hyvin.
Kun vaihdoin neiti 7 kk:n naisen 7 kuukauden ikäisen unelmavaippaan (kädet vierekkäin) unen siipiin (käsivarret ylhäällä oleva asento, joka on vähemmän rajoittava kuin kädet ylhäällä asentoon asetetut), Neiti tyrmäsi tutin pois, ja sen jälkeen hän alkoi vain jyrsiä sitä hihaansa/käsiään. Täysin stressitön siirtyminen ilman nukkea!
Pistä siihen muutaman päivän välein nuppineulan reikä imemisvaikutuksen vähentämiseksi. Toimi loistavasti. Kaksi/kolme viikkoa
6-kuukautinen – teki sen tahattomasti yhdet päiväunet ( hänellä oli tapana ottaa se ulos ja heittää sitä ympäriinsä, joten ei laittanut sitä takaisin sisään ja meni nukkumaan ilman sitä) joten jatkoi vain. Kesti pari viikkoa tottua itsestään asettumiseen ilman sitä, mutta se ei todellakaan ollut niin paha kuin luulin sen olevan ja minulla on erittäin kireä refluksipoika, jonka luulin tekevän siitä painajaisen.
Herra 3:lta poistettiin imukuppi 12 kk:n iässä – kylmällä kalkkunalla siedettiin muutama rankka yö – muistaakseni 3. Neiti 2 meni cold turkey noin 9 kk (ehkä hieman liian aikaisin, koska hän kamppaili tuulen kanssa) sama juttu, kesti vain muutaman päivän.
Ensimmäisellä tyttärellä oli yksi syntymästä 9 kuukauteen asti. Heitin ne roskiin ja hän kitisi siitä nukkumaan mennessä 3 yötä. Oli melkein liian helppoa.
Noin 15/16 kk:n iässä leikkasimme tuttien nännit irti (tytön näkemättä) ja näytimme hänelle, että ne olivat rikki. Hän heitti ne roskiin ja kyseli asiasta vain pari kertaa. Muistutimme häntä siitä, että hän heitti ne pois, koska ne olivat rikki; ei ongelmia. Hän ei saanut koskaan pitää nukkea koko päivää, vain nukkuessaan ja kun oli hyvin väsynyt/sairas.
Tyttärelläni ja pojallani oli nuket 3 1/5-vuotiaiksi asti ja heillä oli ylipurentoja, mutta he ovat nyt 10 ja 6 ja heillä on täydelliset hampaat eikä heillä ole myöskään puheongelmia, kuten meille sanottiin, mutta tiedän, että jokainen lapsi on kuitenkin erilainen. 15 kk:n ikäisinä heitimme ne pois. Kesti yhden päiväunet opetella asettumaan ilman sitä.
leikkasin kärjet pois, jotta he eivät voineet imeä sitä. Kantoivat sitä mukanaan muutaman päivän, sitten laittoivat sen mielellään itse roskiin. Toimi meillä mainiosti.
8,5kk. Poistin sen eräänä aamuna kun hän heräsi ja se oli siinä – cold turkey. Tuon päivän päiväunet olivat normaalia lyhyemmät, mutta yöunet olivat samanlaiset. Heräili edelleen pullolleen.
Hän oli 2-vuotias, eli vähän vanhempi. Annoimme sen ja hänen pullonsa joulupukille annettavaksi niitä tarvitseville uusille vauvoille. 3 yötä sylissä ja hän oli kunnossa.
11kk lopetti tutin päiväunet. Pari päivää sitten yöllä. Mutta yöllä kesti vähän kauemmin.
Tyttäreni käytti sitä vain päivällä lohdutukseen kun lopetin sen antamisen yöllä 5kk iässä. Eräänä päivänä päätin vain kokeilla häiritä häntä kun hän halusi tutin ja se toimi, hän unohti sen haluamisen. Jatkoin sitä viikon tai 2, sitten hän vain unohti sen.
Valvoin kunnes 2 v 3 kk hän luopui siitä itse. Mutta en koskaan ollut huolissani siitä koska hän käytti sitä vain nukkuakseen joten teki sen vain kun hän oli valmis.
Vietiin hänet ausista nz:ään 16-18kk ikäisenä. Sanoin hänelle että jätimme nuket kotiin isin kanssa. Ensimmäinen yö oli vähän levoton mutta hän vain joi vettä!!! Ei edes kysynyt sen jälkeen. Hän juo edelleen vettä yöllä vielä nytkin 6-vuotiaana.
Erittäin tiukka, että oli vain nukkumaanmenoaikaan 12 kk:sta lähtien. Juuri ennen 3 v puhui tuttikeijusta jota tarvitaan uudelle vauvalle. 3-vuotissyntymäpäivänä laittoi postilaatikkoon tuttikeijulle. Myöhemmin tarkistin, että siellä oli kirje nukke-keijulta ja pari tikkaria. Muutama narskuttelu nukkumaanmenoaikaan, muuten kaikki hyvin. Pari viikkoa myöhemmin lähti kaupungille valitsemaan uutta lelua isona poikana. Teki molemmilla pojilla ilman ongelmia.
Leikkasi nännin irti. Ei pysynyt lapsen suussa. Kesti puolitoista päivää surra niiden poismenoa ja sitten se oli ohi.
Luulempa noin 20 kk, cold turkey ja hän pärjäsi hienosti- annoimme hänen pitää pehmolelunsa vielä aika pitkään, koska siskon oli määrä tulla.
Me aloitimme cold turkey:n 18kk ikäisen kanssa, hän selvisi siitä todella hyvin oli rauhaton vain pari yötä.
Kokeilimme 18kk ikäisenä saimme hänet itkemään korkeintaan kymmenen minuuttia nukkumaanmenoaikaan ja päiväuniaikaan kolmen päivän jälkeen sitten menimme äitini luokse ja hänellä oli veljentyttäreni, nukkeja, kaikkialla ja poikani löysi sen ja alkoi käyttää sitä. Otin sen häneltä pois ja se aloitti 3. maailmansodan, vein hänet kotiin päiväunille ja kuuntelin hänen itkuaan puolitoista tuntia ja teimme päätöksen, että se on vain nukkumaanmenoaikaan ja se on laitettava pois muuksi ajaksi.