Derealisaatio & Depersonalisaatio:

Pelottavat asiat tuntuvat uhkaavan joka nurkan takana, kun kamppailee mieliala- tai ahdistuneisuushäiriön kanssa. Olen kokenut useimmat niistä, ja kaikista pelottavimpia olivat derealisaatio ja depersonalisaatio. Mitä tämä kauhu on? No, ei niin makaaberi kuin luulisi. Otetaan selvää…

Poika oli yhdeksänvuotias. Vielä tänäkin päivänä hän muistaa tarkalleen, missä hän oli, kun hänen ensimmäinen derealisaatiokohtauksensa iski, sekä sen laukaisijan. Hän tiesi vain juosta johonkin järkevään paikkaan – vessaan. Itse asiassa hän olisi voinut spurtata kilometrien ja kilometrien päähän.

Olin se lapsi, ja olen ollut tekemisissä derealisaation ja depersonalisaation kanssa usein monien vuosien ajan – kunnes ne menivät ohi.

Derealisaatio ja depersonalisaatio (DR/DP) ovat aistimuksellisesti kauhistuttavia. Ja mitä enemmän opimme ja jaamme niistä, sitä vähemmän niillä on vaikutusta. Ja ehkä, vain ehkä, ne nousevat ja lähtevät.

Kahdeksan vuotta sitten tein kolmiosaisen sarjan DR/DP:stä täällä Chipurissa. Ottaen huomioon niiden vahingollisen voiman ja saatavilla olevan laadukkaan tiedon puutteen, olen päättänyt tiivistää nuo kolme osaa yhdeksi nopeaa lukemista ja referenssiä varten.

Mitä ovat derealisaatio ja depersonalisaatio?

Kyllä, olen kokenut sekä DR:ää että DP:tä usein vuosien varrella. Mutta kirjataanpa tämä ylös. Työskentelen kuusikymmentäneljä vuotta tällä planeetalla enkä ole paininut kummankaan kanssa vuosikymmeniin.

Derealisaatio on häiritsevä tunne epätodellisuudesta ja irrottautumisesta välittömästä maailmastasi. On kuin toimisit eksklusiivisessa ulottuvuudessa, ja kun se ilmenee, tulet äärimmäisen huolestuneeksi siitä, mitä tehdä ja miten löytää apua. Katsos, kyse on pelosta olla ja näyttäytyä, no, poissa mielestäsi.

Juuri niin kuin derealisaatio on ulkoinen havaintokysymys, depersonalisaatio on yhtä häiritsevä itsetuntemusilmiö. Ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana en koskaan unohda, kun kävelin taloon, jonka joukko meitä kavereita oli vuokrannut, ja katselin meistä juhlissa otettua valokuvaa. Keskellä takarivissä oli yksi kaveri, joka näytti todella tutulta. Tarkoitan, että tiesin kuka hän oli, mutta en. Jep, se olin minä.

Olen aina pitänyt DR:ää ja DP:tä oireina – erilaisten olosuhteiden ja häiriöiden ilmentyminä ja reaktioina niihin. DSM-5 tunnistaa depersonalisaatio/derealisaatiohäiriön, joka on dissosiatiivinen häiriö. Kuitenkin, niin monta episodia kuin minulla on vuosien varrella ollutkin, diagnostisissa kriteereissä on tarpeeksi ”poisjääntejä” vakuuttamaan minut siitä, etten olisi kelvannut diagnoosin saajaksi.

Sen uskotaan, että DR/DP:n esiintyvyys on jopa 5 prosenttia koko eliniän aikana, ja se nousee 30-70 prosenttiin traumaattisen tapahtuman aikaan.

Mikä aiheuttaa derealisoitumisen ja depersonalisoitumisen?

Noh, jos toivot kivikovia DR/DP-syitä, haukut väärää puuta. Muista, että nämä ovat emotionaalisia/mielenterveydellisiä tilanteita, ja tiedämme jo, että vastaukset eivät tule helposti.

Yleisesti ottaen, jos sinulla on DR- tai DP-episodeja, ne ovat useimmiten ilmenemismuotoja tai reaktioita…

• Persoonallisuuspiirteet tai -häiriöt, jotka tuottavat vaikeiden tilanteiden välttelyä ja kieltämistä tai vaikeuttavat sopeutumista
• Vakava trauma, mukaan luettuna tapahtuman tai hyväksikäytön kokeminen tai sen todistaminen. Tietenkin lapsuuden aikana on aina huomioitava
• Kova stressi
• Unihäiriöt, bipolariteetti, masennus tai ahdistuneisuus, erityisesti vakava tai jatkuva masennus ja ahdistuneisuus, johon liittyy paniikkikohtauksia
• Neurologiset ongelmat, kuten epilepsia, takaraivo- ja ohimolohkon toimintahäiriöt, migreeni, lievät päävammat
• Vestibulaariset häiriöt, kuten labyrinttitulehdus
• Väärinkäytetyt huumeet ja vieroitusoireet

Muistakaa, että nuo ovat laukaisevia tekijöitä, jos haluatte. Mitä tulee varsinaisiin anatomisiin ja fysiologisiin tapahtumiin, meillä ei vain ole tilaa – oikeastaan tietoa – mennä sinne.

Nyt, entisenä DR/DP:stä kärsineenä, minulla on oma näkemykseni kohtauksen syystä. Minun mielestäni DR ja DP, voimakkaat havaintomuutokset, ovat mielen itsesuojeleva reaktio perimmäiseen havaittuun ylikuormitustilaan.

Minä tarkoitan, että kun mieli uskoo olevansa mega-ylikuormitettu, se kääntää havaintosuodattimen kytkimen, uskoen, että pienikin lisäärsyke voi johtaa eriasteiseen psyykkiseen romahdukseen.

Voin myös ehdottaa, että derealisaatio ja depersonalisaatio voivat esiintyä seurauksena siitä, että mieli on niin uuvuksissa tämänhetkisestä ylikuormituksestaan, ettei se yksinkertaisesti pysty tuottamaan havaintotarkkuutta vastauksena siihen, mitä aistit tuovat pöydälle.

Kyllä, mieli on voimakkaassa puolustustilassa. Tässä yhteydessä se yrittää antaa itselleen taistelumahdollisuuden lajitella ja käsitellä sitä, minkä kanssa se jo painii. Niinpä se päättää estää aistiviestejä, jotka virtaavat sisään ihmisen välittömästä sisäisestä ja ulkoisesta kokemuksesta.

Minusta tämä kaikki on todella hyvin kiehtovaa, varsinkin kun ajatellaan, että jokin, mikä tuntuu niin hirvittävän pelottavalta ja jolla on potentiaalia aiheuttaa niin suuria toimintahäiriöitä, voi itse asiassa olla mielen luontaisesti tarkoittama tapa suojella itseään.

Mieli voi tosiaankin sanoa: ”Minulla on vähän enemmän, kuin mitä pystyn käsittelemään tässä – voisiko joku ystävällisesti auttaa minua ulos?”. Minusta persoonallisuuden osoittaminen mielelle, jos niin halutaan, antaa sen tuottamille ahdistaville ilmiöille hieman pehmeyttä ja lempeyttä – mikä saa ne näyttämään paljon vähemmän katastrofaalisilta.

Okei, vielä yksi viimeinen näkemys – maailmankuululta neurologilta, tohtori V.S. Ramachandranilta, joka käsittelee DR/DP:tä kirjassaan Lyhyt kierros ihmisen tietoisuudesta: From Impostor Poodles to Purple Numbers.

Ramachandran ehdottaa, että keskellä emotionaalisesti tyhjää ja ylivalvottua tilaa meillä on vain kaksi vaihtoehtoa selittää jotenkin, mitä on tapahtunut: ”Maailma ei vain ole todellinen”, joka ilmenee derealisaation muodossa, ja ”Minä en ole todellinen”, joka ilmenee depersonalisaation muodossa.

***Päivitys: 13.12.20***

Niin paljon kuin olen kokenut ja kirjoittanut derealisaatiosta ja personalisaatiosta, en ole koskaan kyennyt esittämään vankkoja syitä. Olen iloinen voidessani kertoa, että se on muuttunut. Toki tämä ei ole ratkaisu, mutta se on merkittävä askel oikeaan suuntaan.

Aivojen & käyttäytymisen tutkimussäätiö raportoi, että tohtori Karl Deisserothin johtama tutkimusryhmä on tunnistanut soluja ja piirejä tietyllä aivoalueella, jotka osallistuvat dissosiaatioiden tuottamiseen. Ryhmä käytti useita huipputekniikoita tallentaakseen ja kontrolloidakseen hermosolujen toimintaa koko aivokuoren alueella hiirillä. He tallensivat myös ihmisaivojen neuraalista toimintaa epilepsiapotilaalla, jota hoidetaan epilepsian vuoksi ja joka kokee toistuvasti dissosiaatiota.

Nature-lehdessä yksityiskohtaisesti esiteltyjen kokeiden avulla tiimi pystyi löytämään tyypillisen rytmin ihmisaivojen osasta, jota kutsutaan PMC:ksi (posteromediaaliseksi aivokuoreksi), joka on yhteydessä moniin muihinkin alueisiin ja joka osallistuu tietoisuuden tuottamiseen. Rytmi, joka on värähtelyä, jota synnyttävät 3 syklin sekuntinopeudella (3Hz) palavat neuronit, havaittiin vain tässä aivokuoren osassa ja vain silloin, kun tarkkailtava potilas koki dissosiatiivisia oireita juuri ennen epileptisen kohtauksen alkamista.

Aivan sama 3Hz:n rytmi havaittiin hiiriaivojen vastaavalla alueella eläimillä, jotka oli saatu osoittamaan dissosiatiivisen kaltaista käyttäytymistä muutama minuutti sen jälkeen, kun heille oli annettu ruiskeena ketamiinia. Hiirikokeiden avulla tutkimusryhmä pystyi myös tunnistamaan tietyn HCN1-nimisen proteiinin, joka on osallisena dissosiaatioon liittyvässä mekanismissa.

Paljon lisää artikkelista Brain & Behavior Research Foundation -sivustolla: Researchers Discover a Rhythm in the Cortex Involved in Causing Dissociation.

Aika jatkaa elämää

Derealisaatio ja depersonalisaatio: ehdoton kauhu. Usko pois, minä tiedän. Mutta kuten minkä tahansa muun oireen kanssa mieliala- tai ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi olla tekemisissä, mitä enemmän opimme niistä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne iskevät tielle.

Ja voin kertoa omakohtaisesta kokemuksesta, että näin voi ehdottomasti käydä. Ymmärrätkö?

Hei, ennen kuin eroamme. Todennäköisesti huomasit, etten maininnut mitään DR:n ja DP:n hallinnasta. Jos tutustut alkuperäiseen kolmiosaiseen sarjaan, löydät hyvää tietoa. Sarja mukaanlukien täällä Chipurissa on viisi aiemmin julkaistua derealisaatio/depersonalisaatio-artikkelia. Kirjoita vain hakukenttään derealisaatio, niin näet ne kaikki.

Tässä artikkelissa on paljon lisää. Tutustu Chipurin satoihin otsikoihin.