Viime viikkoina suuret valamiehistöt ovat olleet hyvin näkyvästi esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa koko maassa. Yleinen tietämys suuren valamiehistön järjestelmästä rajoittuu kuitenkin tyypillisesti vain siihen, että suuri valamiehistö päättää, nostetaanko mahdollista rikoksesta syytteet mahdollista syytettyä vastaan hallituksen väittämistä rikoksista. Vaikka valamiesoikeusjärjestelmä vaihtelee jonkin verran osavaltioittain, tämä on alkuopas – ikään kuin kansalaistaidon alkeiskurssi – jolla selvitetään joitakin Yhdysvaltain valamiesoikeusjärjestelmään liittyviä epäselvyyksiä.
Samaisen valamiesoikeusjärjestelmän historia
Samaisen valamiesoikeusjärjestelmän alkujuuret on jäljitetty 1200-luvun Englantiin, jossa valamiesoikeusjärjestelmä luotiin tuottamaan tuloja ja vastustamaan kirkollisia tuomioistuimia. Seuraavien viiden vuosisadan aikana suuri valamiehistö muuttui lopulta kansalaisten suojaksi monarkiaa vastaan, ja se tuli syyttäjän ja syytetyn väliin varmistamaan, ettei hallitus nostanut syytteitä epäasianmukaisiin tarkoituksiin. Koska suuri valamiehistö oli suoja monarkiaa vastaan, se tunnettiin nimellä ”yhteisön ääni” tai ”kansan paneeli”, ja se oli merkittävä osa Amerikan siirtomaa-ajan lainsäädäntöä. Ottaen huomioon tämän suojan merkityksen perustajaisille, se kirjattiin perustuslakiin viidennellä lisäyksellä, jonka mukaan ”ketään ei saa pidättää vastaamaan kuolemantuottamuksesta tai muusta pahamaineisesta rikoksesta, ellei sitä ole esitetty tai syytetty suuressa valamiehistössä. ….” Viidennen lisäyksen mukaan rikosoikeudellinen syytteeseenpano mistä tahansa liittovaltion rikoksesta, josta rangaistuksena olisi yli vuoden vankeusrangaistus, on aloitettava suuren valamiehistön (grand jury) antamalla syytteellä.
Kahta osavaltiota lukuun ottamatta kaikki ovat ottaneet käyttöön suuren valamiehistön järjestelmän. Noin puolet osavaltioista jäljittelee liittovaltion järjestelmää määräämällä, että rikossyytteet on nostettava suuressa valamiehistössä. Toisessa puolessa osavaltioista syyttäjällä on mahdollisuus hakea syytteen nostamista suuren valamiehistön kautta. Vaihtoehtoisesti syyttäjä voi järjestää alustavan kuulemisen tuomarin edessä.
Suuren valamiehistön ja oikeudenkäyntiä käsittelevän valamiehistön väliset erot
Ei liene liioiteltua sanoa, että lähes jokainen amerikkalainen tuntee oikeudenkäyntiä käsittelevän valamiehistön käsitteen ja tehtävän, vaikka vain katsomalla jotakin loputtomalta vaikuttavista suosituista oikeudellisista draamoista. Samoin kuin valamiehistö, myös suuri valamiehistö on ryhmä henkilöitä, jotka tuomari on valinnut ja jotka ovat vannoneet valan palvelemaan tiettyä tarkoitusta oikeusjärjestelmässä. Itse asiassa valamiehet valitaan yleensä samasta kansalaisjoukosta kuin valamiehet oikeudenkäynnissä. Kun valamiehistöä käytetään rikossyytteiden ajamiseen, sen on koostuttava henkilöistä, jotka edustavat poikkileikkausta väestöstä, aivan kuten oikeudenkäyntiä käsittelevään valamiehistöön pyritään.
Vaikka oikeudenkäyntiä käsittelevä valamiehistö kokoontuu vain rikosasian keston ajaksi, suuri valamiehistö kokoontuu paljon pidemmäksi ajaksi: liittovaltion suuri valamiehistö voi kokoontua 18-36 kuukautta, kun taas osavaltioiden suuret valamiehistöt voivat kokoontua vaihtelevan pituisia ajanjaksoja, jotka vaihtelevat yhdestä kuukaudesta yhteen vuoteen. Suuri valamiehistö ei yleensä kokoonnu päivittäin. Sen sijaan ne kokoontuvat usein vain kerran viikossa tai muutaman kerran kuukaudessa. Sitoumuksen mahdollisesta kestosta riippuen valamiehistön jäsenet ovat kuitenkin usein eläkkeellä olevia henkilöitä tai muita, joiden työ- tai kotiaikataulut mahdollistavat sen, että he voivat käyttää suuren valamiehistön jäsenyyden vaatiman ajan.
Toisin kuin oikeudenkäyntiä käsittelevän valamiehistön tekemä määritys, suuren valamiehistön suorittama arviointi ei ole se, onko syytetty syyllistynyt kyseiseen rikokseen, vaan se, onko syytteen nostamiselle todennäköisiä syitä. Lisäksi toisin kuin rikosoikeudellisessa oikeudenkäynnissä, syyttäjän ei tarvitse todistaa tapausta ”aukottomasti”, vaan sen on tyypillisesti vakuutettava suuri valamiehistö vain siitä, että oikeudenkäynti väitettyjen syytteiden osalta on kohtuullinen (vaikka joissakin oikeusjärjestelmissä syyttäjän on todistettava todennäköinen syy ”ylivoimaisen todistusaineiston” perusteella).
Suuren valamiehistön syytteen ja alustavan kuulemisen väliset erot
Suuren valamiehistön syytteen ja alustavan kuulemisen panee vireille syyttäjä, joka esittelee syyttäjän todistusaineiston sen selvittämiseksi, onko todennäköinen syy nostaa rikossyyte kohdetta vastaan. Menettely tällaisten määritysten saamiseksi vaihtelee huomattavasti näiden kahden välillä.
Suuren valamiehistön syyteharkinnan menettely
Ensinnäkin suuri valamiehistömenettely on ainutlaatuinen siinä mielessä, että se käydään täysin salassa. Ainoat henkilöt, jotka ovat läsnä huoneessa suuren valamiehistön menettelyn aikana, ovat valamiehet itse, syyttäjä ja oikeudenkäyntipöytäkirjantarkastaja, joka vannoo vaitiolovelvollisuuden. Paikalla ei ole tuomareita, virkailijoita tai muuta tuomioistuimen henkilökuntaa. Sen sijaan valamiehistön puheenjohtaja johtaa istuntoa, ja toinen valamiehistön jäsen toimii yleensä tuomioistuimen kirjurina kutsumalla todistajia, pitämällä kirjaa todisteista ja hoitamalla muita tehtäviä. Todistajat, jotka kutsutaan todistamaan suuren valamiehistön kuultaviksi, todistavat yksi kerrallaan, eikä heillä ole oikeutta saada ketään muuta läsnäolevaksi, asianajaja mukaan luettuna. Todistaja voi neuvotella lakimiehen kanssa, mutta vain istuntosalin ulkopuolella. Syyttäjä ja joillakin lainkäyttöalueilla myös valamiehistön jäsenet kuulustelevat todistajaa. Koska syyttäjä on kuitenkin ainoa läsnä oleva asianajaja, todistajaa ei kuulustella ristikuulustelussa. Todistajan lausunto annetaan valan alla, aivan kuten oikeudenkäynnissä.
Suuren valamiehistön salassapito
Ehkä se yksittäinen tekijä, joka on ehkä eniten vastuussa suuriin valamiehistöihin liittyvästä salaperäisyydestä, on sen määrittelevä piirre: salassapito. Vaikka arvostelijat saattavat paheksua, että suuren valamiehistön salassapito on hedelmällinen maaperä väärinkäytöksille, suuren valamiehistön järjestelmän puolustajat voivat viitata siihen, että sen salassapito on ratkaiseva tekijä sen hyödyllisyyden kannalta. Kalifornian korkein oikeus on maininnut monia syitä, joiden vuoksi suuri valamiehistöjärjestelmä toimii salassa:
(1) niiden henkilöiden pakenemisen estämiseksi, joiden syytteeseen asettamista saatetaan harkita;
(2) suurelle valamiehistölle mahdollisimman suuren vapauden takaamiseksi sen neuvonpidossa ja sen estämiseksi, että syytteeseen asetettavat henkilöt tai heidän ystävänsä eivät houkuttelisi valamiehistön jäseniä;
(3) väärästä valasta vannomisen estämiseksi tai sellaisten todistajien manipuloinnin estämiseksi, jotka saattavat todistaa suuressa valamiehistössä ja esiintyä myöhemmin valamiehistössä syytteeseen asetettujen oikeudenkäynnissä;
(4) edistää sellaisten henkilöiden vapaata ja esteetöntä tiedonantoa, joilla on tietoa rikoksen tekemisestä;
(5) suojella syyttömänä syytettyä, joka vapautetaan syytteestä sen paljastamiselta, että hän on ollut tutkinnan kohteena, ja kustannuksilta, joita aiheutuu oikeudenkäynnistä, vaikka syyllisyyttä ei todennäköisesti ole ollut.
Suuren valamiehistön käytettävissä oleva todistusaineisto
Syyttäjä selittää syytteen nostamista hakiessaan ehdotettuihin syytteisiin sovellettavan lain, pyrkii saamaan suuren valamiehistön vakuuttuneeksi siitä, että syytteen nostaminen on tarkoituksenmukaista, ja työskentelee suuren valamiehistön kanssa todistusaineiston keräämiseksi ja todistajanlausuntojen saamiseksi. Tämän helpottamiseksi suurella valamiehistöllä on valtuudet antaa haasteita, joiden avulla syyttäjä voi pakottaa todistajat todistamaan tai esittämään fyysisiä todisteita syytettyä vastaan nostettujen syytteiden tueksi. Suurelle valamiehistölle esitettävää todistusaineistoa ei ole rajoitettu todistusaineistoa koskevilla säännöillä, joten kuulopuheet ja muut tavallisesti kielletyt todisteet ovat yleisesti sallittuja. Tämän seurauksena monilla suurilla valamiehistöillä on laajat valtuudet nähdä ja kuulla monenlaisia todisteita.
Vapauttava todistusaineisto
Monissa oikeusjärjestelmissä (Kaliforniaa lukuun ottamatta) syyttäjä ei ole oikeudellisesti velvollinen esittämään suurelle valamiehistölle vapauttavaa todistusaineistoa (eli todistusaineistoa, joka viittaa siihen, että syytetty on syytön), ja Yhdysvaltain korkein oikeus on päättänyt, että syyte ei ole pätemätön pelkästään sen vuoksi, että syyttäjä on jättänyt esittelemättä merkittävän määrän vapauttavaa todistusaineistoa suurelle valamiehistölle. Kaliforniassa suuri valamiehistö voi vaatia syyttäjää esittämään vapauttavia todisteita, jos sillä on syytä uskoa, että tällaisia todisteita on olemassa. Suuren valamiehistön ei kuitenkaan tarvitse kuulla mitään todisteita vastaajan puolesta, ja koska suuren valamiehistön menettelyt pidetään salassa ilman, että siitä ilmoitetaan vastaajalle, tällä ei ole juurikaan käytännön merkitystä.
Suuri valamiehistö äänestää ehdotetuista syytteistä
Syyttäjän esiteltyä valitut todisteet suuri valamiehistö äänestää sen määrittämiseksi, onko kullekin ehdotetulle syytteelle esitetty riittävästi todisteita. Vaadittavien äänten määrä vaihtelee lainkäyttöalueittain, mutta vaaditaan vain enemmistö tai ylivoimainen enemmistö – ei yksimielinen äänestys. Jos tarvittava määrä valamiehistön jäseniä on yhtä mieltä siitä, että todisteet antavat todennäköisen syyn, he äänestävät syytteen nostamisesta. Kun syytteen nostamisesta äänestetään, rikosoikeudenkäynti syytettyä vastaan aloitetaan.
Syytteen nostamisen osuus
Syyttäjän vaikutuksen perusteella, joka on (oikeudenkäyntipöytäkirjantekijän lisäksi) ainoa läsnä oleva ei-tuomari ja joka valitsee esitettävän todistusaineiston, useissa tutkimuksissa on esitetty, että suuren valamiehistön nostamien syytteiden osuus vaihtelee noin 95 prosentista noin 99 prosenttiin.
Mutta vaikka suuri valamiehistö ei äänestäisi syytteen nostamisen puolesta, rikosoikeudellisen syytteen nostaminen on silti mahdollista. Niillä lainkäyttöalueilla, joilla ei vaadita syytteen nostamista törkeästä rikoksesta, syyttäjä voi silti nostaa syytteen tuomarin järjestämän alustavan kuulemisen kautta, ja kaikilla lainkäyttöalueilla syyttäjä voi nostaa syytteen rikkomuksesta alustavan kuulemisen kautta.
Erilliskuulemismenettely
Erilliskuulemismenettelyn menettely on jyrkässä ristiriidassa. Esikäsittelyt, kuten rikosoikeudenkäynnitkin, järjestetään avoimessa tuomioistuimessa, ja niitä johtaa tuomari. Syytetty on läsnä oikeudenkäyntiavustajan kanssa, ja todistajia kuulustellaan rajoitetusti. Kuten suuressa valamiehistössä, todistelusääntöjä lievennetään, ja tuomioistuimet yleensä sallivat todisteet, joita ei ehkä muuten otettaisi käsiteltäväksi oikeudenkäynnissä. Kuultuaan syyttäjän todisteet tuomari, joka tuntee lakia paremmin kuin suuri valamiehistö, päättää, onko syytetyn asetuttava syytteeseen syyttäjän esittämistä syytteistä.
Suuren valamiehistön valitseminen esitutkinnan sijasta
On syitä, joiden vuoksi suuri valamiehistö on tarkoituksenmukainen tai toivottava vaihtoehto esitutkinnalle. Kalifornian Grand Jury Association siteeraa useita kyselytutkimuksia, jotka on tehty Kalifornian piirisyyttäjille, jotka ovat luetelleet seuraavat tekijät vaikuttaviksi tekijöiksi, jotka vaikuttavat päätökseen hakea syytettä suurelta valamiehistöltä sen sijaan, että käytettäisiin alustavaa kuulemista:
– Suuri yleinen kiinnostus tapausta kohtaan;
– Se, että alustava kuuleminen veisi enemmän aikaa kuin suuren valamiehistön kuuleminen;
– Tarve kutsua lapsia tai arkajalkaisia todistajia, jotka joutuisivat ristikuulusteltaviksi alustavassa kuulemisessa;
– Mahdollisuus testata todistajaa valamiehistön edessä;
– Kun suuren valamiehistön salassapitovelvollisuus voi mahdollistaa syytteiden nostamisen ja vastaajien vangitsemisen ennen kuin he voivat aiheuttaa mahdollisen vaaran todistajan turvallisuudelle tai paeta oikeudenkäyntialueelta;
– Kun peiteagenttien henkilöllisyys on suojattava;
– jos on olemassa heikko tai epäilyttävä tapaus, jota piirisyyttäjä haluaa testata;
– jos on mahdollisuus ottaa yhteisö mukaan tapauksen seulontaan; ja
– jos tapaukseen liittyy virkavelvollisuuden rikkominen.
Kalifornian suuri valamiehistö
Kullekin, joka tuntee Kalifornian lainsäädäntöä yleisesti, ei liene yllätys, että Kalifornian suuri valamiehistöjärjestelmä on hieman erilainen kuin useimmissa muissa osavaltioissa. Kalifornian osavaltion perustuslaki edellyttää, että jokainen piirikunta asettaa vuosittain suuren valamiehistön, johon kuuluu 11, 19 tai 23 henkilöä piirikunnan koosta riippuen. Toisin kuin monissa muissa valamiehistöjärjestelmissä, suurin osa Kalifornian valamiehistöjen työstä ei kuitenkaan liity rikosoikeudellisiin syytteisiin vaan siviilitehtävään paikallishallinnon ”vahtikoirana”.
Siviilivalvontatehtävä
Kalifornian siviilioikeudelliset valamiehistöt (civil grand jury) tutkivat piirikunnan hallinnon tehottomuutta, epäoikeudenmukaisuutta, väärinkäytöksiä ja mahdollisia julkisten lakien ja asetusten rikkomuksia. Suurilla valamiehistöillä on valtuudet tutkia kaikkia piirikuntien ja kaupunkien sekä erityisalueiden hallinnon osa-alueita varmistaakseen, että hallinto palvelee piirikunnan kansalaisten parasta etua keskittyen tehokkuuteen, vaikuttavuuteen ja taloudellisuuteen.
Suuri valamiehistö tutkii ja vastaa kansalaisten tekemiin valituksiin, joissa esitetään erilaisia väitteitä virkamiehiä vastaan, mukaan lukien väärinkäytökset, huono kohtelu tai yleinen tehottomuus. Sen jälkeen suuri valamiehistö tutkii näitä väitteitä tapaamalla kaupungin ja piirikunnan virkamiehiä, vierailemalla laitoksissa ja tekemällä riippumatonta tutkimusta. Yhden vuoden toimikauden päätyttyä jokaisen suuren valamiehistön on toimitettava raportti tutkimuksistaan, havainnoistaan ja päätelmistään, mukaan lukien suositukset menettelyjen ja prosessien parantamiseksi.
Kalifornian suurilla valamiehistöillä on myös valtuudet nostaa syytteitä virkamiehiä vastaan tahallisesta korruptoituneesta virka-aseman väärinkäytöstä, joka voi johtaa oikeudenkäyntiin ja viraltapanoon.
Rikosoikeudellinen tehtävä
Vaikka Kalifornian suurilla valamiehistöillä on valtuudet kuulla rikosoikeudellisia syyteasioita, niitä pyydetään tekemään niin vain harvoin. Kalifornian suurten valamiehistöjen pääpaino onkin ”vahtikoiratehtävässä”, ja valtaosa Kaliforniassa käsiteltävistä rikosoikeudellisista asioista käsitellään alustavien kuulemisten kautta. Vuoteen 2012 mennessä 15:tä osavaltion piirikuntaa lukuun ottamatta kaikki muut olivat rajoittaneet suuren valamiehistönsä tehtävät paikallishallinnon tutkimiseen. Näissä piirikunnissa perustettiin erilliset ”rikosoikeudelliset” tai ”erityiset” suuret valamiehistöt käsittelemään syytteitä.
Suuret valamiehistöt Santa Claritan piirikunnassa
Santa Claritan siviilioikeudellinen suuri valamiehistö
Santa Claritan piirikunnassa ”siviilioikeudellisessa” suuressa valamiehistössä on 23 jäsentä ja lisäksi joukko varajäseniä, jotka kaikki valitaan vapaaehtoisten joukosta tai ylemmän korkeimman oikeuden tuomioistuimen (Superior Court Court Justice Judge) ehdokkaiden nimityksistä. Lopullinen valamiehistö valitaan satunnaisesti tietokoneen avulla. Siviilioikeudellinen valamiehistö vannoo virkavalansa joka heinäkuussa 12 kuukauden toimikaudeksi. Siviilioikeudellisen suuren valamiehistön jäsenenä toimiminen on kokopäivätyötä – 5 päivää ja noin 30-40 tuntia viikossa.
Santa Claritan rikosoikeudellinen suuri valamiehistö
Santa Clarita on perustanut erillisen ”rikosoikeudellisen” suuren valamiehistön, joka koostuu niin ikään 23:sta jäsenestä sekä varajäsenistä. Toisin kuin siviilioikeudellinen valamiehistö, joka koostuu vapaaehtoisista, rikosoikeudellinen valamiehistö valitaan satunnaisotannalla samasta potentiaalisten valamiesten luettelosta, jota käytetään oikeudenkäyntien valamiehistöjen kokoonpanossa, jotta voidaan varmistaa, että kohtuullisen edustava läpileikkaus koko piirikunnasta on kelvollinen tähän palvelukseen. Rikosoikeudellinen valamiehistö kokoontuu kuukausittain, ja sen toimikausi on yleensä 30 kalenteripäivää.