CONDEMN; CONDEMNATION
kon-dem’, kon-dem-na’-shun:
1. Vanhassa testamentissa:
(1) Rasha`:n kausatiivin kanta ”julistaa (tai tehdä) vääräksi”, ”tuomita”, olipa kyse sitten siviili-, eettisistä tai uskonnollisista suhteista. Tässä merkityksessä otettuna sana ei kaipaa kommentointia (2. Moos. 22:9; 5. Moos. 25:1; Job 40:8): ”Kuka sitten voi tuomita?”.” (Job 34:29, King James -versio ”aiheuttaa ongelmia”).”
(2) `anash, ”sakottaa”. ”Tuomitsi maan” (2. Aikakirja 36:3 King James Version; King James Version marginaali ”mulcted”; Revised Version (brittiläinen ja amerikkalainen) ”amerced”; American Standard Revised Version ”fined”); ”tuomittujen viini” (Aamos 2:8; Revised Version (brittiläinen ja amerikkalainen) ”fined” (epäoikeudenmukaisesti)).
(3) Aktiivinen partisiippi sanasta shaphaT, ”tuomita”. ”Niiltä, jotka tuomitsevat hänen sielunsa” (Psalmit 109:31 King James Version; Revised Version (brittiläinen ja amerikkalainen) ”jotka tuomitsevat hänen sielunsa”).
2. (Psalmit 109:31). Uudessa testamentissa:
Uuden testamentin käyttö on paljon monimutkaisempaa, sekä siksi, että kreikan kielen sanoja, jotka on käännetty ”tuomita” ja ”tuomita”, on enemmän, että King James Version kääntää saman sanan usealla eri tavalla, ilmeisesti ilman minkäänlaista sääntöä.
(1) Tärkein sana on krino, ”tuomita”. Siitä on useita johdannaisverbejä ja substantiiveja. revidoitu versio (brittiläinen ja amerikkalainen) on jäykästi jättänyt pois ankarat sanat ”damn” ja ”damnation” ja korvannut ne sanoilla ”judge”, ”condemn”, ”judgment”, ”condemnation”. Tämä on asianmukaista, koska sana damn (lat. damnare, ”aiheuttaa henkilölle menetystä”, ”tuomita”) ja sen johdannaiset ovat aikojen saatossa kärsineet rappiota, niin että nykyenglannissa sillä viitataan yleensä ikuiseen rangaistukseen. Tämä sanan erityinen käyttötarkoitus kulki joidenkin vuosisatojen ajan rinnakkain alkuperäisen merkityksen kanssa, mutta vielä Wycliffen versiossakin sanaa ”damn” käytetään yleensä merkityksessä ”tuomita”, kuten Job 9:20:ssä: ”Minun suuni tuomitsee minut”. Sitä käytetään jopa ylipappien ja kirjanoppineiden Jeesuksen tuomitsemiseen (Mark. 10:33). Tämä sanan rappeutuminen johtuu ehkä, kuten piispa Sanderson sanoo, ”ei niinkään hyvistä teoista kuin huonoista tavoista”. Revisioitu versio (brittiläinen ja amerikkalainen) tekee Krino-sanasta yhtenäisesti ”tuomari”, jopa silloin, kun asiayhteys. pakottaa ajattelemaan tuomitsemista (Joh. 3:17,18; 12:47; Ap. t. 7:7; ”saattaisi joutua kadotukseen”, 2. Tess. 2:12 Kuningas Jaakon versio; Room. 14:22; Jaak. 5:9).
(2) Tuomitsemisen tarkempi merkitys löytyy kuitenkin sanasta katakrino, ”tuomita alas” (Matt. 12:41,42; Mark. 14:64):
”on kirottu, jos hän syö” (Room. 14:23; 1. Kor. 11:32 Kuningas-Jaakon-versio; Revisioidussa versiossa (brittiläisessä ja amerikkalaisessa versiossa) ”tuomittu”). Ks. myös Mark. 16:16; 2. Piet. 2:6.
(3) ”tuomiolle” on substantiivi krima, tai krima (aksentti ks. Thayer’s Lexicon), forensisessa merkityksessä ”tuomarin tuomio” (Luuk. 23:40; Matt. 23:14, jätetty pois Revisioidussa versiossa (brittiläisessä ja amerikkalaisessa); ”perkeleen tuomio” 1. Tim. 3:6; 5:12; Juud. 1:4).
(4) Paljon vahvempi on katakrima, ”tuomio” (Room. 5:16,18; 8:1) viitaten jumalalliseen tuomioon syntiä vastaan.
(5) krisis, ”tuomioprosessi”, ”tuomioistuin” (Joh. 3:19; 5:24), viitaten ”tuomioon, jonka ihmiset langettavat itselleen sen vuoksi, että he ovat hylänneet Kristuksen.”
(6) Vielä vahvempi sana on adjektiivi autokatakritos, ”itsensä tuomittu” (Tiit. 3:11; vrt. 1. Joh. 3:20,21).
G. H. Trever