COLORADO SPRINGS – Lauma, joka laidunsi talvella kuivuneella ruoholla lumen peittämällä pellolla, alkoi kohista. Yksi kerrallaan kiurut skannasivat horisonttia, esikaupunkimaisemaa, jossa oli kerroksellisia kattoja, kaksi koiraansa ulkoiluttavaa naista ja uusi, kivinen peruskoulu.
Silloin ne ryntäsivät karkuun, ruskeanruskean ja valkoisen virrana, joka syöksyi lumisateiden läpi ja virtasi kadun poikki pysäyttäen liikenteen molempiin suuntiin.
Noin kolmisenkymmentä antilooppia – hirvieläimet, joilla oli sarvet ja mustat poskipäiset laikut, ja naaraat, jotka pysyttelivät lähekkäin jälkeläistensä kanssa, – asettuivat jälleen toiselle avoimelle paikalle tien toiselle puoliskolle, kynnetylle hiekkamaapellolle, joka on auraantunut ja joka ei pysyttele tyhjänä enää pitkään. Maahan kiinnitetyt mainostaulut mainostavat, mitä pian on tulossa: ”koteja 300 000 dollarista alkaen.”
Coloradon vankka pronghorn-kanta on riistanhoidon menestystarina. Antilooppeja, joita oli 1940-luvulla vain noin 5 000, on nyt yli 85 000 koko osavaltiossa. Ne ovat lisääntyneet 20 000:lla pelkästään vuoden 2004 jälkeen.
Eksoottinen, lähes gasellia muistuttava eläin, jolla on valkoinen kintere ja valkoinen vatsa ja joka on maailman ainoa eläin, joka pudottaa sarvet joka vuosi ikään kuin ne olisivat sarvet, kukoistaa. Mutta mitä tapahtuu, kun niiden laidunmaita ahmitaan uusille asuinalueille, kun kaupungit levittäytyvät yhä kauemmas avoimeen tilaan?
Minnekään tämä ristiriita ei näy selvemmin kuin Colorado Springsiin, jossa kaupunki laajenee yhä pidemmälle pohjoiseen ja itään. Laumat laiduntavat pientaloalueiden välissä biisoniruoholla ja nukkuvat pienissä laaksoissa, jotka ovat täynnä yuccaa lähellä lentokenttää.
Coloradon puistojen ja villieläinten aluetoimisto saa säännöllisesti puheluita huolestuneilta asukkailta, jotka sanovat, että pronshornit ovat jääneet loukkuun aidoilla – pronshornit osaavat kyllä hypätä, mutta ne eivät mielellään hyppää, vaan ryömivät mieluummin aitojen alle.
Joitakin jää autojen alle, erityisesti U.S. 24-tien varrella, joka kulkee itään kohti Falconia. Eräs uros seisoi hiljattain keskiviivalla lentokentän sisäänkäynnin kohdalla. Paikalliseen sanomalehteen on lähetetty pääkirjoituskirjeitä siitä, miten kehitys tuhoaa niiden elinympäristöä ja vangitsee ne kaupunkiin. He kysyvät, voisivatko kaupunkisuunnittelijat pitää käytävän auki, jotta antiloopit voisivat vaeltaa?
Viljelystä vastaavat tahot vastaavat omakotiasujille ja rakennuttajille toistuvalla pyynnöllä: nostakaa aitoja. Joko poistakaa tai korottakaa alimmaista pengertä, jotta eläinten on helpompi ryömiä sen alta, älkääkä käyttäkö piikkilankaa, he sanovat heille.
Ei ole harvinaista, että piikkilangan ansiosta selkäkarvat revitään irti. Villieläinten hoitajat merkitsevät aidat kirkkaanvärisellä teipillä osoittaakseen pronshornille, mistä ne voivat helposti ryömiä ali, ja eläimet muistavat paikan.
Pronghornit ”ovat tottuneet aika lailla liikenteeseen”, ja villieläinvirkamiehet tarkkailevat niitä kehityksen edetessä, sanoi Brian Dreher, Coloradon puistojen ja villieläinten Coloradon Springsin toimiston vanhempi villieläinbiologi.
Eläimiä ei ole ”vangittu”, vaikka miltä se näyttääkin, Dreher sanoi. Pronghornit voivat vaeltaa kilometrien päähän – ja ne vaeltavatkin, jos niiltä loppuu ruoka. Villieläinbiologit tietävät tämän, koska he ovat seuranneet eläimiä radiopannan avulla ja todenneet, että ainakin pari laumaa talvehtii Pueblon ja El Pason piirikuntarajan tuntumassa mutta kesäisin El Pason ja Douglasin piirikuntarajan tuntumassa.
”Ne eivät seiso pellolla ja näänny nälkään”, sanoi Bill Vogrin, luonnonvaraisen eläimistön osaston kaakkoisalueen tiedottaja.
Coloradon pronghorn-karjat vaelsivat enimmäkseen Utahista ja Wyomingista nälkäisten kaivostyöläisten ja muiden sydämellisten asukkaiden avustuksella 1930- ja 40-luvulla.
Talvella 1936 pronshornit ylittivät jäätyneen Yampa-joen Wyomingista Moffatin piirikuntaan kaukana Luoteis-Coloradossa. Villieläinten hoitajat laskivat aidan päästääkseen ne sisään ja nostivat sen sitten takaisin pitääkseen ne, kerrotaan Wildlife Division of Wildlife -osaston kirjassa ”Colorado’s Wildlife Story” (Coloradon villieläinten tarina).
Seuraavina vuosina villieläinten hoitajat alkoivat istuttaa antilooppeja muualle Coloradoon.
Ensimmäinen ”elävän antiloopin pyyntitapahtuma” sattui vuonna 1941, kun virkamiehet pyydystivät tuona talvena 72 pronsarvia paimentamalla ne aitaukseen ja käyttämällä verkkoa. Aluksi virkamiehet laatikoivat eläimet yksitellen matkustamista varten, mutta antiloopit jäätyivät kirjan mukaan kuoliaaksi. Sen jälkeen he oppivat kuljettamaan niitä kuin karjaa, paimentamaan ne katettuun kuorma-autoon ja ajamaan ne kauas Wyomingin rajalta.
Viimeisin antilooppien pyydystäminen ja uudelleensijoittaminen tapahtui vuonna 2010, kun villieläinten hoitajat toivat eläimiä Kaakkois-Coloradosta Gunnisonin altaaseen, koska erityisen ankara talvi vuosina 2006-2007 oli tappanut monia antilooppeja siellä. Osa eläimistä siirrettiin Grand Junctionin lähistölle Mesan piirikunnan populaation kasvattamiseksi.
Helikopteri ajoi eläimet suppilonmuotoiseen aitaukseen, joka kaventui ansaksi, joka muistutti verkosta tehtyä sirkustelttaa. Eläimet rauhoitettiin rauhoittamiseksi ja paimennettiin kuorma-autoihin, jotka kuljettivat ne aiempien vuosien tapaan uusille preerioille.
Kiinteäsiipisestä lentokoneesta luontopäälliköt laskivat viime vuonna 21 350 antilooppia osavaltion laajuisesti, mikä on heidän arvionsa mukaan noin neljäsosa osavaltion populaatiosta aiempien villieläinten ilmakuvausten perusteella. Dreher ja muut villieläinviranomaiset puhuivat nauhuriin ja kutsuivat antilooppeja sitä mukaa, kun he näkivät niitä, jotta he voisivat myöhemmin laskea päivän kokonaismäärän: ”kauris, kauris, kauris, kauris, kauris, kauris, kauris…”
”Se on aika merkittävä tarina elpymisestä”, Dreher sanoi. ”On hienoa ajatella, että vielä muutama vuosi sitten meillä ei ollut melkein yhtään. Nyt tapahtuva paradigmanmuutos on, miten selviämme siitä, että niitä on liikaa.”
Metsästäjien lisäksi muita pronshornin saalistajia ovat kojootit ja maakotkat, jotka voivat syöksyä alas ja poimia vasan. Harvoissa tapauksissa puuma tappaa pronshornin, mutta se on epätavallista, koska puumat pysyttelevät yleensä metsän suojissa, kun taas pronshornit suosivat avointa preeriaa. Niiden tärkein selviytymistaito on nopea juoksu, mikä onnistuu paremmin avoimella maastolla.
Osavaltio hoitaa niiden kantaa metsästyksen avulla, ja Colorado jakoi 26 500 lupaa metsästää pronghornia vuonna 2018. Vuonna 2017, viimeisimpänä vuonna, jolloin kyseinen luku oli saatavilla, saaliiksi saatiin yli 11 000 pronghornia.
”Olemme tehneet paljon onnellisia metsästäjiä ja paljon täysiä pakastimia”, sanoi Dreher, joka sai viime kaudella Wyomingissa oman antiloopin ja teki siitä makkaraa ja jonka toimiston seinillä on hirvien, vuorikauriiden ja hirvien kiinnitettyjä päitä.
Hän on kiehtoutunut pronsarvista ja kuvailee, kuinka eläimellä on ontto karvapeite paremman eristeen saamiseksi ja kuinka sen valkoisen karvapeitteen peittämä karvapeite leimahtaa ylöspäin viestittäessään vaaran uhasta. Viime viikolla Dreher esitteli villieläinosaston Jeepistä, jonka ikkunat oli laskettu alas, pronsarvien nenän kautta päästämää surisevaa ääntä, jolla ne varoittavat muita ja säikäyttävät siten tahattomasti lähellä olevia pronsarvia.
Ainakin, Dreher selittää, ”antilooppi” on slangitermi pronsarville, sillä varsinaisia antilooppeja elää vain Afrikassa.
Lovena Kiser kuuluu niihin Colorado Springsin asukkaisiin, jotka ovat toistuvasti soittaneet puistoihin ja luonnonvaraisiin eläimiin huolestuneina pronshornista. ”Olen melko varma, että olen jonkun rekisterissä ’hulluna antilooppinaisena'”, hän sanoi. ”Mutta en voi hyvällä omallatunnolla nähdä niitä hävitettävän.”
Kiser asuu Colorado Springsin koillispuolella, lähellä Black Forestia ja kodissa, jonka hänen perheensä on omistanut vuodesta 1962. Kun hän oli tyttö, hänen ympärillään olevilla pelloilla laidunneet ja kuunvalossa vaeltavat pronshorni-laumat olivat paljon suurempia, ja niiden lukumäärä oli satoja eikä 20 tai 30 kuten nykyään, hän sanoi.
Hänen 11 hehtaarinsa ympärille nousevat asuinalueet olivat aikoinaan toimivia maatiloja, mukaan lukien vanha Wolf Ranch, joka on nyt lohkottu asuntoja varten. Kiser seurasi kauhuissaan toissa kesänä, kun hänen koiriensa säikyttämä pronghorn-lauma syöksyi paniikkiin. Eläimet juoksentelivat raivokkaasti aidan vieressä, hyppäsivät sen yli ja Black Forest Roadin jalkakäytävälle, pysäyttivät liikenteen ja liukastuivat liukkailla kavioillaan.
Toisena päivänä Kiser näki, kuinka naaraspuolinen naaras synnytti kaksoset, jotka syntyivät vajaan kolmenkymmenen metrin päässä tiestä.
”Olimme ennen maaseudulla”, hän sanoi kotonaan, joka sijaitsee vastapäätä kaupungin rajaa. ”Kun kehitys alkoi ottaa jalansijaa, niiden luonnollinen vaellusreitti kirjaimellisesti katkaistiin. Niillä oli tapana käyttää täysikuuta kokoontumiskutsuna.”
Kiser toivoo, että rakennuttajat jättäisivät muuttoväylän, jotta antiloopin olisi helpompi kulkea itään. ”Tiedän, ettei kaupungilla ole muuta paikkaa, minne mennä kuin pohjoiseen ja itään, ymmärrän sen”, hän sanoi. ”Mutta se on villieläinten kustannuksella. Ketut ovat poissa. Supikoirat ovat poissa. Haisunäädät ovat poissa. Rehellisesti sanottuna jopa peltohiiret ovat poissa.”
Villieläinosaston Vogrin huomauttaa, että kyseessä on sama konflikti, joka kärjistyy joka vuosi eri puolilla Coloradoa – villieläinten, metsäpalojen ja luonnon kanssa yleensä, kun ihmisen kehitys ulottuu metsiin ja eläinten elinympäristöön. Ihmiset, jotka asuivat siellä ensin, haluavat sulkea oven takanaan, jättää preeriaa jäljelle villieläimille.
”Se on Coloradon tarina”, hän sanoo.
Lisää The Colorado Sunista
- Poliisi: Boulderin asemies käytti rynnäkköasetta, jonka hän osti laillisesti viime viikolla Arvadan asekaupasta
- Coloradon lainsäätäjä edistää pyrkimystä tiukempaan myrkkypäästöjen valvontaan saastuttavissa yrityksissä
- Arvadan asekauppa sanoo myyneensä ampuma-aseen Boulderin King Soopersin ammuskelussa epäillylle taustatarkastuksen jälkeen
- Denverissä toimiva Dominion Voting haastaa Fox Newsin oikeuteen 1 dollarista.6B over 2020 election claims
- Coronavirus set back Colorado schools already battling to improve student performance