Cincinnati, Ohio

Näkymä Cincinnatista, Ohiosta. Greene Line Wharf sijaitsee Sycamore Streetin juurella Licking-joen suulla Cincinnatissa, Ohiossa. Kuva on otettu Ohiojoen Kentuckyn puolelta.

Cincinnati tuli vaatimattomista lähtökohdista tunnetuksi ”lännen kuningatarkaupunkina.”

Vuonna 1788 Israel Ludlow, Matthias Denman ja Robert Patterson ostivat kahdeksansataa eekkeriä John Cleves Symmesiltä Ohio-joen varrella Licking-joen suulla. Symmes oli ostanut kaksi miljoonaa hehtaaria maata konfederaatiokongressilta vuonna 1787 ja toivoi nyt rikastuvansa myymällä osia Symmesin ostamasta alueesta muille. Denman hankki tarvittavat varat, Patterson löysi uudisasukkaita, ja Ludlow kartoitti maata myyntiä ja myös kaupungin perustamista varten. Tammikuun 1789 alkuun mennessä Ludlow oli suunnitellut kaupungin ja jakanut sen kahdentyyppisiin tontteihin. Lähellä kaupungin keskustaa tontit olivat puolen hehtaarin kokoisia. Syrjäisemmillä alueilla tonttien pinta-ala oli neljä eekkeriä. Ludlow, Denman ja Patterson antoivat kolmellekymmenelle ensimmäiselle uudisasukkaalle kaksi ilmaista tonttia, yhden kummastakin. Nämä kolme miestä antoivat kaupungille nimen Losantiville. Nimi oli kieroutunut lyhenne ajatuksesta, että kyseessä oli ”kaupunki Licking-joen suun toisella puolella.”

Kaupunki kasvoi aluksi hitaasti. Kuukausi asutuksen perustamisen jälkeen Losantivillessä oli vain kolme hirsitaloa. Syrjäisille tonteille uudisasukkaat olivat rakentaneet kaksikymmentä mökkiä ja yhden runkotalon. Tontilla asui yksitoista perhettä ja kaksitoista yksinäistä miestä.

Elokuussa 1789 kylä alkoi kasvaa nopeammin. Samassa kuussa Josiah Harmar antoi luvan Fort Washingtonin rakentamiseen uudisasukkaiden suojelemiseksi sekä Symmes Purchaseissa että Miami Purchaseissa ja Pohjois-Kentuckyssa. Linnake sijaitsi aivan Denmanin, Ludlow’n ja Pattersonin kahdeksansadan hehtaarin maa-alueen länsipuolella. Harmar teki Washingtonin linnakkeesta päämajansa sen valmistuttua joulukuussa 1787. Linnakkeeseen sijoitettiin yleensä kolmesataa sotilasta, mikä kasvatti Losantivillen väkiluvun lähes viiteen sataan ihmiseen.

Vuonna 1790 Luoteisterritorion kuvernööri Arthur St. Clair ryhtyi perustamaan Hamiltonin piirikuntaa ja teki Losantivillestä piirikunnan pääpaikan. St. Clair ei pitänyt Losantivillen nimestä ja muutti kaupungin nimen Cincinnatiksi. Kaupungin nimi on tunnustus Rooman kansalaissotilas Cincinnatukselle. Se on myös tunnustus Cincinnati-seuralle. Kenraali St. Clair oli tämän vallankumoussodan entisten upseerien yhdistyksen jäsen. Myöhemmin samana vuonna saapui vielä 250 perhettä, mikä kasvatti kaupungin väkiluvun lähes seitsemäänsataan.

Laki ja järjestys pysyivät poissa Cincinnatista sen alkuvuosina. Uudisasukkaat järjestivät tuomioistuimen ja palkkasivat sheriffin, mutta sotilaat joutuivat rutiininomaisesti asettamaan yhteisöön sotatilalain. Tästä tuli erityisen yleistä, kun jännitteet paikallisten intiaanien, erityisesti shawnee-heimon, kanssa kasvoivat. Laittomuutta lisäsi se, että monet asukkaat tislasivat viskiä maissisadostaan ja myivät sitä sotilaille.

Vuosina 1790 ja 1791 tuhannet Kentuckysta ja Pennsylvaniasta saapuneet miliisimiehet tulvivat Cincinnatiin, kun Harmar ja St. Clair suunnittelivat retkiä Amerikan intiaaneja vastaan. St. Clairin oli niin vaikea pitää miehiään kurissa kaupungissa, jossa oli kolme kapakkaa, että hän siirsi miehensä läheiselle Ludlow’s Stationille. St. Clairin kärsittyä tappion intiaanien käsissä vuonna 1791 monet uudisasukkaat pakenivat Cincinnatista peläten, että alkuasukkaat hyökkäävät heidän kimppuunsa.

Riippumattomuudesta ja erilaisista turvallisuushuolista huolimatta satoja uudisasukkaita tuli edelleen kaupunkiin. He uskoivat voivansa tehdä omaisuutensa toimittamalla sotilaille ja Ohio-jokea pitkin matkustaville ihmisille tarvikkeita. Kesään 1792 mennessä Cincinnatissa oli kolmekymmentä varastoa näiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Kun Anthony Wayne menestyi Amerikan intiaaneja vastaan Fallen Timbersin taistelussa vuonna 1794, yhteisöön saapui lisää uudisasukkaita, muun muassa ranskalainen leipuri ja kampaaja. Vuoden 1795 alkuun mennessä kehruupyörän valmistaja, panimo, tuolinvalmistaja ja lihakauppias olivat kaikki avanneet liiketoimintansa. Vuonna 1803, jolloin Yhdysvaltain armeija hylkäsi Fort Washingtonin, kaupungissa oli noin tuhat siviiliasukasta. Se jatkoi kasvuaan ja saavutti lähes kymmenentuhannen asukkaan rajan vuoteen 1820 mennessä. Cincinnati oli noussut merkittäväksi kaupungiksi, mikä johtui pääasiassa sen strategisesta sijainnista Ohio-joen varrella.

Kymmenennellätoista vuosisadalla Cincinnati jatkoi kasvuaan. Ohiojoki tarjosi Cincinnatin asukkaille lukuisia liiketoimintamahdollisuuksia. Hotelleja, ravintoloita ja kapakoita avattiin nopeasti Ohio-jokea länteen matkustavien uudisasukkaiden tarpeisiin. Kaupungissa valmistettiin ja korjattiin höyrylaivoja. Maanviljelijät toivat satonsa kaupunkiin lähetettäväksi Ohio- ja Mississippijokia pitkin New Orleansiin, Louisianaan, joka oli yksi Ohion tärkeimmistä markkinoista. Miami- ja Erie-kanava teki matkan Länsi-Ohiosta Cincinnatiin paljon helpommaksi ja edullisemmaksi paikallisille maanviljelijöille.

Cincinnatista kehittyi 1800-luvun alussa tärkeä lihapakkauskeskus. Maanviljelijät toivat karjaansa kaupunkiin, jossa se teurastettiin, jalostettiin ja myytiin läntisille uudisasukkaille tai laivattiin eri markkinoille. Cincinnatista oli tulossa Yhdysvaltojen sianlihan jalostuskeskus. Koska Cincinnati liittyi lihanjalostukseen, kaupunki tuli tunnetuksi Yhdysvaltojen ”Porkopolisina”.

Cincinnatilla oli myös tärkeä rooli Ohion henkisessä ja kulttuurisessa kehityksessä 1800-luvun alkupuoliskolla. Vuonna 1819 Daniel Drake perusti Ohion lääketieteellisen korkeakoulun (Medical College of Ohio) toivoen voivansa parantaa rajaseudun sairaanhoitoa. Lukuisat kirjallisuuden henkilöt, kuten Harriet Beecher Stowe, Uncle Tom’s Cabin -kirjan kirjoittaja, asuivat Cincinnatissa ainakin osan elämästään. 1830-luvulta alkaen Cincinnatiin alkoi asettua saksalaisia. Saksalaiset ja irlantilaiset maahanmuuttajat sekoittuivat sekä pohjoisesta että etelästä tulleisiin amerikkalaisiin luoden hyvin monimuotoisen ja maailmankatsomuksellisen väestön.

Jotkut asukkaat vastustivat muiden ihmisten toimintaa kaupungissa ja kampanjoivat aktiivisesti yhteisön uudistamiseksi. Raittiusliike otti kohteekseen saksalaiset ja irlantilaiset, koska näiden ryhmien uskottiin olevan alkoholin suurkuluttajia. Ohiolaiset abolitionistit keskittivät ponnistelunsa Cincinnatiin. Koska se sijaitsi suoraan Ohio-joen toisella puolella Kentuckya, orjuutta pitävää osavaltiota, Cincinnati oli ihanteellinen paikka julkaista sanomalehtiä ja orjuuden vastaisia traktaatteja etelään lähetettäväksi. Tämä sijainti merkitsi myös sitä, että monet pakenevat orjat matkasivat Ohio-joen yli ja kaupungin kautta kohti mahdollista vapautta pohjoisessa.

Eivät kaikki valkoiset ohiolaiset tukeneet abolitionisteja. Monet heistä pelkäsivät, että jos orjuus loppuisi, he joutuisivat kilpailemaan vapautettujen afroamerikkalaisten kanssa. Toisinaan syntyi rotumellakoita, etenkin jos valkoiset pelkäsivät afroamerikkalaisten saavan liikaa valtaa tai rikkovan valkoisten mahdollisuuksia. Yksi tällainen mellakka sattui Cincinnatissa vuonna 1829, koska irlantilaiset maahanmuuttajat eivät pitäneet afroamerikkalaisten aiheuttamasta kilpailusta.

Sisällissodan aikana suurin osa Cincinnatin asukkaista kannatti Yhdysvaltoja, mutta huomattava määrä ihmisiä lähti etelään taistelemaan Konfederaation puolesta. Cincinnati toimi sisällissodan aikana Yhdysvaltain armeijan merkittävänä rekrytointi- ja organisaatiokeskuksena. Kaupungin yritykset kukoistivat, sillä ne tarjosivat tarvikkeita sotilaille ja asuntoja sekä sotilaille että heidän perheilleen. Kaupunkiin saapui myös erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä auttamaan sotilaita ja heidän perheitään, muun muassa Yhdysvaltain saniteettikomissio (United States Sanitary Commission) ja Yhdysvaltain kristillinen komissio (United States Christian Commission).

Vuoteen 1890 mennessä Cincinnatista oli tullut tärkeä teollinen, poliittinen, kirjallinen ja koulutuksellinen keskus sekä Ohiossa että Yhdysvalloissa. Cincinnati oli Ohion suurin kaupunki, jossa asui lähes 300 000 ihmistä. Cincinnatissa oli Yhdysvaltojen tiheimmin asuttu kaupunki, keskimäärin 37 143 ihmistä neliömailia kohti. Yli viisitoista rautatietä yhdisti Cincinnatin muihin osiin Yhdysvaltoja. Cincinnatin tärkein teollisuudenala oli raudantuotanto, jota seurasivat lihanpakkaus, kankaanvalmistus ja puunjalostus. Cincinnatin teollisuus työllisti 103 325 ihmistä vuonna 1887 ja tuotti yli 200 miljoonan dollarin edestä tavaroita. Noin 130 sanoma- ja aikakauslehteä vastasi ihmisten kirjallisiin tarpeisiin. Julkisessa kirjastossa oli yli kahdeksankymmentätuhannen kirjan kokoelma. Cincinnatissa oli taidemuseo ja taideakatemia sekä oopperatalo ja Music Hall and Exposition Building. Cincinnatin yliopisto tarjosi asukkaille mahdollisuuden korkeakoulutukseen. Kaupungissa oli yli kaksisataa kirkkoa. Siellä oli myös viisi sairaalaa.

Cincinnatilla oli merkittävä rooli myös Ohion hallinnossa. 1880-luvun loppuun mennessä kaupunki oli antanut Ohiolle kolmetoista kuvernööriä, mukaan lukien Othniel Looker, Ethan Allen Brown, Salmon Chase, William Dennison, John Brough, Charles Anderson, Jacob Cox, Rutherford Hayes, Edward Noyes, Richard Bishop, George Hoadley, Thomas Young ja Joseph Foraker.

Kahdeskymmenennen vuosisadan aikana Cincinnati on kokenut jatkuvaa kasvua sekä kulttuurisesti että taloudellisesti. Kaupungin väkiluku on pysynyt suhteellisen vakiona 1880-luvulta lähtien, ja sen väkiluku vuonna 2000 oli 365 000 ihmistä. Kaupungin pinta-ala on vain seitsemänkymmentäseitsemän neliökilometriä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö alue olisi kokenut väestöräjähdystä 1800-luvun lopun jälkeen. Vaikka kaupungin rajojen sisäpuolella asuu vain 365 000 ihmistä, yli 1,8 miljoonaa ihmistä asuu ympäröivissä yhteisöissä, mikä tarjoaa yrityksille helposti saatavilla olevaa työvoimaa.

Monien suurten yritysten kansalliset tai alueelliset pääkonttorit sijaitsevat Cincinnatissa. Vuonna 2015 näitä olivat muun muassa Procter & Gamble, Kroger, Cinergy, Macy’s Inc, E. W. Scripps Company, Totes Isotoner ja American Financial Group. Asukkaat nauttivat monipuolisista työllistymismahdollisuuksista. Tämä monimuotoisuus on auttanut Cincinnatin asukkaita selviytymään talouden laskusuhdanteista verrattain helposti, sillä mikään yksittäinen yritys ei työllistä yli kolmea prosenttia kaupungin työvoimasta. Kun vaikeat ajat ovat koetelleet yhteisöä, paikalliset asukkaat ovat sinnitelleet. Suuren laman aikana monet ihmiset löysivät töitä erilaisista hallituksen ohjelmista, kuten Works Progress Administrationista ja Public Works Administrationista. Suuren laman aikana rakennettiin myös Carew Tower, Cincinnatin korkein rakennus.

Vuonna 2015 Cincinnati oli edelleen Lounais-Ohion, Pohjois-Kentuckyn ja Etelä-Indianan kulttuurikeskus. Kaupungilla oli kaksi merkittävää ammattiurheiluseuraa, Cincinnati Reds ja Cincinnati Bengals. Kaupungissa toimi lukuisia teattereita, kuten Aronoff Center for the Arts – Cincinnati Balletin ja Cincinnati Opera – Emery Theater, Taft Theater, Showboat Majestic, Playhouse in the Park, University of Cincinnati College Conservatory of Music ja Music Hall. Kaupungissa ja sen ympäristössä oli yli sata taidegalleriaa. Tunnetuimpia niistä ovat Cincinnati Art Museum, Contemporary Arts Center ja Taft Museum. Cincinnatin eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha tunnetaan menestyksekkäistä kasvatusohjelmistaan.

Tästä kulttuurisesta ja taloudellisesta kasvusta huolimatta kaikki asukkaat eivät pääse nauttimaan Cincinnatin rajojen sisällä asumisen eduista. Kaupungin rajojen sisällä asuu ihmisiä kaikista sosioekonomisista taustoista. Jotkut asukkaat nauttivat elämästä yläluokkaisissa yhteisöissä, mutta monet asukkaat asuvat alemman tulotason alueilla. Monet keskustan yritykset muuttivat esikaupunkeihin 1950-luvulta alkaen, ja varakkaammat asukkaat lähtivät niiden mukana. Niillä asukkailla, joilla ei ollut varaa muuttaa yritysten mukana, oli pulaa työpaikoista. Tämä vaikeutti joidenkin ihmisten mahdollisuuksia kokea kaupungin lukuisat edut. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Cincinnatin virkamiehet tekivät dramaattisia ponnisteluja keskustan elvyttämiseksi ja tarjosivat paikallisille asukkaille lisää mahdollisuuksia.