Tapahtuma on herättänyt joidenkin eläinten hyvinvoinnin puolestapuhujien keskuudessa huolta siitä, että tapahtumassa käytetyt käytännöt saattavat olla eläinten julmuutta.
Nykyaikaiset rodeot ovat Yhdysvalloissa tarkoin säänneltyjä, ja ne ovat vastanneet eläimiin kohdistuviin julmuutta koskeviin syytöksiin ottamalla käyttöön useita sääntöjä, jotka ohjaavat sitä, millä tavoin rodeoeläimiä tulee hoitaa. PRCA:lla on 60 sääntöä, jotka sääntelevät erityisesti rodeoeläinten asianmukaista hoitoa ja kohtelua; näitä ohjeita kaikkien rodeoon osallistuvien on noudatettava hyväksytyissä rodeoissa. Vuonna 1994 paikalla olevat riippumattomat eläinlääkärit tekivät tutkimuksen 28 hyväksytystä rodeosta. Tarkasteltaessa 33 991 eläimen juoksua loukkaantumisprosentiksi todettiin 16 eläintä eli 0,047 prosenttia eli alle viisi sadasosaa prosentista eli yksi 2000 eläimestä. Australiassa tehdyssä rodeoeläimiä koskevassa tutkimuksessa havaittiin samanlainen loukkaantumisaste. Perusvammoja esiintyi 0,072 prosenttia eli yksi 1405 eläimestä, ja eläinlääkärin hoitoa vaativia vammoja esiintyi 0,036 prosenttia eli yksi vamma jokaista 2810 eläimen käyttökertaa kohti, ja tutkimuksessa otettiin huomioon sekä kuljetus, telakointi että kilpailu. Myöhemmässä PRCA:n tutkimuksessa, joka koski 60 971 eläimen esiintymistä 198 rodeonäytöksessä ja 73 ”slack”-osastolla, todettiin, että 27 eläintä oli loukkaantunut, mikä on jälleen noin yhden prosentin viidesosaa eli 0,0004. Syytökset julmuudesta Yhdysvalloissa ovat kuitenkin edelleen olemassa. PRCA myöntää, että se hyväksyy vain noin 30 prosenttia kaikista rodeoista, kun taas toiset 50 prosenttia on muiden järjestöjen hyväksymiä ja 20 prosenttia on täysin hyväksymättömiä. Useat eläinten oikeuksia puolustavat järjestöt pitävät kirjaa onnettomuuksista ja mahdollisista eläinten hyväksikäyttötapauksista. Ne vetoavat väitteidensä tueksi useisiin yksittäisiin loukkaantumistapauksiin ja viittaavat myös esimerkkeihin pitkäaikaisesta hajoamisesta sekä raportoivat eläinten loukkaantumisista ja kuolemista muissa kuin rodeotapahtumissa, joita järjestetään ammattimaisen rodeon yhteydessä, kuten chuckwagon-kilpailuissa ja ”itsemurha-ajoissa”. Vaikka eläinten loukkaantumismääristä ei näytä olevan vuoden 1994 tutkimusta uudempia riippumattomia tutkimuksia eläinten loukkaantumisista rodeoissa, PETA:n kaltaiset ryhmät keräävät anekdoottisia raportteja, kuten vuonna 2010 Coloradossa järjestetystä rodeosta saatu raportti, jossa väitettiin, että eläimille oli sattunut yksitoista loukkaantumista, joista kaksi oli kuolemaan johtaneita.
On olemassa taloudellisia kannustimia, joiden avulla eläimet pyritään pitämään niin terveinä, että ne voivat jatkaa rodeoihin osallistumista. Bucking hevosten ja sonnien korvaaminen on kallista: todistetusti bucking-hevonen voidaan myydä 8 000-10 000 dollarilla, mikä tekee ”karkeasta karjasta” investoinnin, jota kannattaa hoitaa ja pitää terveenä useita vuosia. Terveysmääräykset edellyttävät myös rokotuksia ja verikokeita hevosille, jotka ylittävät osavaltioiden rajat. Loukkaantunut eläin ei buckaa hyvin, joten cowboy ei voi saada ratsastuksestaan korkeaa pistemäärää, joten sairaita tai loukkaantuneita eläimiä ei ajeta kourujen läpi, vaan niille annetaan asianmukaista eläinlääkärinhoitoa, jotta ne voidaan palauttaa tavanomaiselle voimatasolleen ja teholleen. PRCA:n säännöissä edellytetään, että eläinlääkäreitä on oltava käytettävissä kaikissa rodeoissa, jotta he voivat tarvittaessa hoitaa sekä bucking stockia että muita eläimiä. PRCA edellyttää, että eläinlääkäri on mukana kaikissa hyväksytyissä rodeoissa.
Aktivistit ovat myös huolissaan siitä, että monet rodeohevoset päättävät elämänsä hevosenlihana. On totta, että osa karkeakarjaeläimistä teurastetaan hevosenlihaksi niiden hyödyllisen uran päätyttyä, mutta osa ratsuhevosista jätetään eläkkeelle niiden rodeohyödyn päätyttyä ja niiden annetaan elää vanhaksi. Hevosten teurastaminen koskee kaikkia hevosurheilulajeja, eikä se rajoitu pelkästään rodeoteollisuuteen. Kuka tahansa ei-toivottu hevonen voi kokea tämän kohtalon, mukaan lukien kilpahevoset, näyttelyhevoset tai jopa takapihan laiduneläimet.
Vuosien mittaan jotkin osavaltiot ovat säätäneet tiettyjä rodeoissa käytettäviä tekniikoita ja välineitä. Vuonna 2000 Kaliforniasta tuli ensimmäinen osavaltio, joka kielsi karjan kepin käytön eläimiin karsinassa. Pittsburghin kaupunki kielsi kylkihihnojen sekä keppien tai shokkivälineiden, lankasidontalaitteiden ja teroitettujen tai kiinteiden kannusten tai soutulaitteiden käytön rodeoissa tai rodeoihin liittyvissä tapahtumissa. Jotkin muut kaupungit ja osavaltiot ovat säätäneet vastaavia kieltoja. PRCA:n ohjeiden mukaan sähkötangot eivät saa antaa voimakkaampaa iskua kuin kahdesta D-paristosta voidaan saada aikaan. Tangot ovat sallittuja niin kauan kuin tilanne vaatii niitä ihmisten tai eläinten suojelemiseksi.
Kiista kylkihihnastaMuutos
Kylkihihnaa (tai ”bucking strap”) käytetään kannustamaan hevosta potkaisemaan suoremmin ja korkeammalle, kun se buckaa. Kylkihihna on noin 4 tuumaa leveä, lampaannahalla tai neopreenillä päällystetty ja se kiinnitetään vatsan leveimmän kohdan taakse. Hevosta vahingoittavat kylkihihnat eivät ole sallittuja rodeosääntöjen mukaan Yhdysvalloissa.
Hihnan on kuitenkin oltava kannustin, ei tönäisy, tai hevonen happamoituu nopeasti ja kieltäytyy työskentelemästä. Kivusta kärsivä hevonen muuttuu ärtyisäksi eikä buckaa kovin hyvin, ja sukupuolielinten vahingoittaminen on anatomisesti mahdotonta, koska takajalan kantanivel rajoittaa sitä, kuinka kauas taaksepäin kylkihihna voidaan kiinnittää.
People for the Ethical Treatment of Animals (PETA) on todennut, että kylkihihnan alle laitetaan ajoittain purseet ja muut ärsyttävät aineet, ja että väärin käytetyt kylkihihnat voivat aiheuttaa avoimia haavoja ja palovammoja, jos karvoja hankautetaan irti ja iho hiertyy raakana. Vaikka tämän väitteen taustalla oleva väite on, että kipu saa hevosen buukkaamaan, todellisuudessa ärsyttävät aineet tai kipu yleensä haittaavat hevosen kykyä buukkailla energisesti ja urheilullisesti.