Varhaiselämä
Syntynyt 11. syyskuuta 1965, Bashar Hafez al-Assad on Syyrian entisen presidentin Hafez al-Assadin ja hänen vaimonsa Anisan toinen poika. Hafez oli noussut valtaan Syyrian armeijan ja vähemmistönä olevan alaviittisen poliittisen puolueen kautta ja ottanut Syyrian vallan vuonna 1970. Koska suuri osa armeijasta koostui alaviittikollegoistaan, hän pystyi integroimaan armeijan poliittiseen hallintoonsa ja hallitsi Syyriaa rautaisella nyrkillä kolmen vuosikymmenen ajan.
Bashar kasvoi hiljaisena ja varautuneena, dynaamisemman ja ulospäin suuntautuvan veljensä Basselin varjossa. Damaskoksessa sijaitsevassa arabi-ranskalaisessa al Hurriya -koulussa koulutettu Bashar oppi puhumaan sujuvasti englantia ja ranskaa. Hän valmistui lukiosta vuonna 1982 ja jatkoi lääketieteen opintoja Damaskoksen yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1988. Hän suoritti silmätautien erikoislääkärin tutkinnon Tishreenin sotilassairaalassa Damaskoksen ulkopuolella ja matkusti sitten Western Eye Hospitaliin Lontooseen, Englantiin vuonna 1992.
Bashar vietti tuolloin lääketieteen opiskelijan elämää, eikä hänellä ollut aikomuksia ryhtyä poliittiseen elämään. Hänen isänsä oli valmistellut Basselia tulevaksi presidentiksi. Mutta vuonna 1994 Bassel kuoli auto-onnettomuudessa, ja Bashar kutsuttiin takaisin Damaskokseen. Hänen elämänsä muuttui pian radikaalisti, kun hänen isänsä pyrki nopeasti ja vaivihkaa saamaan Basharin seuraajakseen presidentiksi.
Bashar astui Damaskoksen pohjoispuolella sijaitsevan Homsin sotilasakatemiaan, ja hänet työnnettiin nopeasti riveissä everstiksi vain viidessä vuodessa. Tänä aikana hän toimi isänsä neuvonantajana, joka kuunteli kansalaisten valituksia ja vetoomuksia, ja johti kampanjaa korruptiota vastaan. Tämän seurauksena hän pystyi poistamaan monia mahdollisia kilpailijoita.
Presidenttikausi
Hafez al-Assad kuoli 10. kesäkuuta 2000. Hänen kuolemaansa seuranneina päivinä Syyrian parlamentti äänesti nopeasti presidenttiehdokkaiden alaikärajan alentamisesta 40 vuodesta 34 vuoteen, jotta Bashar voisi olla kelpoinen virkaan. Kymmenen päivää Hafezin kuoleman jälkeen Bashar al-Assad valittiin Syyrian presidentiksi seitsemäksi vuodeksi. Julkisessa kansanäänestyksessä hän sai 97 prosenttia äänistä ilman vastustajaa. Hänet valittiin myös Baath-puolueen johtajaksi ja armeijan ylipäälliköksi.
Basharia pidettiin nuoremman sukupolven arabijohtajana, joka toisi muutoksen Syyriaan, alueelle, joka oli pitkään täynnä ikääntyviä diktaattoreita. Hän oli hyvin koulutettu, ja monet uskoivat hänen kykenevän muuttamaan isänsä rautakautisen hallinnon moderniksi valtioksi. Bashar vaikutti aluksi innokkaalta toteuttamaan Syyriassa kulttuurivallankumouksen. Hän totesi jo varhain, että demokratia oli ”väline parempaan elämään”, vaikka hän lisäsi, ettei demokratiaa voitu Syyriassa hoputtaa. Ensimmäisenä presidenttivuotenaan hän lupasi uudistaa korruptiota hallituksessa ja puhui Syyrian siirtämisestä kohti 2000-luvun tietotekniikkaa, internetiä ja kännyköitä.
Kun Bashar astui valtaan, Syyrian talous oli surkeassa kunnossa. Menetetty oli vuosikymmenien tuki Neuvostoliitolta sen romahdettua vuonna 1991. Vakavaa lamaa 1990-luvun puolivälissä pahensi se, että Syyria tuhlasi öljytulojaan kakkosluokan armeijaansa. Vuoteen 2001 mennessä Syyriassa oli kuitenkin nähtävissä monia nykyaikaisen yhteiskunnan merkkejä – matkapuhelimia, satelliittitelevisiota, trendikkäitä ravintoloita ja Internet-kahviloita.
Taloudellisia uudistuksia osoittautui kuitenkin vaikeaksi toteuttaa maan valtiojohtoisessa taloudessa. Ensimmäisen presidenttivuoden jälkeen monet Basharin lupaamista talousuudistuksista eivät olleet toteutuneet. Räikeästi ylimiehitetty ja suurelta osin korruptoitunut valtion byrokratia vaikeutti yksityisen sektorin syntymistä, ja Bashar näytti olevan kykenemätön tekemään tarvittavia systeemisiä muutoksia, jotka siirtäisivät Syyrian ja sen 17 miljoonaa ihmistä 2000-luvulle.
Kansainvälisissä asioissa Bashar joutui kohtaamaan monia niistä ongelmista, joita hänen isänsä joutui kohtaamaan: epävakaat suhteet Israeliin, sotilaallinen miehitysliike Libanonissa, jännitteitä Turkin kanssa vesioikeuksien vuoksi ja epävarma tunne siitä, että hänellä oli vain marginaalinen asema vaikutusvallassa Lähi-idässä. Useimmat analyytikot väittävät, että Bashar jatkoi isänsä ulkopolitiikkaa antamalla suoraa tukea Hamasin, Hizbollahin ja Islamilaisen Jihadin kaltaisille militanttiryhmille, vaikka Syyria virallisesti kiisti tämän.
Vaikka asteittainen vetäytyminen Libanonista alkoikin vuonna 2000, sitä nopeutettiin nopeasti sen jälkeen, kun Syyriaa syytettiin osallisuudesta Libanonin entisen pääministerin Rafik Haririn salamurhaan. Syytös johti julkiseen kansannousuun Libanonissa sekä kansainväliseen painostukseen vetää kaikki joukot pois. Sen jälkeen suhteet länteen ja moniin arabivaltioihin ovat huonontuneet.
Lupauksista huolimatta ihmisoikeusuudistuksista ei ole paljon muuttunut sen jälkeen, kun Bashar al-Assad astui virkaan. Vuonna 2006 Syyria laajensi matkustuskieltojen käyttöä toisinajattelijoita vastaan ja esti monia saapumasta maahan tai poistumasta maasta. Vuonna 2007 Syyrian parlamentti hyväksyi lain, jonka mukaan kaikki keskustelupalstojen kommentit on julkaistava julkisesti. Vuonna 2008 ja uudelleen vuonna 2011 sosiaalisen median sivustot, kuten YouTube ja Facebook, estettiin. Ihmisoikeusryhmät ovat raportoineet, että Bashar al-Assadin poliittisia vastustajia kidutetaan, vangitaan ja tapetaan rutiininomaisesti.
Kansalaissota
Tunisian, Egyptin ja Libyan onnistuneiden vallanvaihdosten jälkeen Syyriassa alkoivat 26. tammikuuta 2011 mielenosoitukset, joissa vaadittiin poliittisia uudistuksia, kansalaisoikeuksien palauttamista ja vuodesta 1963 lähtien voimassa olleen poikkeustilan lopettamista. Hallituksen toimettomuudesta raivostuneet mielenosoitukset levisivät ja laajenivat.
Toukokuussa 2011 Syyrian armeija vastasi väkivaltaisilla iskuilla Homsin kaupungissa ja Damaskoksen esikaupungeissa. Kesäkuussa Bashar lupasi kansallisen vuoropuhelun ja uudet parlamenttivaalit, mutta muutosta ei tullut, ja protestit jatkuivat. Samassa kuussa oppositioaktivistit perustivat ”kansallisen neuvoston” johtamaan Syyrian vallankumousta.
Syksyyn 2011 mennessä monet maat vaativat presidentti Bashar al-Assadin eroa, ja Arabiliitto keskeytti Syyrian toiminnan, minkä seurauksena Syyrian hallitus suostui päästämään arabitarkkailijoita maahan. Tammikuussa 2012 uutistoimisto Reuters kertoi, että Syyrian puolisotilaalliset joukot (Shabeeha) olivat tappaneet yli 5 000 siviiliä ja että hallinnon vastaiset joukot olivat tappaneet 1 000 ihmistä. Saman vuoden maaliskuussa Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi rauhansuunnitelman, jonka oli laatinut entinen YK:n pääsihteeri Kofi Annan, mutta se ei pysäyttänyt väkivaltaisuuksia.
Kesäkuussa 2012 eräs YK:n virkamies totesi, että kansannousut olivat muuttuneet täysimittaiseksi sisällissodaksi. Konflikti jatkui, ja päivittäin raportoitiin kymmenien siviilien tappamisesta hallituksen joukkojen toimesta, ja al-Assadin hallinto esitti vastaväitteitä, joiden mukaan tappamiset olivat alkaneet olla lavastettuja tai ulkopuolisten agitaattoreiden tekemiä.
Elokuussa 2013 al-Assad joutui eri puolilla maailmaa toimivien johtajien, muun muassa Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman ja Ison-Britannian pääministerin David Cameronin, tulituksen kohteeksi siitä, että hän oli käyttänyt kemiallisten aseiden käyttöä siviilejä vastaan. Hän pystyi kuitenkin torjumaan ulkomaisen väliintulon Venäjän presidentin Vladimir Putinin avustuksella, joka suostui auttamaan Syyrian kemiallisten aseiden varastojen poistamisessa.
Kesäkuussa 2014 virkaansa uudelleen valittu Bashar al-Assad jatkoi kampanjaansa kapinallisjoukkoja vastaan ja torjui samalla ulkopuolisten kehotukset erota. Hänen asemansa vahvistui seuraavassa syyskuussa, kun Venäjä suostui antamaan sotilaallista tukea. Helmikuuhun 2016 mennessä konflikti oli johtanut arviolta 470 000 ihmisen kuolemaan Syyriassa ja herättänyt kansainvälistä keskustelua siitä, miten käsitellä miljoonia pakolaisia, jotka pyrkivät pakenemaan raakuuksia.
Huhtikuussa 2017, sen jälkeen kun oli saatu uutisia toisesta kierroksesta kemiallisia aseita, joita oli päästetty irti siviilejä vastaan, uusi Yhdysvaltain. presidentti Donald Trump määräsi ilmaiskut Syyrian lentotukikohtaan, mikä herätti al-Assadin ja hänen liittolaistensa Venäjän ja Iranin jyrkän tuomion.
Vuotta myöhemmin, huhtikuussa 2018, esiin nousi lisää järkyttävää kuvamateriaalia kuolleista tai kärsivistä syyrialaisista niiden raporttien yhteydessä, joiden mukaan al-Assad oli jälleen käyttänyt kemiallisia aseita. Alueella toimivien aktivistiryhmien mukaan helikopterit olivat pudottaneet myrkyllisellä kaasulla täytettyjä tynnyripommeja Doumaan, Itä-Ghoutan viimeiseen kapinallisten hallussa olevaan kaupunkiin, minkä seurauksena ainakin neljä tusinaa ihmistä kuoli. Riippumattoman varmennuksen saaminen kaasukuolemista osoittautui kuitenkin vaikeaksi, ja sekä Syyria että Venäjä kielsivät olevansa vastuussa iskuista ja kutsuivat niitä Syyrian kapinallisten tekemäksi ”huijaukseksi”.
Sitä huolimatta uutinen raivostutti presidentti Trumpin, joka kutsui al-Assadia ”eläimeksi” ja esitti jopa harvinaista julkista kritiikkiä Putinia kohtaan Syyrian johtajan suojelemisesta. Aikaisin aamulla 14. huhtikuuta amerikkalaisten, brittiläisten ja ranskalaisten joukkojen yhteinen operaatio teki iskuja Syyriaan ja iski menestyksekkäästi kahteen kemiallisten aseiden laitokseen ja tieteelliseen tutkimuskeskukseen.
Välillä YK:n raportissa todettiin Pohjois-Korean tehneen noin 40 kemiallisten aseiden tyyppisten materiaalien toimitusta Syyriaan vuosien 2012 ja 2017 välillä. Kesäkuussa 2018 Pohjois-Korean uutistoimisto KCNA ilmoitti, että al-Assad suunnitteli valtiovierailua tapaamaan Pohjois-Korean johtajaa Kim Jong-unia.